Tutkin tabuja ala-asteella ja kysynkin nyt teiltä arvoisat vanhemmat(ja aikanaan oppilaana koulussa olleet) mielipidettä asiasta. Kaikki vastaukset otetaan kiitollisuudella vastaan!
-Oletko huomannut, että koulussa olisi tabuja eli asioita, joista ei saisi puhua, mitä ne ovat?
- Oletko huomannut, että omien kouluaikojen tabuissa ja nykypäivän koulumaailman tabuissa olisi eroja, mitä?
-Mistä voisi johtua, että mainitsemasi asiat ovat tabuja?
- Onko tabut mielestäsi hyvä asia vai pitäisikö niitä koulumaailmassa murtaa?
-Oletko huomannut, että koulussa olisi tabuja eli asioita, joista ei saisi puhua, mitä ne ovat?
- Oletko huomannut, että omien kouluaikojen tabuissa ja nykypäivän koulumaailman tabuissa olisi eroja, mitä?
-Mistä voisi johtua, että mainitsemasi asiat ovat tabuja?
- Onko tabut mielestäsi hyvä asia vai pitäisikö niitä koulumaailmassa murtaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
on tabu edelleen, joskaan ei siinä määrin kuin esim.70 luvulla kun itse kouluni kävin. Nykyään on ainakin lapseni koulussa nollatoleranssi kiusaamiseen, mielestäni se kuitenkin vain sanahelinää. opet sanoo, että meidän koulussa kiusaamista vähän, oppilaat uskaltavat koulun ulkopuolella olla toista mieltä, varsinkin hiljainen kiusaaminen rehottaa.
Tabuja on kyllä. Yksi on se, ettei älykkyyden käsitettä ja itse asiaa saisi olla olemassakaan. Varsinkaan huoltajalle ei voi sanoa, että lapsen älykkyys nyt ei vain riitä joihinkin asioihin. Aina kun ei kyse ole lukihäiriöistä tms. vaan siitä, että ei vaan polla pelitä. Tätä ei saa edes koulupsykologi sanoa kuin korkeintaan rivien välissä. Ja aina pitäisi muka lähteä siitä, että kaikki voivat oppia kaiken. Totuus kuitenkin viimeistään yläkoulussa on se, että osa jutuista nyt vaan menee joillakuilla yli hilseen, vaikka mitä tekisi.
Toinen tabu on, että osa kiusatuista on kiusattuja, koska he ovat sosiaalisesti erittäin taitamattomia ja kyvyttömiä ja outoja. Ketäänhän ei tietenkään saa kiusata ja kiusaaminen pyritäänkin aina lopettamaan. Mutta silti on usein päivänselvää, miksi jotain oppilasta kiusataan. Tietysti toisinaan kiusaaminen alkaa muistakin syistä kuten kateudesta, mutta sen saakin sitten jo ääneen sanoa, se ei ole tabu.
Kolmas tabu on, että osa opettajista ei halua oppilaille hyvää tai on muuten ammattiinsa täysin sopimattomia. Opettajan virkasuhde on sellainen, että pitää tehdä suunnilleen rikoksia ennen kuin sen voi purkaa, joten nämä tyypit jatkavat eläkeikään saakka. Onneksi tämä on kuitenkin vähemmistö ja suurin osa opettajista on upeita ammatilaisia kuten tuloksistakin näkyy.
Vaikuttaa kyllä varsin epämääräiseltä tuo aiheesi noin akateemisessa mielessä. Mikähän tieteenala mahtaa olla kyseessä? Tai metodi? Ja parhaiten koulumaailman tabut kyllä tuntevat opettajat, jotka työkseen tasapainoilevat niiden kanssa.
1. On tabu puhua siitä, että osa vanhemmista painostaa opettajia aivan liikaa ja esittää kohtuuttomia vaatimuksia. Opettajan on vain kuunneltava ja vastattava kiltisti, menettämättä malttiaan.
2. Kuten jo aiemmin mainittiin, on älykkyys suuri tabu. Lapsilla, vannhemmilla ja opeillakin on usein vääritynyt kuva luovuudesta ja älykkyydestä sekä siitä, mitä nämä käsitteet pitävät sisällään.
Tutkin siis aihetta lasten eli oppilaiden näkökulmasta, mutta mielellään haluan kuulla myös vanhempien ym. ajatuksia aiheesta.
Kiitos siis sinulle mielenkiintoisista vanhempien ja opettajana näkökulmista asiaan.
Rajaan toki aihealueen ja tässä tutkimuksessa on kyse ns. elämään liittyvistä tabuista, kuten kuolemasta, avioerosta, seksuaalisuudesta, päihteistä, mielenterveysongelmista jne. Pointti on siinä, että nämä asiat ovat lapsien arkitodellisuutta (media, lähipiiri, pelit jne.), mutta koulussa asia on tabu. Kuitenkin tällaisten mieltäpainavien asioiden käsittelemättömyys (kaikkien vanhemmat eivät käsittele näitä asioita ollenkaan) haittaa myös oppimista ja aiheuttaa lapsille monenlaista harmia, jopa masennusta yms.
Jotta aiheeni kuulostaisi kokonaisuudessaan akateemisesti järkevältä, täytyisi minun selittää asiaa vielä tarkemmin, mutta nyt tässä foorumissa haluaisin kuulla vain yleisiä ajatuksia asiasta.
Nyt kun tarkensin tabut, herää varmaan uusia ajatuksia asiaan?
Suurella mielenkiinnolla odotan näkemyksiänne!
Kylläpä tuossa vähintäänkin rivien välissä asetat koululle melkomoisia vastuita ja paineita!
Jonkin sortin epäselvyys tuntuu vallitsevan siitä, mikä on opettajan työnkuva ja tehtävä. Me saamme palkan siitä, että opetamme ja arvioimme opsin mukaan ja pidämme yhteyttä huoltajiin ja kehitämme koulua jne. Meidän varsinaista työtämme ei ole puida oppilaiden kanssa kaikenmaailman asioita, vaikka toki ne voivat tulla puheeksi.
Seksi, päihteet, mielenterveys yms. asiat kuuluvat ainakin yläkoulussa terveystiedon opetussuunnitelmaan.
Jokaisessa koulussa on kriisisuunnitelma siltä varalta, että joku henkilö- tai oppilaskunnan jäsen kuolee. Asia ei ole tabu vaan tilanteen varalle kehitetään käytäntöjä, rituaaleja yms. Rehtori voi myös kutsua kriisiryhmän paikalle. Kuraattori ja koulupsykologi ovat yleensä myös käytettävissä.
Me opettajat emme ole kaikkien alojen asiantuntijoita, me emme ole terapeutteja tai psykologeja. Miksette te voi antaa meille työrauhaa tehdä sitä työtä, mihin olemme kouluttautuneet! Oppilaiden yksityiselämän asioista ja mielenterveydestä kantavat päävastuun huoltajat. Jos he kaipaavat tukea, sitä on saatavissa useammalta taholta. Mutta opettajat ovat OPETTAJIA eivätkä voi kantaa vastuuta aivan kaikesta! Eikä esimerkiksi aineenopettaja voi käyttää oppituntejaan sellaisten asioiden puimiseen, jotka eivät kuulu opetussuunnitelmaan. Tämä ei tarkoita, että aihe sinänsä olisi tabu.
Lopuksi on todettava, että moni vaikeita aikoja elävä oppilas nimenomaan toivoo, että koulussa ei puhuttaisi vanhemman kuolemasta, sisaruksen sairaudesta tms. vaikka siitä tiedettäisiinkin. He toivovat, että olisi jokin paikka, jossa voi keskittyä muihin juttuihin ja levätä niistä kotiasioista ja olla rauhassa ihan tavallinen lapsi. Opettaja, joka ryhtyy kaivelemaan asioita, voi tehdä enemmän pahaa kuin hyvää!
Tunnetko ollenkaan koulumaailmaa ja koulun arkea? Jotenkin tuo kysymyksen asettelu on ihan elämälle vieras...
katsomassa osoitteesta www.oph.fi. Sieltä selvinnee, että on suorastaan opettajan virkavelvollisuus käsitellä kuolemia ja mielenterveysasioita silloin, kun on jokin tilanne päällä, kuten nyt on. Näin siitä huolimatta, että mitään koulutusta tehtävään emme ole saaneet.
Mutta eiköhän se tuosta selviä, että kuvailemasi asiat eivät ole nykykoulussa mitään tabuja kuten ne eivät ole yhteiskunnassa muutenkaan. Koulu ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke vaan siellä on pääsääntöisesti samat ihmiset, normit ja tavat kuin muuallakin. Jos minulta kysytään, ollaan ehkä jo menossa liiankin pitkälle tässä psykologisoinnissa ja kriisiapuhysteriassa. Mehän suorastaan oletamme ja vaadimme, että on oltava puitavia tunteita ja pitää olla ahdistunut ja itkeä ja puhua!
Nimenomaan näiden asioiden käsitteleminen on virkavelvollisuus. Mutta en puhu tästä siitä näkökulmasta, että silloin kun kriisi on jo, vaan ENNALTAEHKÄISEVÄSTÄ puolesta. Mielestäni näistä asioista tulisi puhua pienestä pitäen "yleisellä tasolla", eikä vasta sitten kun kriisi on jo puhjennut. Opettajilla tulisi olla herkkää silmää havaita lasten mahdollisia ongelmia ja yrittää auttaa niiden ennaltaehkäisyssä.
Mainitsemaasi kriisisuunnitelmaa ei ole, eikä psykologeja joka opinahjossa. Ei tarvita kummoista kriisiä, kun opettajilla menee "sormi suuhun". Seksuaaliset rikokset salataan ja opettajat puolustavat tekijää!
Onko se oppilaan yksityisasia ja vanhempien hoidettava, mitä kouluissa tapahtuu?
Tabuja on seksuaalisuus, saatanan palvonta ja mielenterveysongelmat tai sairaudet. Olipa kyse sitten oppilaista tai opettajista. Opettajatkin kun voi sairastua mielenterveydeltään, jos se aiheutta ongelmia koulutyöhön niin se salataan.
Mikäli vanhemmat puuttuvat koulussa tapahtumiin ja alkavat selvittää, sitä ei suvaita. Vähin mitä koulunhenkilökunnan tulisi tehdä on se, että jokaisesta kiusaamisesta, saatanan palvonnasta, raiskauksista etc. ilmoitetaan vanhemille ja asia käsitellään. Rikoksita tehdään myös rikosilmoitus. Koulun ja kodin yhteistyötä tulisi kehittää, se ei saa olla pelkkää leirikouluun rahan keräämistä!
Tässä ei ole mitään uutta kenellekään opettajalle. Jokainen luokanopettaja ja -valvoja on erittäin tietoinen vastuustaan.
Harmi vain, että ei ole välttämättä rakenteita tai koulutusta tai muita resursseja tehdä mitään. Huoltajat voivat estää auttamista (kyllä!), koulupsykologeja ei ole, joka paikkaan on vuosien jonot... Tämä taas on kuitenkin aivan eri asia kuin se että kyseiset ongelmat olisivat tabuja!
Yleiselläkin tasolla näistä puhutaan monen oppiaineen tunneilla. Mutta opettajalla on myös muitakin virkavelvollisuuksia kuin mainitsemasi, joista tärkein on opettaminen opetussuunnitelman mukaan. Se, että opettaja pyrkii käyttämään tuntinsa opetussuunnitelman mukaisesti, ei merkitse, että opetussuunnitelman ulkopuoliset asiat olisivat tabuja!
..perusteissa edellytetään, että tällainen suunnitelma tehdään. Asian hoitaminen kuuluu rehtorin virkavelvollisuuksiin!
Ihan varmasti opettajilla menee sormi suuhun, koska ei meille ole annettu minkänlaista koulutusta tällaisten tilanteiden purkamiseen! Ei millekään ammattiryhmälle pidä sälyttää työn ulkopuolisia vastuita, jos ei sitä varten anneta koulutusta ja muita mahdollisuuksia kuten aikaa jne.
Onko koululaitoksen vika, ettei ole koulupsykologin virkoja? Jokainen opettaja ja rehtori ottaisi lisävoimia kouluun innosta kiljuen. Resurssien puute on asia, josta pitää vaatia tilille poliitikkoja ja virastojen virkamiehiä eikä opettajaparkoja, jotka yrittävät parhaansa ilman ammattitaitoista tukea!
Mielestäni opettajalla on oikeus yksityisyyteen ihan kuten kaikilla muillakin! Haluaisitko sinä opettajana, että sinun seksuaalisuutesi tai mielenterveytesi olisi asia, jota käsiteltäisiin ja puitaisiin avoimesti satojen ihmisten kesken!? Jotain rajaa...
Mitä ilmeisimmin sinua kaihertaa jokin henkkoht yksittäistapaus, kun olet noin kadottanut laajemman perspektiivin. Todellakaan ei ole mikään yleinen ongelma, että opettajat suojelevat koulussa raiskaajia!
Itse olen lukuisia kertoja keskustellut oppilaiden kanssa aivan kaikista mainitsemistasi "tabuista" enkä ole siinä suhteessa edes mitenkään erikoinen opettaja. te tabuista puhujat elätte aivan eri maailmassa kuin minä, joka sentään opetan suuressa koulussa ja tiedän, että näiden asioiden eteen tuleminen on aivan arkista. Ehkä ne olivat tabuja joskus muinoin, mutta herätkääpä tekin jo nykytodellisuuteen.
Kukaan ei ole esittänytkään, että opettajan yksityisyyttään tulisi julistaa, mutta kun on mielenterveysongelmia tai seksuaalirikoksia pitää asia voida oppilaille selvittää. Silloin kun se haittaa työn tekoa niin siihen pitää voida puuttua, eikä katsoa "sormien läpi".
Mitä taas tulee kriisisuunnitelmiin, on jokaisen opettajan osattava toimia. Vai onko koulu poikkeus, ettei osata edes kutsua apua? Julkisivuhan se tärkeintä on!
Juu niin opetussuunnitelmassa velvoitetaan, mutta kun useita kertoja sitä ei ole löytynyt edes mappi ö:stä. Kukaan kun ei valvo, kunnes asia tulee jonkun kriisin kautta esille.
Kyse ei ole yksittäistapauksesta, vaan työssäni joudun kohtaamaan näitä hyvin hoidettujen koulujen oppilaita.
Kerrotko vielä, että kenen mielenterveysongelmista ja seksuaalirikoksista sinä oikein puhut ja minkä ammattikunnan edustaja itse olet?
Opettajien on toimitettava kouluille ennen työhön tuloa rikosrekisteriote, joten opettajien tekemät seksuaalirikokset jo yksiselitteisesti estävät koko työnsaannin. Niitä et siis voine tarkoittaa.
Et myöskään voine tarkoittaa että opettajan on kerrottava, jos joku koulun oppilas on joutunut seksuaalirikollisen uhriksi tai hänellä on mielenterveysongelmia, sillä opettajalla on näissä asioissa ehdoton vaitiolovelvollisuus, eikä asiasta saa hiiskahtaa sanaakaan kenellekään tapauksen ulkopuoliselle(jos kuvittelet, että asiasta voi keskustella nimettömänä et tunne kouluyhteisöä lainkaan).
Vai tarkoitatko, että opettajien tulisi julkisesti puhua jos hän on itse joutunut seksuaalirikoksen uhriksi? Tai jos hänellä itsellään on ollut mielenterveysongelmia? Tällainen vaatimus on kohtuuton. Opettaja on on myös ihminen ja hänellä on samat ihmisenä samat Suomen lakien määrittämät oikeudet kuin sinullakin. Et sinäkään ole "asiakkaillesi" (ketä ne sitten ovatkin) velvollinen kertomaan omista asioistasi. Esimiehellesi toki, samoin kuin opettaja, jonka esimies on rehtori (eivät siis oppilaat tai heidän vanhempansa). Esimiehen tehtävä on tukea ja tarkkailla mm. mielenterveysongelmien näkymistä työtehtävien hoidossa.
Tarkoittanet siis yleistä keskustelua mm. seksuaalirikoksista ja mielenterveysongelmista ja sitä keskustelua kouluissa kyllä käydään paljonkin, kuvittelit mitä tahansa. Ei koulu ole mikään muusta yhteiskunnasta suljettu yhteisö, jossa ei käsiteltäisi paljon muitakin kuin koulunkäyntiin liittyviä kysymyksiä.
Todellisessa kriisititilanteessa opettajien ja koulun apu ei ole joidenkin oppilaiden kohdalla riittävää ja miten se voisikaan olla? Me opettajat olemme opetustyön ammattilaisia, emme me ole psykologeja tai kriisityöntekijöitä. Siksi onkin mielestäni vain vastuullista yrittää suuren kriisin keskellä saada lisäapua. Ei opettajalla kertakaikkiaan ole mahdollisuutta sellaiseen henkilökohtaiseen auttamiseen ja tukemiseen kuin esim. psykologilla jo pelkästään siksi, että asioita käsiteltäessä opettajalla on paikalla se 30 lasta ja psykologilla tai terveydenhoitajalla 1. Ongelma tässä vain on se, että vaikka opettaja kuinka yrittäisi saada lisäapua, niin sitä hyvin harvoin on tarjolla. Koulupsykologeja on liian vähän, koululääkärin oppilaamme ovat viimeksi tavanneet 5 vuotta sitten. Terveydenhoitajaa ei kiinnosta muu kuin kuumeen mittaaminen ja punnitseminen, kuraattoria ei koulualueellamme ole. Joissain tilanteissa apua on sitten pyydetty kirkolta, joka on aina kyllä valmis auttamaan, mutta apu on yleensä ollut yhteinen rukoushetki -tyyppistä. Sosiaalitoimesta apua ei saa edes lastensuojelutapauksiin.
Joten olisitko ystävällinen ja kertoisit nyt sitten aivan tarkasti, että mitä tarkoitat ja millaista apua koulun tulisi tarjota. Ainakin minä otan mielelläni vastaan konkreettisia ohjeita siitä, miten oikein tulisi toimia. Mutta tuota hurskastelua siitä, että opettajat eivät tee yhtään mitään en enää viitsi kuunnella, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Jokainen opettaja osaa toimia, mutta entäs jos siihen toimintaan ei vastata? Kyseessä on samanlainen tilanne, kuin jos itse yrittäisit tulipalon sattuessa monta kertaa kutsua paikalle palokuntaa, mutta se ei vain saapuisi paikalle. Osaisit ehkä evakuoida ihmiset (tai ainakin osan) pois palopaikalta ja ehkä hieman heilua sammutuspeiton tai jauhesammuttimen kanssa, mutta tuskin saisit yksin tai kylänmiesten voimin tulipaloa sammumaan. Jälkeenpäin saisit sitten kyllä kuulla miten epäonnistunut olet, kun et saanut paloa sammumaan. Et osannut toimia ja siksi paloi poroksi kaikki...
1. kriisitilanteen sattuessa ilmoitus vanhemmille tai lasten huoltajille, sosiaali- ja kriisipäivystykseen, poliisille jne.. jokaisen opettajan velvollisuus,myöskin silloin jos rehtori ei toimi.
2. pitää huolta alaikäisestä/sistä, ei jätä shokissa olevia yksin tai laita kotiin, kuuntelee ja ottaa todesta.
3. Mikäli koulussa on terveydenhoitaja, kuraattori ottaa yhteyden heihin, jos ovat saatavilla.
4. ei syyllistä, ei yritä peitellä, ei hae tapahtumalle/teolle oikeutusta, puolusta, on neutraali.
5. ei suojele koulun jukisivua, meillä ei huumeita, ei rikoksia, eikä puolusta henkilökuntaa, ei meillä tälläistä tapahdu/ole.
6. asian käsittely jälkipuinti koskee kaikkia koulun oppilaita, jotka ovat joutuneet tapahtuman näkemään/kokemaan/auttamaan jne...
Hyvä myös käsitellä anonyymisti luokan kesken ja apuja siihen saa kriisityöntekijöiltä, kun eväät loppuu.
Vaitiolovelvollisuus ei oikeuta jättämään asioita hoitamatta. Lapset ja nuoret oireilevat vaikkei itse olisi joutunut osalliseksi, vaan ovat sivusta seuraajia.
Turha sekottaa asioita ja olla puolustus kannalla. Tässä ei syyllisiä haeta vaan yritetään rakentaa turvallisempaa kouluympäristöä. Valittavasti kouluissa tapahtuu noita kaikkia ja uhreja ja tekijöitä löytyy niin oppilaista, kuin opettajista. Myöskin koulun henkilökunnan tulee pitää huolta, että mielenterveysongelmiin sairastunut ei ole työssä, vaan sairaslomalla. Asiat on aika yksiselitteisiä, kun niitä vain toteutetaan ja joku ottaa sen ensimmäisen askeleen ja vastuun.
Koulu on tabu jossa edelleen pidetään julkisivua ja tosiasioita ei uskota ja tapahtumia vähätellään, peitetään, piiloudutaan ja oppilaan huolto ei toimi. Tällä en tarkoita että jokaisessa koulussa asiat on näin huonosti, mutta mitä suurempi koulu sitä huonommin tieto kulkee ja asioita jätetään, "luulin" "vain rehtori" hoitaa ja en ehdi, minulla on opetusvelvollisuus jne...siellä juuri oppilas on yksin ongelmineen.
Tosiasia että aukottomia paikkoja ei ole olemassa ja kodin ja koulun yhteistyötä pitää lisätä, sekä puuttua ongelmiin, eikä seurata sivusta ja puuttua vasta sitten, kun pahin on tapahtunut.
näin toimitaan ainakin meidän suurella yläasteellamme. Ihan naurettavia tuollaiset jutut, että jotenkin yleisesti koulussa peiteltäisiin rikoksia tms. Eiköhän jokainen opettaja ja rehtori mielellään siirrä vastuuta esimerkiksi poliisille sen sijaan, että yrittäisi yksin ja kaiken kukkuraksi rikkoisi vielä virkavelvollisuuksiaan. Tai miksi ihmeessä joku opettaja ei haluaisi ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan tai ilmoittaa ongelmista oppilashuoltoon? Onhan opettajan etu, että jokin muukin taho tulee auttamaan!
En tiedä, mitä sinulle on tapahtunut ja missä. Joku yksittäinen tapaus tai koulu ei kuitenkaan oikeuta väittämään, että vastaavanlainen piittaamattomuus olisi jotenkin maan tapa, koska se ei todellakaan ole!
ja uskoa yhden ammattikunnan edustajien olevan mallikelpoisia.
Edelleen kyse ei ole yhdestä koulusta vaan kyse on useista kouluista joista asiat tulleet esille.
Yrität vääntää tätä yhdelle tapahtuneeksi jne.. Saahan sitä uskotella, ken mitä haluaa. Aina kun niitä esille tulee niin on turha puhua koko Suomea kattavasta aukottomasta koulujen toiminnasta. Sen verran on kriisityö vuosia takana, etten yhdestä koulusta edes ääntä pitäisi.
...kyllä uskon ihan kaikkien ammattikuntien edustajien olevan samassa määrin mallikelpoisia. Suurin osa lääkäreistä, kampaajista, kirvesmiehistä ja opettajista jne. on asiansa osaavia hyviä ihmisiä, jotka mielellään seuraavat lakeja ja ohjeita. Jokaisessa ryhmässä tietysti on myös vähemmän ahkerien tai hyvien vähemmistö. Harva opettaja tai rehtori on kuitenkaan ryhtynyt työhönsä esimerkiksi rikastuakseen; useimmat haluavat oppilaille pelkkää hyvää ja pyrkivät parhaansa mukaan seuraamaan lakeja yms.
Sinun väitteesi on epälooginen. Miksi ihmeessä edes laiskat ja moraalittomat opettajat haluaisivat olla ottamatta muiden tahojen tukea vastaan? Miksi kukaan haluaisi palkkansa eteen ottaa enemmän vastuuta kuin on pakko? Ja mitä ihmeen hyötyä kukaan rehtori tai opettaja voisi saada itselleen näin toimimalla? Kuka tahansa ihminen, sellainenkin joka ei mieti oikeaa ja väärää, tajuaa kyllä, että ihan jo ei-toivotun käyttäytymisen estämiseksi tulevaisuudessa, on esimerkiksi raiskauksiin tai varkauksiin puututtava myös poliisin ja lastensuojelun toimesta. Kuka tahansa rehtori mielellään siirtää ainakin osan vastuusta pois omilta harteiltaan!
Mikään ei tietenkään ole aukotonta. Aikamoisia todisteita pitäisi kuitenkin olla, ennen kuin voi ryhtyä väittämään, että kuvailemasi kaltainen toiminta olisi yleistä. Hah, kyllä olisi aika iso uutinen, jolla myytäisiin isot niput iltäpäivälehtiä, jos selviäisi, että jonkin koulun opetushenkilökunta elää suojellakseen rikollisia ja estääkseen oppilaita saamasta apua xDD
Mutta toisaalta nuo salaliittoteoriat kutkuttavat kivasti sisikuntaa; onhan paljon jännempää ajatella, että on kaikenlaista salailua ja kamaluutta koululaitos pullollaan. Mitäs pointtia olisi keskustella siitä, että kriisivalmiuksia ja oppilashuoltoa on kuluneen parin vuosikymmenen aikana pyritty kehittämään monin tavoin ja kouluun on myös tullut kokonaan uusi aine (terveystieto) sitä varten, että opettajat voisivat tehdä sitä ennalta ehkäisevää työtä. Mutta tämähän on tylsä aihe: kivempi fiilis tulee siitä, kun keskittyy etsimään sitä paskaa ja pöyhimään sitä niin, että se näyttää isommaltakin kasalta.
Jos haluat puuttua johonkin yksittäiseen asiaan, tee rikosilmoitus, kantelu tai valitus. Koko koululaitoksen herjaaminen täällä netissä tuskin vaikuttaa yhtään mihinkään.
ja totean vain, että joka kerta niistä tehdään asianmukaiset muistutukset ja kanteet lääniä ja EOA:ta myöten. Niihin on myös puututtu.
Toimenkuvaani ei kuulu mainitsemasi ilatapaäivälehdet, sillä onhan väärinkohdelluilla myös yksityisyyden suoja.
Toivotan hyvää jatkoa ja rakentavampaa keskustelua. Epäloogisuudesta muistutan, että opettajia koskien toit heti esille vaitiolovelvollisuuden, sen sijaan uhrit kauppaisit iltapäivälehdille.
No tuotahan juuri tarkoitin, että oppilaiden asiat kerrotaan iltapäivälehdille! Paraskin vaatimaan muilta rakentavaa keskustelua! Ja todella rakentava asenne, että koko koululaitos kaikkia rehtoreita ja opettajia myöten on mätä. Suurta kypsyyttä osoittaa myös tarve sanoa "viimeinen sana" ja "lopettaa keskustelu". Niinhän se on, että mitä suurempaan ääneen ihminen vaatii muilta kypsyyttä, avoimuutta ja rakentavuutta, sitä vähemmän hän siihen yleensä itse on valmis.
monikulttuurisuutta ei saa kritisoida, jos sen tekee on paha rasistipaska
amen