Onko teillä ollut ujoja lapsia? Miten niitten kanssa pitäs toimia näissä tarhaanmenojutuissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa? Mulla on kohta 1v 5kk vanha poika, joka ei ehkä ole varsinaisesti ujo, mutta uudet tilanteet on vaikeita. On ehkä hieman ihmisarka vissiin. Muuten on luonteeltaan hyvinkin vilkas, jopa villi kotioloissa. Ei oo aiemmin kovin ujostellu, mutta nyt kun tulee tuttujakin vieraita kylään, ei suostu tulemaan edes samaan huoneeseen, on eteisessä ja kiukuttelee tai takertuu mun housunlahkeeseen. Perhekerhossakin on yritetty nyt käydä, ei meinaa tulla siitäkään mitään, kun ei uskalla mennä toisten lasten lähellekkään siellä. Vinkuu heti, kun vieraampi aikuinen tulee lähelle. Itsestä jotenkin hermostuttavaa, kun haluais kuitenkin että ois semmonen sosiaalinen tai ainakin vähän reippaampi lapsi. Varsinkin kun muut saattaa ihmetellä, että ompas se nyt ujo ja miten se nyt noin arastelee yms. Onhan se totta että ei oo tän syksyn aikana paljon käyty muitten lasten kanssa leikkimässä, mutta syynä on sekin että asutaan sen verran syrjässä, ettei oo aina mahdollistakaan. Enkä oo aikasemmin aatellut, että se muitten seura ois vielä ton ikäselle niin tärkeää. Niin, että miten tässä jatkossa pitäs menetellä, kun tarha alkaa vuodenvaihteessa, ja mitä siitäkin tulee , jos poika vaan huutaa siellä mun perään koko päivän?
arka
lapsi tarhassa
3307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei. Tiedän tunteen. Meidän nyt 11 v poika oli pienenä tosi arka ihan niin pitkälle, että oli jo pakko kysyä neuvoa neuvolapsykologilta. Hän pelkäsi parrakkaita ihmisiä, silmälasipäisiä ihmisiä, ylipäätänsä vieraita ihmisiä. Lopulta oli lähes mahdotonta mennä edes kylään minnekään, missä oli vieraita. Yritin saada häntä myös kerhoon, mutta hän huusi kiinni ovenkahvassa, joten luovuin ajatuksesta. Eskarista hän karkasi ensimmäisenä päivänä niin, että näin auton peilistä kuinka hän juoksi auton perässä. Palasin ja vein hänet takaisin eskariin. Hän oli perhepäivähoidossa 3 vuotiaaksi asti ja jäi sitten kotiin minun kanssani kun meille synty lisää lapsia. Perhepäivähoitoon hän meni kuitenkin aikanaan mielellään.
Olen koittanut toki rohkaista häntä sosiaaliseksi, mutta olen antanut hänen myös olla oma itsensä kiinnittämättä liikaa huomiota tähän asiaan. Ympäristön mielipiteistä en ole välittänyt yhtään. Ympäristöllä on kuitenkin joka asiasta muutenkin mielipide, mutta ei siitä tarvitse välittää. Tee niinkuin itse näet hyväksi. Tässä yhteiskunnassa pitäisi olla kovin ulospäinsuuntautunut ja "äänekäs", että pärjää. Minä olin itse tosi ujo nuorena, mutta olen opetellut aikuisena rohkeammaksi. Nyt ei enää edes jännitä mennä töissä sadan ihmisen eteen puhumaan.
Tämä meidän ujo lapsi on mukava poika, jolla menee koulussa hyvin ja jolla on paljon kavereita. Hän ei ole mikään puhujasankari ja ystävätkin tietävät hänet hiljaisempana. Hänellä on kuitenkin hyvä huumorintaju ja hän juttelee mielellään kahden kesken minun (äidin) kanssani. Olenkin yrittänyt antaa hänelle kahdenkeskistä aikaa, jos ei muuten niin silloin kun hän menee nukkumaan. Silloin häneltä tuleekin niitä hänen omia asioitaan "ulos". Sitten kun lapsesi kasvaa, kiinnitä huomiota siihen, mikä häntä itseään kiinnostaa ja vahvista sitä.
Meidän kaksi muuta lasta on aivan erilaisia eli juuri niitä äänekkäitä ja sosiaalisia. Eli samassa perheessä voi olla hyvinkin erilaisia lapsia ja suotakoon se heille. Eihän me aikuisetkaan olla kaikki samanlaisia.
tyttö ollut nyt tarhassa reilu 3kk ja hyvin menee,alussa itkua muutaman viikon erotessa,sitten hyvin jäi mutta taas myöhemmin tuli itkua erotessa,mutta kestää vain kun äiti tai isi näkyvissä,ainankin tuntuu viihtyvän syö ja nukkuu hyvin.
tosin kun tarhasta puhutaan niin sano aina ei ja pyörittää päätään.varmaan vanhemmat lapset pelottaa.
onnea matkaan ja varmasti poika innostuu kavereista.
Teidän kohdalla saattaa olla enemmän kyse iästä. Tuossa iässä monet lapset takertuu vanhempiin ja ujostelee vieraita.
Mutta jos lapsi todella on arka niin häntä voi tukea pelottavissa tilanteissa olemalla lähellä ja ottamalla syliin jos lapsi haluaa --> tällöin lapsi voi tutustua pelottavaan tilanteeseen turvallisella tavalla. Tämmöisen neuvon olen saanut oman aran esikoiseni kohdalla. Toimi hänen kohdallaan ja varmasti auttaa rohkeampaakin lasta jolla vaan on ujous-vaihe menossa :)