Miksi en voi saada enkeliä vierelleni, jonka kanssa voisin jakaa surut ja ilot? No olenhan vasta 15v. ja pieneltä paikkakunnalta, mutta silti rupeaa vituttamaan kun on aina niin yksin. Tai kyllä kavereita on, mutta se ei todellakaan ole sama asia. Antakaa nyt edes vähän itseluottamusta ja sanokaa että joku mukava tyttö voisi ihastua siististi pukeutuvaan, ok-kroppaiseen, ajattelevaan poikaan.
Eikö tosiaan...
Desperate
9572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mä mietin kuule ihan samaa..et ole ainut yksinäinen.
olen myös aika pieneltä paikkakunalta ja täällä on aika harvinaista että pojat paljoa ajattelevat.
mutta onhan sitä aikaa ajatella jos ei ole ketään,sen olen itse huomannut.
varmasti joku vielä huomaa sut,jos tosiaan olet yhtään semmoinen mitä olet tuossa kertonut.
kaikkea hyvää sulle:)
..käy munkin mielessä aina välillä. Mutta kun ajattelen, että on parempi yksi hyvä kun sata huonoa.. Et varmaan tajuu tota, mulla se on taas viitta minne kuljen. Odottelen sitä "suurta" rakkautta mielummin vähän pidempään kun olen monen kanssa, joista en kunnolla edes välitä..=) Heh, et voi saada enkeliä vierellesi koska olet jo täydellinen enkeli..;) hmm..en lupaile että josku mukava tyttö..sanoisin melko täydellinen..=) Ei kannata tyytyä liian vähään. Mäkin olen muuten yhdeltä pieneltä paikkakunnalta, eikä täällä ole varmasti paljon sun kaltasias tyyppejä..=) Joten ole ylpeä ittestäs. niin, yksin, muttei kuitenkaan...kovin samantapaisia on asiat..=)
Oletko muuten tarkastanut kaikki vapaat tyttölapset sieltä?? En usko, katso toisen kerran ja kiinnitä huomio myös sellaisiin, joita et ikinä luulisi saavan, toisen varjoon jääneitä, yksinäisiä..niistä löytyy usein se parhain helmi...=) mutta ei kiirettä...etsi oikeasti sellainen tyttö, josta voisit välittää pidempäänkin..ei kannata sortua pieniin suhteisiin, päivän, kahden juttuihin...=) Mutta oikein erittäin mahtavaa kesää sulle ja suuntahan ne katseet sinne, minne et vielä ole katsonut..;)
Toivottavasti olet oikeassa. Totta että nuo lyhyet suhteet eivät kiinnosta minua...kaipa se oikea löytyy...joskus.
vaan olen oikeassa..! Ja se oikea löytyy ihan varmasti, pitää vain jaksaa etsiä ..=)
kyllä varmasti löydät vielä sen oman enkelisi. katso myös muita, joiden kanssa et koskaan kuvittelisi olevasi. ihminen saattaa olla päältäpäin niin erilainen kuin sisäisesti. meillä on niin, että itse olen hieman hipahtava ja piokaystäväni on täysin vastakohtani, siis ulkoisesti. sisältä olemme täysin samanlaiset. ja mekin tapasimme aivan sattuman kautta. hyvää jatkoa sinulle, pärjäile. ehkä sinulla on jo nyt se oma kulta kainalossa =)
No minä asun Kuopiossa (8. suurin), ja ongelmanani ei ole asuinpaikka, vaan erittäin huono itseluottamus.
Ajattelen itsestäni näin:
- kukaan ei ole kiinnostunut minusta
- olen niin ruma, etten kelpaa kenellekään
- olen niin hiljainen, ettei kukaan kehtaa tutustua minuun
- puhun niin hiljaa, ettei kukaan jaksa kuunnella
- olen tylsä ja ikävystyttävä ihminen
En osaa puhua kuuluvalla äänellä, eikä minua kuulla esim. nimenhuudossa. Häpeän aina jälkeenpäin kaikkea tekemääni. Tunnen oloni turvalliseksi vain ja ainoastaan kotona. Pelkään julkisia paikkoja, ja sitä että joku katsoo. En uskaltaisi pysähtyä keskelle toria. En myöskään käy kaupungissa yksin, enkä voi käydä kaverinkaan kanssa, kun sellaista ei ole. Entinen kaverikin osoittautui niin sietämättömäksi, että pistin välit poikki.
Tämä ei ole mitään pilailua, vaan totta. Olisiko kellään neuvoja itsetunnon nostamiseksi pohjalta...
No minä asun Kuopiossa (8. suurin), ja ongelmanani ei ole asuinpaikka, vaan erittäin huono itseluottamus.
Ajattelen itsestäni näin:
- kukaan ei ole kiinnostunut minusta
- olen niin ruma, etten kelpaa kenellekään
- olen niin hiljainen, ettei kukaan kehtaa tutustua minuun
- puhun niin hiljaa, ettei kukaan jaksa kuunnella
- olen tylsä ja ikävystyttävä ihminen
En osaa puhua kuuluvalla äänellä, eikä minua kuulla esim. nimenhuudossa. Häpeän aina jälkeenpäin kaikkea tekemääni. Tunnen oloni turvalliseksi vain ja ainoastaan kotona. Pelkään julkisia paikkoja, ja sitä että joku katsoo. En uskaltaisi pysähtyä keskelle toria. En myöskään käy kaupungissa yksin, enkä voi käydä kaverinkaan kanssa, kun sellaista ei ole. Entinen kaverikin osoittautui niin sietämättömäksi, että pistin välit poikki.
Tämä ei ole mitään pilailua, vaan totta. Olisiko kellään neuvoja itsetunnon nostamiseksi pohjalta...
No minä asun Kuopiossa (8. suurin), ja ongelmanani ei ole asuinpaikka, vaan erittäin huono itseluottamus.
Ajattelen itsestäni näin:
- kukaan ei ole kiinnostunut minusta
- olen niin ruma, etten kelpaa kenellekään
- olen niin hiljainen, ettei kukaan kehtaa tutustua minuun
- puhun niin hiljaa, ettei kukaan jaksa kuunnella
- olen tylsä ja ikävystyttävä ihminen
En osaa puhua kuuluvalla äänellä, eikä minua kuulla esim. nimenhuudossa. Häpeän aina jälkeenpäin kaikkea tekemääni. Tunnen oloni turvalliseksi vain ja ainoastaan kotona. Pelkään julkisia paikkoja, ja sitä että joku katsoo. En uskaltaisi pysähtyä keskelle toria. En myöskään käy kaupungissa yksin, enkä voi käydä kaverinkaan kanssa, kun sellaista ei ole. Entinen kaverikin osoittautui niin sietämättömäksi, että pistin välit poikki.
Tämä ei ole mitään pilailua, vaan totta. Olisiko kellään neuvoja itsetunnon nostamiseksi pohjalta...
Viestin lähetys toimi huonosti, ja lähetin saman vahingossa kolmesti!