Aivan sekaisin. Viimeinen pisara!

no raukkaa, mikset mene vaikka terveydenhoitajan puheille koulussa, kait siellä semmonen on? jollekkin luotettavalle henkilölle sinun täytyy puhua tästä ettei elämä mene totaallisesti pilalle, jonkun täytyy kuunnella.
sinulla todellakin on rankka elämä ja olet harvinaisen ahkera. toivottavasti nyt kestät siihen asti että saat apua! :)
en nyt keksi mitään oikeen järkevää sanottavaa mutta kerää rohkeutta ja puhu jonkun kanssa!

Sullahan on kohta 33 prosenttia ongelmistani ja siksi sun kannattaa hankkia
heti apua eikä odottaa asioiden pahenemista. Koska jos ongelmasi tuplaantuvat
tuosta niin se on jo liian myöhäistä ja kolminkertaistuminen = kuolema.

Kuulostaa tosi kurjalta.. oikeastaan voin lohduttaa että tiedän ihmisiä joilla on tasan samat ongelmat. Siksipä kysyn onko vanhemmilasi päihdeongelmia? Mies voi olla hyvin vaarallinen kännissä kun väkivalta ohittaa aivot. Ei kai isäsi ole sinua fyysisesti vahingoittanut? Lääkärit, terkkarit, opettajat, psykologit ovat sinua velvolliset auttamaan. Jos lopetat asian heti kertomalla tästä vaikka sille terveydenhoitajalle, teet suuren palveluksen itsellesi, isällesi, äidillesi (sisaruksillesi?), ja koko yhteiskunnalle. En halua sinua masentaa entisestään mutta valitettavasti joudut varmaan terapioihin masennuksen takia. Pitääkin mennä nyt en kerkeä romaania kirjottaa, onnea ongelman ratkeamiseksi!

Tiedäthän sen, että se mitä isäsi teille tekee on perheväkivaltaa. Perheväkivallan ei tarvitse olla vain fyysistä väkivaltaa, vaan siihen kuuluu myös henkinen väkivalta. Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi uhkailu (juuri kuten orpokodilla tai selkäsaunalla uhkaaminen) ja vähättely tai mitätöinti (laiskaksi paskaksi nimittely). Siihen kuuluu myös tuo isäsi tekemä kiusaaminen ja laiminlyönti.

Perheväkivalta on rikos, muistathan sen. Se aiheuttaa masentuneisuutta, eristäytymistä ystäväpiireistä ja harrastuksista sekä uupumusta. Huomaatko? Juuri mitä sinä kuvailit itsestäsi.

Vakuuta itsellesi nyt ettei se saa enää jatkua! Hae apua koulusi kuraattorilta tai terveydenhoitajalta. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja toisaalta myös "toimintavelvollisuus", eli heidän tulee auttaa tuollaisissa tilanteissa. Siihen heidät on koulutettu ja siksi he siellä ovat, jotta voivat auttaa! Elä ajattele ainakaan, että ei heitä kiinnosta jos menet asiasta puhumaan. He ovat itse valinneet alansa ja ovat siellä siksi että tahtovat tehdä työtä jolla auttaa nuoria.

Toivon, että uskallat puhua asiasta ihmiselle joka voi, ja joka osaa auttaa.


Tässä vielä pieni tarina henkisestä satuttamisesta:

"Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran, kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.

Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.

Isä sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää,kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa.' "

Mä nyt en oo mikää ammattiauttaja mut yritän kirjottaa tähä jotai melkeen järkevää.. ja vastauksia (sisällöstä riippumatta) sä kaipasitkin...?

eli...Isälläs ei oo yhtäkään OIKEETA syytä kohdella sua tollee. Sä jaksat kaiken masennuksen keskel raahautuu lukioon, treeneihin ja jakaa lehtii, ymmärräthän sä että sä et todellakaan oo laiska eikä sun tartte tehä mitään vaikutusta sun isukkiis vaa jotta se lopettais sun haukkumisen? koska kaiken masennuksesta parantumisen lähtökohta on siinä että itse hyväksyy itsensä ja tietää ettei kellekkää tartte todistella mitään. osaako isukkis puhua muuten ku huutamalla saatanaa ja helvettiä? jos puhuisit sen kaa siitä miten se satuttaa että oma isä haukkuu ja huuta paskaa. ja että jos se haluaa ilmaista mielipiteensä nii sen vois ees välillä vaihteeks sanoo asiat rauhallisemmin. en usko että sun isästäkään on mukavaa huutaa pojalleen tai vaimolleen huonon päivän jälkeen, ei huutamisesta muille hyödy mitenkään. Tai sitten sun isäs on se jolla on oikeasti ongelmia. Ja puhu sun äitis kaa kahestaan siitä miten sun isäs kohtelu häiritsee. tietääkö sun äitis kaikesta valojen sammuttamisesta ja varsinkaan sun "isä ovella -traumasta"? Yhessä mutsis kaa voitte sitten puhua isukille. Jos se ei suostu puhumaan nii sano et jos sillä on ollenkaa kiinnostusta oman poikansa elämään nii voisi joskus edes YRITTÄÄ kuunnella ja ees YRITTÄÄ teeskennellä kiinnostunutta. Onko sun isäs ollu aina tommonen? Onko teillä mitään yhteistä kivaa mitä olisitte tehny sillon ku olit pienempi? mä toivon että saisit nää ongelmat pois, samoin sun masennuksen. kannattais varmaa vaikka iha vaan purkaa tunteita jollekki koulun terkkarille? Ja yritä olla suhtautumatta isääs vihalla, viha tekee ihmisestä katkeran ja katkeruus ja sellaiset muistot ei tee hyvää sullkekkaan..Ethän sä haluu muistaa sun ja sun isäs välejä tollasina kun sä joskus muutat omaan kämppään?

Mullakin saman laista että isäntä huutaa ja valittaa joka asiasta, haukkuu laiskaksi, saamattomaksi ja tyhmäksi vaikka mitä teen, en saisi sen mukaan tehdä mitään mikä ei liity tekniikkaa esim autojen korjaamisen johon ei ole mitään kiinnostusta. Tulee usein repimään tietokoneen kaapelit seinästä ja valoja sammuttamaan. Huutaa mulle ja äitille koska se yrittää puolustella mua.

Sano aina että ei jaksa katella mua kotona että ois aika alkaa maksaa oma eläminen (olen 18, ok se ois oikia aika mutta opiskelut täysin kesken ja ei ole rahaa maksaa kaikkea) eikä loisia kotona.

...kommentin runoistasi, ne olivat hienoja, varsinkin mustiin puettu mies. moni tyttö arvostaisi pojassa tuollaista, ainakin minä, joten suotta murehtia ettetko saisi tyttöystävää!

:)

Mäkin vihasin mun isää. Se on nyt kuollu (emmä sitä tappanu) mut toivoin viimeiset pari vuotta kuitenkin et se kuolis ja periaatteessa "edesautoin" sen kuolemaa ja oon helvetin ylpee siitä. Nyt ku se on kuollu niin on vaikea selittää enää että mikä siinä oli semmoista että koko perhe vihasi sitä (Se oli mielisairas ukko, kirjaimellisesti), mutta jos se eläis yhä niin elämä ois helvettiä edelleen. Ei se nytkään täydellistä oo, mut vähän niinku normaalia. :) Älä ota yhteyttä niihin sosiaaliviranomaisiin koska ne on kieroja. Äläkä syytä ittees kun isäsi on päästä vialla. Muistakki se. Mä en ainakaan koskaan syyttänyt itteeni siitä että meiän isä oli sellainen. Olin ainoastaan vihainen sille ja rukoilin aina et se häipyis pois... Mutta kun se ei sitten koskaan lähteny niin sitte aloin rukoileen et se kuolis, ja sit se kuoli mun nenäni edessä, muitten elvyttäessä ja rukoillessa Jeesusta auttamaan(:D) mä hymyilin koska olin kiitollinen. Ei se siis ollu sellainen pirullinen ja kiero hymy vaan helpottunut. En osannu peittää iloani edes hautajaisissa. Siellä istuin perheeni kanssa etupenkillä kirkossa ja hymyissä suin... Pappi katto välillä vähän oudosti mutta siitähän se nauru vain yltyi... Okei, mutta kuitenkin, niin älä pyydä sosiaalitantoilta apua, koska jos ne kerran sut saavat "hoiviinsa" sä et ikinä pääse niistä eroon ja et oo ikinä "vapaa". Et ehkä tajuu mitä tarkoitan enkä ihmettelekään mut mut on kokemusta.

Joku kirjoitti:

Hae apua koulusi kuraattorilta tai terveydenhoitajalta. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja toisaalta myös "toimintavelvollisuus", eli heidän tulee auttaa tuollaisissa tilanteissa. Siihen heidät on koulutettu ja siksi he siellä ovat, jotta voivat auttaa! Elä ajattele ainakaan, että ei heitä kiinnosta jos menet asiasta puhumaan. He ovat itse valinneet alansa ja ovat siellä siksi että tahtovat tehdä työtä jolla auttaa nuoria.

Minäpä kirjoitan(kokemusta on):Niillä tyypeillä on vaitiolovelvollisuus, mutta todellakaan ne eivät pidä asioita vain omana tietonaan! Ja kun ne ryhtyy toimiin, niin eihän ne voi yksinään sellaisia päätöksiä tehdä, vaan ne pitää palaverin suuren joukon kesken siitä "sinun ongelmastasi" ja kun he palaroivat he saavat siitä rahaa(sehän on niitten työ"auttaa toisia"). ei ne halua että sinua auttaa koska jos ne keksii jonkun jolla on joku ongelma, niin tottakai ne eivät taho "eliminoida" sen ongelmia koska jos kellään ei oo mitään ongelmia niin niillä ei olis töitä eivätkä ne sais rahaakaan. sun täytyy keksiä joku muu ratkaisu kun sosiaalitantat... pliis älä ann niitten tuhota sunki elämää:)

Olen myös sitä mieltä,että sun täytyy hakea apua, koko perheelle. Voin melkein ymmärtää, miltä tollanen laiska paska ynnä muu haukkuminen tuntuu.. välillä mullakin on tollasia aikoja jolloin vihaan isää, sillä siinä on samoja piirteitä kun sun isälläsi. nyt tajuan, ettei se niin kamala olekaan, kun luin sun tekstin.. ei se yleensä selvin päin kamala ole.. mutta jos sillä on paha päivä niin sitten... mutta mee puhumaan jollekulle, eikai se laitos niin paha oo jos kotona tuntuu tuolta? En sitten tiedä.. ei omasta mielestäni...

joteski tunnistan tosta sun jutusta itteni. mun tekemisiä ei oo koskaan arvostettu, koulu eij merkitse mtn että siellä ei oo rankkaa taij vaadi yhtään työtä siellä vaan käydään. Voin kertoa että kyllä vaatii enemmänki jos vaa jaksas, mut mä päätin
et käyn sen mukaan mitä jaksan, jokaisen alottamani kurssin olen käynyt ja olen iha tyytyväinen. tosin on minulla niitä vaikeita aineitakin jotka vaatisivat paljon aikaa ja harjoittelua, mutta minkäs teet, jos ei tajuta! Lukiossa olen siis, ja päätin että sen koulun käyn kerta aloitinkin.

Tuntuu, että mä vaan olen vahvistunut siitä mite elämä on heitellyt. Toisaalta jos joku läheinen vaikka sitten se isä arvostelee/haukkuu se myös sattuu ja paljon, niin sanoin kuvaamaton ahdistus jotenki sitä vaa tuntuu et on ihan pohjilla. Tässä mä oon kuiteski jaksanu kohta 6 vuotta, sillä et mä kohta pystyn muuttamaan pois ja alottamaan oman elämän kokonaa, olen sitten väleissä vanhempiini tai en. Rahan takiahan mä tässä pyörin, ei mulla ois mitenkää varaa asua viel omillani opiskelujen takia. olen kyllä valmis menemään töihin koulun ohella että saisin jo oman kodin ja rauhan.

Mäkin olin joskus niin kiltti tein kaiken mitä pyydettii, mutta sillonki vaa haukuttiin. Yks päivä mä päätin et nyt loppu, et helv#tti tehköön ite, mitä mä tekemään ku ei sitä kuitenkaan arvosteta, kuluttaisin vaa itteni loppuun. Sit onhan se pyöriny mieles joskus et lopettas elämän oman käden kautta, mut tulin siihe loppu tulokseen
et tää on mun elämä, mitä mä pilaamaan sitä muitten ihmisten takia. ja mä uskon viel siihen et jossain vaihees viel helppottaa. ja on meidönki perheen muutaki ongelmii ku tää muhun kohdistuva arvostelu yms. Niistähän tääkin ongelma johtuu. Plus sit kouluun liittyvät probleemit, ja ihan henkilökohtasetki, jota porukat ei ees tajua et voi olla olemassa.

On toki parempiakin aikoja ja kaikki unohtuu, mut khyl ne siel pohjalla kuiteski on ja löytyy aina.
haluaisin vaa muuttaa ihmisiä, koska ne pystys nii paljo paremminki ajattelemaan ja kohtelemaan muita, mut eihän sitä voi tehä ellei ne ite tajua.
Se vaa et mite joku voi olla nii kylmä toisia kohtaa, omia läheisiään ja rakkaita, ainakin olevinaan, mikä sitte perimmäinen syy.

Välillä vaan oikeesti tuntuu et on vaa epäonnistu eikä osaa mtn, et koko tilanne on oma syy. Mut ei kaij kukaan voi yksin tällästä järjestää. en oikein kehtaa ees kertoo iha koko tilannetta, ei vaa pysty. ehkä mä yritän kuitenki suojella vanhempiani kaikesta huolimatta. joo ei tästä ota mtn selvää mut voihan sitä yrittää aina : )

Sun ei tartte kestää tollasta, tuo on niin väärin miten isäs ja äitis kohtelee sua. Kyllä, myös äitisi, kun ei puolusta omaa poikaansa yhtään isäs syytöksiä vastaan. Mitähän onglemia isälläsi oikein onkaan, kun tuollein sua kohtelee, voisit jutella äitis kanssa siitä. Isälläs voi olla hyvin ollut huono lapsuus jota hän purkaa sinuun tjn.. :(

Mun täytyy sanoa, että todella hyvin olet jaksanut!! En kuitenkaan osaa auttaa juuri sinua, mutta juttele oikeasti sun äitis kanssa kahdestaan, ilman isääsi. Epäilen sitä, onko äitisi onnellinen isäsi kanssa..?

Luulenpa, että muutto voisi olla sulla paikallaan! Se vain vaatii paljon järjestelyitä, rahaa ja vanhempien tukea. Voisit sanoa isälleskin, että sittenpä ei tarttis katella laiskamatoa nurkissa. Ja sulla on varmaan omaakin rahaa lehtien jakelusta (ymmärtääkseni siitä saa ihan ok:sti rahaa) :) Tai onko sulla ketään kaveria, joka tarttis kämppistä?

Voimia ja jaksamista sinulle!

Mul on ollu vähän saman tyylist ongelmaa himas, paitsi et ne on liittyny mun mutsiin. Puolfaijaki on täys kusipää. Mut silloin ku ne huutaa mulle ni mä vaa nyökkäilen ja oon hiljaa. En kuuntele sitä paskaa mitä ne selittää. Se on vaikeeta olla kuuntelematta tiedän kokemuksesta. Mut kyl se ajan kans onnistuu. Sun ajatukset ei tee susta pahaa ihmistä, ne pahat ajatuksetki hävii ku rakennat ittelles sen oman suojamuuris. Muutenki vaik ajatukset olis pahoja ni ne ajatukset ei ratkase vaan sun teot. Sitäpaitsi vaik olis kuinka paska olo ni aina jostaa löytyy se pieni valo. Mulkaa ei oo paljoo kavereita ainakaa sellasii kenelle voi puhuu ni mä purkaan mun tunteen musiikin kautta.

On se kumma juttu miten persoonallisuus välittyy joidenkin teksteistä niin selvästi! Sä osaat pukea pahaa oloa sanoiksi, ja sulla tuntuu olevan ratkaisujakin valmiina. Mutta kyllä kannattaa niille ystävillekki jutella, nehän sun elämässä on tukipilari, niitä sä näet päivittäin..Ja uusia ystäviä saa hankkimalla! Ei siis sillätavalla että tyrkyttää itseään, mutta on avoin uusille suhteille ja menee mukaan tilanteisiin..Rakenna ympärilles tukiverkkoa, joka koostuu ihan konkreettisista kavereista ja ystävistä. Eri ihmisiä eri tarkoituksiin:) Toinen lainaa rahaa, toinen kuuntelee, jonku kans pidät hauskaa..

Toi kuulostaa oikeestikkin tosi pelottavalle, varsinki jos sun isäs on tehny tota pelotteluu jo kun oot ollu pikkune ipana joka leikkii kiltisti pikkuautoilla kavereittensa kanssa!
Ootko sä puhunu tosta isälles, meinaan ehkä se voi auttaa tai sit ei.
Itelläniki on ollu ongelmii ton isä hahmon kanssa, tai se on kyllä isäpuoli, mutta melkei sama asia. Mutta täällä päi se on ollu fyysistä väkivaltaa eikä tota henkistä väkivaltaa niinku siel päi..
Tää kuullostaa varmaan tosi tyhmälle mut oon onnellinen siittä et sossu vai mitä viranomasii tähä meiä perheeseen onkaa ny tunkenu. oon käyny parikertaa psykiatrilla puhumas ja se auttaa jos ei oo muita kelle puhuu ihan vakavissaa, Sillä en väitä ettei mulla olis ystävii keille puhuu ja ketkä ''ei välitä'' :') Mut mua helpottaa puhuu enemmä jollekki muullekku kavereille.
Nojoo ei mun tässä omaa elämää pitäny kelailla x_x' Kanttis alottaa noist jutuist
-Puhu aluks kavereilles tai jollekki oikeesti luotettavalle tutulle
-Seuraavalla kerralla kun sun isäs taas raivoo sulle, raivoo takas sil se et sä oot ihan hiljaa ja ns. ''hyväksyt'' sen psykopaattise käytökse ei auta asiaa
- Jos noista ei oo apuu en kai osaa auttaa sua vaikka oikeesti hakuisin sillä kenenkää ei pitäis asuu tollases perhees:(





Pärjäile

aika ankealta. Ehkä jo pelkkä asian kirjoittaminen auttaa, kuten lopussa totesitkin. Kuinka usein käyt psykiatrilla? Ehkä sinun kannattaisi pyytää itsellesi tukihenkilöä tai jotain aikuista, joka voisi kuunnella psykiatrin lisäksi?

Myös väliaikainen sijoitus esim. johonkin perhekotiin ei välttämättä olisi paha. Tai sijaisperheeseen. Mielestäni asiasta kuitenkin kannattaisi puhua jollekin.

Isälläsi saattaa itsellä olla huono itsentunto, jonka aiheuttamaan pahaa oloa hän purkaa sinuun.

Isäsi vaikuttaa myös siltä, että hän saattaa kärsiä narisistisesta käytöshäiriöstä. Hänen kylmyytensä ja itsekkyytensä vähän viittaisi siihen, mutta asiaa on toki vaikea näin kirjoituksen pohjalta päätellä.

Jos käyt jollakin nuokkarilla tms., voisit ehkä puhua nuorisotyöntekijällekin. Hyvää on se, että kuitenkin kirjoitat tänne.

Tsemppiä!

Ihan samoja tuntemuksia oli mullakin ku jaoin lehtiä ja koulus oli pitkä päivä :D Vanhemmat vaa vinettää vieres ni mites sitä oikee jaksaa jotain lehtiä laitella.

Helpottais tosi paljon jos lopettaisit ton lehenjaon (miulla helpotti). Se on tosi raskasta ja aikaa vievää siitä saatuun palkkaan nähden.

mutjoo tsemppii!

Näyttää elämässäsi olleen paljon kärsimystä...
isälläsi on ongelmia, jotka hän siirtää sinuun ja äitiisi.

Isälläsi on teihin henkinen yliote, jota hän ylläpitää fyysisillä voimillaan ja uhkailuillaan sinun viemisellä lastensuojeluviranomaisille.

Todellisuudessa isäsi on teistä riippuvainen. Mitä hän olisi ilman teitä...

Älä syyllistä itseäsi siitä, mitä isäsi tekee tai sanoo. Hän vaikuttaa olevan pahasti epätasapainossa henkisesti. Ilmeisesti hänen sisällään on paljon vihaa, jonka syntyperä lienee hänen omassa lapsuudessaan.

Sinä olet saanut nuorena liian suuren vastuun kannettavaksesi, ei ihme, että olet joutunut turvautumaan psykiatriin.

En tiedä, olisiko loppujen lopuksi niin huonokaan vaihtoehto se, että pääsisit(!) pois hetkeksi tuosta tilanteesta, jossa nyt olet kotona.

Muista, että syy ei ole sinussa. Isäsi henkinen kehitys näyttää vaurioituneen ja syyt ovat usein sukupolvien takana. Hän tarvitsisi itselleen ehkä eniten apua.

Mielestäni sinun tulisi voida puhua asiasta jollekin aikuiselle, jonka itse koet luotettavaksi. Psykiatrisi tai joku muu, johon koet voivasi luottaa.

Tuskin on apua kummastakaan vanhemmastasi, kun äitisikin lienee henkisesti nujerrettu.

Vaikutat minusta mukavalle ja ahkeralle pojalle, joka tarvitsee vain hiukan kannustusta elämäänsä...

Tuo oli ku mun elämästä. Just samallaista. Paitsi että, mulle vittuilee äiti ja isäpuoli.
Musta tuntuu samalta ku susta.
Mä tiedän millasta se on ku koko ajan vittuillaan vaikka yrittää parhaansa mukaan. Koko ajan haukutaan paskapääksi. Väkisinki siinä masentuu.

Mulla oli sama ongelma kun asuin vielä kotona, paitsi että äidin kanssa. Ei väliä miten paljon olin tehnyt ja miten väsynyt olin, aina sai huudot kun se tuli töistä. Aihetta ei välttämättä ollut, sillä vain oli tarve purkaa turhautuneisuutensa johonkin. Meteli saattoi nousta ihan mistä tahansa, vaikka sohvalle istumisesta tai liian hitaasta liikkumisesta. Jatkuva rähinä kotona alkoi käydä voimille ja ratkaisin ongelman muuttamalla kotoa nyt tänä syksynä (toiselle paikkakunnalle lukioon). Nyt kun käyn viikonloppuisin kotona, äiti yrittää hillitä raivonpuuskiaan, koska ei halua että lakkaan kokonaan käymästä. Ollaan myös puhuttu asiasta, ja toisin kuin ennen, se tuntuu jopa vaikuttavan.

Tosi kovaa tekstiä olet kirjoittanut, minusta tuntuu siltä että isälläsi on iso ongelma ja tosi tosi paha olo.

Ei kenelläkään vanhemmalla ole oikeutta kohdella omaa lastaan kyseisellä tavalla.

Onko isäsi kokenut omassa lapsuudessaan samankaltaista kohtelua, pelkoa, vihaa alistamista,nöyryytystä jne...?

Jos vanhempi on niin väsynyt ja purkaa oman pahan olonsa perheeseen/lapsiin ehkä hänen kannattaisi katsoa peiliin, ja tutustua paremmin itseensä.Lähteä ulos lenkille vähän tuulettamaan aivojaan.Puhuminen saattaisi myös tuoda helpotusta .

Ei ole lasten syy, että he ovat olemassa.
Lapset ovat kalleinta omaisuutta mitä ihminen
omistaa,sitä omaisuutta pitää vaalia suurella rakkaudella ja huolenpidolla ja hyvillä kannustavilla elämänohjeilla.

Sinusta välittyy hyvä nuori mies, älä anna pahojen ajatusten pilata elämääsi, vaan suuntaa katseesi eteenpäin tulevaisuuteen.
Ystävät ovat ihmiselle tärkeitä,ja kyllä se tyttökin sieltä löytyy kun on sen aika.

Koeta löytää puhevälit asialinjalla vanhempien kanssa,toivon myös itsehillintää asioiden käsittelyssä,koska ei vihalla mitään voita.
Kyllä ne haavat joskus arpeutuu,kun aikaa kuluu.

Kun sinulla tulevaisuudessa on omia lapsia,ja perhe, niin ÄLÄ ANNA HISTORIAN TOISTAA ITSEÄÄN.

VANHEMMAN TEHTÄVÄ:ELÄMÄNOPETTAJA,RAKKAUDENANTAJA IHMISUHDEOSAAJA,RAJOJENASETTAJA,HUOLTAJA. OLLA VANHEMPI.

Sinä pystyt, ja pääset mihin haluat älä anna periksi, viinapullo ei ole kuin sen hetkinen
laiha lohtu(KUN AVAAN KORKKIS ON HUOMENNA MORKKIS,EI OO MITÄÄN JÄRKEE JA PÄÄTÄ SÄRKEE).

Hae itsellesi apua ja neuvoja sosiaalitoimistota,tai koulun kautta varmasti saat apua ja ohjausta miten jatkaa turvallisin mielin koulunkäyntiä ja elämää eteenpäin.

ELÄMÄSSÄ ON VIELÄ MONIA KAUNIITA JA HYVIÄ HETKIÄ JA ASIOITA JOITA EI KANNATA OLLA KATSOMATTA.

TSEMPPIÄ SINULLE JA PALJON VOIMAA JA ROHKEUTTA
OLET TOSI HYVÄ NUORI MIES.

Jos kotonasi todella on tuollaista niin kehotan hakemaan apua. Koulukuraattorien sun muiden lisäksi on olemassa kriisikeskuksia joisat itselläni on positiiviset kokemukset. Oma isäni teki vastaavaa "kiusaamista" ja suuttuessaan saattoi olla väkivaltainen. Myöhemmin hän aina pyysi anteeksi ja vakuutteli ettei niin tapahdu ikinä enää. Toisin kävi. Hän lopetti vasta kun ilmoitin sossulle ja kerroin ensi kerralla soittavani poliisille. Joka tapauksessa kriisikeskuksesta saa apua ja he kertovat kyllä mitä kuuluu tehdä. Sieltä on myös mahdollista saada väli-aikainen yöpymispaikka. Mutta jos kotonasi on tuollaista, niin olisiko nuortenkoti todella niin paha paikka? Toinen vaihto-ehto olisi myös omilleen muuttaminen. Mikä vaatisi todella paljon työtä. Tietysti jos juttu menee sossuille he varmaan tekevät kotikäynnin ja juttelevat vanhemmillesi mikä saattaa auttaa, mutta epäilen.
Ja mitä muihin ongelmiisi tulee:

Jos sinulla on tylsää niinoletko ajatellut aloittaa jonkun harrastuksen jossa olet muiden kanssa tekemisisissä? Lähteä bilettämään (riippuen siitä missä asut..)tai jotain vastaavaa.
Kavereita voisit saada kun liikkuisit jossain nuorten paikassa, jos teillä sellainen on. (niin ja harrastusten) Muuta en siihen osaa oikein neuvoa.
Tyttöystävän saat ihan varmaan joskus, kun joku vaan kohdalle osuu. Vaikutat ainakin todella mukavalta ja sen tyyppiseltä jätkältä josta tytöt pitää.
Kotona on surkeeta monella. Kunhan muistat että se mitä susta tulee riippuu sun omista valinnoista. Yrität vaan jaksaa, vaikka se olis kuinka vaikeeta. Sun ympärillä on varmaan ihmisiä jotka välittää susta ja haluaa auttaa. Ja ne ei missään nimessä halua että sulle käy jotain.
Selkään en osaa sanoa muuta ku lihassärkyyn on aspiriinia ja vastaavaa. Itellä on selkäranka jotenki hassu ja sitä pitäis venytellä joka päivä ties kuinka paljon ja käydä hierojal mut oon vaan vähän laiska. (mikä on muuten ihan sallittua!)
Ja kukaan tyskin välittää kauheesti miltä sun huone näyttää. Jos se itseäs häiritsee niin sit sille voi harkita tekevänsä jotain. (jos jaksaa)
Kunhan sen koulus jaksaisit nyt käydä niin saisit hyvän jatjo-opiskelupaikan. Minne sitten haluatkaan..? Ja väsymys johtuu ihan tilanteestasi, siitä että sinulla on paha olla ja haluaisit että elämäsi olisi toisenlaista. Itse haluaisin jäädä joskus vaan kotiin, pimeään huoneeseeni ja piiloutua sänkyyni, itkeä kaikki paskat jutut pois ja toivoa etten nukahdettuani koskaan heräisi enää. Ainut mikä auttaa on että uskon ettei elämä aina tule olemaan tällaista. Ja se että on ihmisiä jotka välittää, enkä halua satuttaa niitä. Yritä ajatella niitä hyviä asioita elämässäs joista pidät. Voimia sinne ja toivottavasti kaikki muuttuu paremmaksi joskus. Eikä mikään tuosta ainakaan sinusta johdu. Vanhemmillasi vaan on joitain omia ongelmia.
Jos joskus haluut jutella, niin mulle voi kyllä lähettää viestiä ([email protected]). Olis ihan kiva joskus jutella jonkun kanssa ketä on kokenut vastaavaa kuin itse olen. :)