141-tuen jatkamiselle ja lisäämiselle löytyy jatkuvasti uusia perusteita. Tietenkin ne kaikki ovat olleet olemassa koko ajan, mutta ihmeen vähän niitä on kerrattu julkisuudessa. Ei taida olla valtamedian sopuleille riittävän mediaseksikäs aihe verrattuna maataloustukien vähentämisjuttuihin.
STT:n uutisen mukaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (Kesk.) suomii maatalouden vesistöpäästöjä. Tiilikainen ei näe ongelmallisena, että maatalouden pahimmat kuormitusalueet ovat pääosin myös Etelä-Suomen kansallisen maataloustuen eli 141-tuen piiriin kuuluvia alueita.
Yksi syy näiden alueiden ravinnekuormituksiin on viljelykiertojen yksipuolisuus. Siellä ei ole monivuotista nurmiviljelyä, koska nautatalous on vähissä. 141-tuen jatkolla pyritään varmistamaan kotieläintalouden toimintaedellytykset näillä alueilla, Tiilikainen vastaa. (lainaus päättyy)
Harvinaisen järkevä ympäristöministeri. Edeltäjänsä Paula Lehtoniemi (Kesk) ehdotti viljelyn rajoittamista ja ympäristötuen vastikkeellisuuden lisäämistä, demarit ympäristötuen poistamista. Miten näillä keinoilla saadaan vesistökuormitusta vähenemään ja maatalousammatissa työskentelevien elintasokuilua pienenemään?
Jos 141 poistuu eikä mitään tule tilalle, niin kotimaisen lihantuotannon edellytykset etelässä romahtavat. Sen seurauksena tuonti lisääntyy ulkomailta ja samalla suurien tuontivolyymien kautta myös Suomen keskisen ja pohjoisen alueen liha-alan kannattavuus heikkenee. Etelä-Suomessa siirrytään täysin viljanviljelyyn, jolloin viljelyn yksipuolistuminen lisää valumariskiä.
On vielä muistettava, että maatalouden ympäristövelvoitteita lisäämällä ei saada suuria parannuksia aikaan. Siitä syystä, että kaikki suuren mittaluokan toimet on käytännössä jo toteutettu. Jatkossa toteutettavat suojelupäätökset kuuluvat hienosäätösarjaan.
STT:n uutisen mukaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (Kesk.) suomii maatalouden vesistöpäästöjä. Tiilikainen ei näe ongelmallisena, että maatalouden pahimmat kuormitusalueet ovat pääosin myös Etelä-Suomen kansallisen maataloustuen eli 141-tuen piiriin kuuluvia alueita.
Yksi syy näiden alueiden ravinnekuormituksiin on viljelykiertojen yksipuolisuus. Siellä ei ole monivuotista nurmiviljelyä, koska nautatalous on vähissä. 141-tuen jatkolla pyritään varmistamaan kotieläintalouden toimintaedellytykset näillä alueilla, Tiilikainen vastaa. (lainaus päättyy)
Harvinaisen järkevä ympäristöministeri. Edeltäjänsä Paula Lehtoniemi (Kesk) ehdotti viljelyn rajoittamista ja ympäristötuen vastikkeellisuuden lisäämistä, demarit ympäristötuen poistamista. Miten näillä keinoilla saadaan vesistökuormitusta vähenemään ja maatalousammatissa työskentelevien elintasokuilua pienenemään?
Jos 141 poistuu eikä mitään tule tilalle, niin kotimaisen lihantuotannon edellytykset etelässä romahtavat. Sen seurauksena tuonti lisääntyy ulkomailta ja samalla suurien tuontivolyymien kautta myös Suomen keskisen ja pohjoisen alueen liha-alan kannattavuus heikkenee. Etelä-Suomessa siirrytään täysin viljanviljelyyn, jolloin viljelyn yksipuolistuminen lisää valumariskiä.
On vielä muistettava, että maatalouden ympäristövelvoitteita lisäämällä ei saada suuria parannuksia aikaan. Siitä syystä, että kaikki suuren mittaluokan toimet on käytännössä jo toteutettu. Jatkossa toteutettavat suojelupäätökset kuuluvat hienosäätösarjaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiilikainen saattaa olla oikeassa siinä mielessä, että 142-alueen runsas laiduntaminen aiheuttaa eroosiota monivuotisena. On suorastaan ihmeellistä, että Tiilikainen ei pidä 141-alueen monokulttuurin (yksipuolisuus) peltojen ravinnepäästöjä ympäristöongelmana. Yleensähän EU jäsenmaineen suosii nimenomaan ympäristödirektiivejä, tosin jäsenmaiden välillä on selviä eroja.
141-tuen mahdollinen jatko ei takaa kotieläintuotannon lisäämistä mielestäni. Jotta voitaisiin puhua kotimaisesta viljasta, sopivin viljelyalue on 141-alue. Vastaavasti eläintuotanto sopii paremmin 142-alueelle kuin kasvintuotanto.
Ihanteellisinta olisi, jos 141-alueelta vietäisiin rehuviljat 142-alueelle (etenkin Pohjois-Suomeen), jotta kotimainen tuotantoketju toteutuisi täysimääräisesti.
Minä puolestani tulkitsin Tiilikaisen linjauksen niin, että hän pitää eteläisen alueen yksipuolista viljelykiertoa valumariskinä. Ja , että 141-tuen väheneminen/loppuminen lisäisi juuri viljan viljelyä. Siis karjanpito vähenisi ja sen mukana nurmien viljely. Monivuotiset nurmet ovat hyviä sitomaan ravinteita.
Olet oikeassa, että 141-alue olisi hyvä viljanviljelyyn. Nykyisen ilmaston aikana myös C-alue on noussut (ollut jo pitkään) merkittäväksi vilja-aitaksi. Juuri tuon viljelykierron takaamiseksi olisi kuitenkin hyvä, että maatalous olisi mahdollisimman monipuolista. Ts. karja- ja viljatiloja olisi A-, B- ja C 1-alueilla tasaisesti. Aivan pohjoisemmat alueet sitten olisivat enemmänkin maito- ja lihatiloja.