Kirjallisia

Täystyrmäyksiä en ole koskaan kokenut, noita, tekstisi ei sovi julkaisuaikatauluumme juttuja kyllä. Niistä ei kannata perustaa, ja kun krittiikkiä tulee, se kannattaa pureksia kunnolla ja ottaa opikseen.

Yleensä hyväksytyt käsikirjoituksetkin sisältävät paljon kritisoitavaa, toisinaan niitä joutuu korjaamaan, joskus kustannustoimittaja korjailee omalla tavallaan, kaikki on mahdollista eikä mitään pidä ottaa turhan vakavasti.

Ja kun niitä kehuja saa (yleensä joka palautteessa joka kritiikkiäkin sisältää) ne kannattaa lukea yhtä tarkasti, kannattaa röyhistää rintaa ja todeta olevansa hyvä siinä mistä kiitosta saa, oli se henkilöissä, dialogissa, juonessa tai yleensä kerronnassa.

Rohkeasti vain lähettämään tekstiä eteenpäin, mikään virallinen taho ei tyrmää aloittelijan tekstiä, heillä ei yksinkertaisesti riitä aika läpikäydä aloittelijoiden harjoitustekstejä.

Pisin kritiikkipläjäys jonka olen saanut oli viisi sivua, ilman ainutta kiitoksen tai kehun sanaa, ja silti kumarran ja kiitän, koska se viisisivua kertoo tismalleen mitä kyseinen kustantaja tahtoo julkaisulistalleen, miten voin tekstiäni kehittää jotta julkaisevat sen.

jotka on tuntuneet tyrmäyksiltä. Esim. olen lakannut muutamaksi vuodeksi kirjoittamasta kritiikin takia. Mutta ongelma oli enemmän minussa, koska en uskonut itseeni kirjoittajana. Mutta nämä on olleet tämmöisiä arvostelupalvelu ja kirjoittajakurssijuttuja.

Ei arvostelua kannata pelätä. Jos viimeistelee työn hyvin valmiiksi niin tuskin mitään haukkumisia saa kun yrittää. Tylsää ovat mielestäni ne tahot, jotka eivät vastaa mitään kun tarjoaa tekstiään.

Tietäisitpä kuinka monta menestysteosta on aluksi saanut täystyrmäyksen. Muista, että kyseessä on kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide, ei mikään jumalan tuomio.

Mieheni sai aikoinaan tyrmäävän lausunnon esikoiskirjastaan erään suuren kustantamon kustannustoimittajalta. No, kirjan julkaisi melko pian toinen suuri kustantamo, varsin kivalla menestyksellä.

Aikaa tuosta on kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta edelleenkin tuo teoksen lyttyyn lyönyt kustannustoimittaja tulee kirjabileissä vähän nautittuaan pyytelemään anteeksi ja kertomaan "kuinka tyhmä mä silloin olin".

Kustannustoimittajatkin ovat vain ihmisiä. Eikä sellaista kirjailijaa ole eikä tule, joka olisi aina saanut vain positiivista palautetta.

Ei kun rohkeasti teksti postiin ja lykkyä! :)