Olen kouluttanut hyvin koirani ja minua se totteleekin sen mukaisesti. Jos tekee oikein niin kuin olen opettanut, kehun tai palkitsen leikillä tai namilla. (Namia en kyllä ole varmaan vuoteen pitänyt lenkillä, sen avulla yleensä vain opetan tai oikein hyvän lenkin jälkeen ruokin) Jos tekee väärin, rankaisen teettämällä uudestaan, "saarnaamalla", torumalla,sälättämällä tai teettämällä lisää tai pitämällä kuonosta kiinni ja torumalla, riippuen miten "vakava" rike on kyseessä. Silkoista vahingoista, jolloin koira on yrittänyt ja kuunnellut, mutta vahingossa tehnyt väärin, en toru, vain niistä mitkä olen hyvin opettanut ja mitkä kielletyiksi tietää. (esim. toisen koiran luo meneminen ilman lupaa) Olen siis aika johdonmukainen ja koiran kanssa ei ole minulla ollut mitään ongelmaa. Aina on hallinnassa, vaikka tekemisnopeus ei huippu olisikaan ja tottelee kaikissa tilanteissa minua. Kulkee hihna löysällä ja käyttäytyy hyvin, vaikka en mitään käskisikään. Johtajuus on ok, ellei liiankin vahva, mm. eroahdistus, ei hauku mutta "masentuu" jos olen poissa monta päivää ja etsii minua, ja karkailee kun on hoidossa yms.. Mutta kaupunkioloissa halusin tottelevaisen, osaavan koiran. (osaa yli 73 käskyä)
No, muita ei sitten tottelekaan, vaikka ymmärtää käskyt hyvin.. Äiti ei käytä enää koiraa lenkillä koska se ei tottele ollenkaan ja on kerran vetäissyt äidin kumoon ja mennyt toista koiraa tervehtimään jne. Olen sanonut, että kuuntelisi ohjeitani ja menisi koiran kanssa koulutukseen, tai harjoittelisi tottelevaisuutta niin että minä olen vahtimassa, jolloin koira on hallinnassa.
Isä on kuitenkin vielä käyttänyt 40 kiloista koiraa lenkillä silloin kun olen tullut myöhään kotiin, mm. eilenillalla. No, kertoi sitten minun järkytyksekseni, että koira oli JAHDANNUT AUTOA, MENNYT HAUKKUMAAN PIKKUKOIRILLE, JUOSSUT PYÖRÄILIJÄN PERÄSSÄ JA HAUKKUNUT JOLLEKKIN MUMMOLLE EIKÄ TOTELLUT OLLENKAAN. Kuulosti siltä kuin se ei olisi sama koira ollenkaan. Pentuna se totteli muita perheenjäseniä vielä edes vähän. Parhaiten minun jälkeeni se tottelee pikkuveljeäni 7-v. koska hänelle olen opettanut miten koiran kanssa ollaan ja miten sen saa tottelemaan. Pikkuveljeni ei tietenkään voi selättää koiraa tms. eikä koira pidä häntä johtajana, mutta tottelee suht. mielellään temppuja, koska pikkuveli antaa namia. Tosin kerran äiti ja pikkuveli olivat lenkillä ja pikkuveli vakuutti osaavansa hoitaa koiran ohituksen..Koira ei sitten ollutkaan kiinnostunut miellyttämään vaan veti veljen nurin..
Koira ei siis enää tottele ollenkaan vanhempiani, eikä kunnioita heitä. Tykkää kyllä kummastakin, mutta on pikemminkin itse "vahva suojelija ja johtaja, emomainen" kuin koira.
Tiedän sen johtuvan siitä, että he eivät ymmärrä mitään koirista eivätkä ole kuunnelleet minua joka olen asioista ottanut selvää ja oppinut kokemuksen kautta, ja olen koiran kouluttanut ja hoitanut kaikin puolin. Kukaan ei ole seppä syntyessään, eivätkä koirat ole samanlaisia kuin lapset.. (ja kun meitä lapsiakaan eivät ole osanneet johdonmukaisesti kasvattaa kunnon kansalaisiksi..) Itse olen siis 17 vuotta täyttävä perheentytär, ja koiran omistaja olen ollut 2 vuotta.
Olen sanonut isälle, että menisi koirakouluun, mutta ei kehtaa eikä suostu. Kuitenkin kritisoi, että koiraa ei saisi opettaa niin paljoa vaan sen pitäisi antaa elää omalla painollaan, itse!
Isokokoisen koiran kanssa ei pärjää jos ei sitä millään tavoin kasvata, jos vain riehuu ja on sille mieliksi niin kuin isä tekee. Koira jopa söi isän ruuan isän lautaselta, ja hän sanoi että "se ei ymmärrä että kaikki mikä on lattialla ei ole sen" EI PIDÄ PAIKKAANSA! Todellakin tietää, ja minun ollessani paikalla ei syö ennen kuin luvan saa, eikä varsinkaan minun kädestäni!
Isällä on pakkomielle pitää koiraa vapaana, vaikka siitä on ollut noin pahoja haittoja/ongelmia! Olen sanonut että opettaisi sen ensin tottelemaan hihnassa..ja yrittäisi olla johtaja tai auktoriteettisempi.
No, sen onkin omaksunut, että koiraa pitää rankaista..sen osasi jo edellisen koiramme kanssa kun olin lapsi.. Tunki sen kuonon sen kakkaan kun teki sisälle, mutta siitä se oppi korkeintaan tekemään kakat piiloon ja pelkäämään ja sai jonkin taudin.
Isä ei käsitä, että koiraa ei voi rankaista päättömästi. Varsinkin kun kyseessä on vahva ja vahvaluontoinen, itsepäinen koira. Väärin tehtynä se vain nauttii siitä, että sille ei mahda mitään. Se ei ole niin herkkä, että sen voisi pelkästään fyysisesti saada kuriin: kaiken pitää lähteä siitä että se haluaa miellyttää, haluaa tehdä oikein ja sen mitä omistaja käskee.
Se vain "ylpistyy" kun huomaa, että isä ei mahda sille mitään vaikka alistaa ja rankaisee. Tällöin minusta sen vartiointivietti/ aggressiivisuus voi vain kasvaa.
Kyse ei voi olla siitä, että koira pitäisi mummoja ja pyöräilijöitä uhkana, koska se ei ole niitä ikinä pelännyt/suhtautunut erityisesti minun kanssani. Minusta kyse on vain ja ainoastaan uhmasta, siitä että koira tahallaan tekee ihan väärin. Se on minunkin kanssani vapaana, mutta ei ole edes kiinnostunut muista ihmisistä/ autoista. Jänikset ja toiset koirat kiinnostavat, mutta toisten koirien luo ei ole mennyt ilman lupaa kuin viimeksi 1-vuotiaana, silloin kun oli vielä murkkuikä ja koulutus kesken (vaikka ainahan se jatkuu lisää) jäniksien perään ei myöskään lähde kun on minun kanssani. Jos huomaan ensin ja kiellän, ei lähde ja jos huomaa itse ensin, pysähtyy ja katsoo kyllä silmät kiiluen, mutta ei lähde. Vain silloin on lähtenyt pari kertaa (joka lenkki pimeän aikaan nähdään väh. yksi jänö) kun jänis on hypännyt ihan vierestä ja en ole ollut hereillä. Kuitenkin on tullut niin pian takaisin kun on tajunnut, eli alle vartissa, toisella kerralla juoksi vain 50 metriä ja juoksi takaisin luokseni.
Ihmettelette varmaan, että ei voi koira totella nuorta noin hyvin ja aikuista ei ollenkaan, mutta niin asia on, ikävä kyllä. Eivät kuuntele yhtään, vaikka minä parhaiten tiedän!
Isä halusi ottaa koiran maalle jahtaamaan jänikset pois, mutta en suostunut!
Mikä on mielipiteenne, mitä voin tehdä asialle?!
Sinänsä, omapahan on asiansa jos eivät halua koiran tottelevan, mutta minua häiritsee kun joku mummo tulee sanomaan: "olikos se sama koira joka eilen tuli jalkoihin haukkumaan?"
Minä häpeän kumminkin kärsin, koska minä koiran hoidan. Muiden ei tarvitsisi käyttää sitä lenkillä, koska huolehdin siitä kyllä. Joskus erityistilanteessa voin pyytää lenkittämään, mutta en enää mielelläni. Muutan keväällä omaan kotiin, KOIRAN KANSSA ja silloin ongelmat loppuu. Otan pienen koiran silloin kaveriksi, kun ikävöi kyllä. Tai kissan. Siihenkään vanhemmat eivät ole suostuneet, vaikka pieni koira olisi heidänkin parhaakseen. Se voisi olla sellainen rotu, joka varmasti kiintyy ja tottelee heitäkin eikä vain minua.
Sabotoivat koulutustani tekemällä asiat väärin ja mm. menevät koiran luo kun se haukkuu. Minä en ikinä mene sen luo jos se haukkuu ikäväänsä.
Eikä se ole haukkunutkaan ikinä kun odottaa minua kaupan edessä tai kun tulen kotiin.
Mikä neuvoksi, miten vanhemmat saa koulutettua?
No, muita ei sitten tottelekaan, vaikka ymmärtää käskyt hyvin.. Äiti ei käytä enää koiraa lenkillä koska se ei tottele ollenkaan ja on kerran vetäissyt äidin kumoon ja mennyt toista koiraa tervehtimään jne. Olen sanonut, että kuuntelisi ohjeitani ja menisi koiran kanssa koulutukseen, tai harjoittelisi tottelevaisuutta niin että minä olen vahtimassa, jolloin koira on hallinnassa.
Isä on kuitenkin vielä käyttänyt 40 kiloista koiraa lenkillä silloin kun olen tullut myöhään kotiin, mm. eilenillalla. No, kertoi sitten minun järkytyksekseni, että koira oli JAHDANNUT AUTOA, MENNYT HAUKKUMAAN PIKKUKOIRILLE, JUOSSUT PYÖRÄILIJÄN PERÄSSÄ JA HAUKKUNUT JOLLEKKIN MUMMOLLE EIKÄ TOTELLUT OLLENKAAN. Kuulosti siltä kuin se ei olisi sama koira ollenkaan. Pentuna se totteli muita perheenjäseniä vielä edes vähän. Parhaiten minun jälkeeni se tottelee pikkuveljeäni 7-v. koska hänelle olen opettanut miten koiran kanssa ollaan ja miten sen saa tottelemaan. Pikkuveljeni ei tietenkään voi selättää koiraa tms. eikä koira pidä häntä johtajana, mutta tottelee suht. mielellään temppuja, koska pikkuveli antaa namia. Tosin kerran äiti ja pikkuveli olivat lenkillä ja pikkuveli vakuutti osaavansa hoitaa koiran ohituksen..Koira ei sitten ollutkaan kiinnostunut miellyttämään vaan veti veljen nurin..
Koira ei siis enää tottele ollenkaan vanhempiani, eikä kunnioita heitä. Tykkää kyllä kummastakin, mutta on pikemminkin itse "vahva suojelija ja johtaja, emomainen" kuin koira.
Tiedän sen johtuvan siitä, että he eivät ymmärrä mitään koirista eivätkä ole kuunnelleet minua joka olen asioista ottanut selvää ja oppinut kokemuksen kautta, ja olen koiran kouluttanut ja hoitanut kaikin puolin. Kukaan ei ole seppä syntyessään, eivätkä koirat ole samanlaisia kuin lapset.. (ja kun meitä lapsiakaan eivät ole osanneet johdonmukaisesti kasvattaa kunnon kansalaisiksi..) Itse olen siis 17 vuotta täyttävä perheentytär, ja koiran omistaja olen ollut 2 vuotta.
Olen sanonut isälle, että menisi koirakouluun, mutta ei kehtaa eikä suostu. Kuitenkin kritisoi, että koiraa ei saisi opettaa niin paljoa vaan sen pitäisi antaa elää omalla painollaan, itse!
Isokokoisen koiran kanssa ei pärjää jos ei sitä millään tavoin kasvata, jos vain riehuu ja on sille mieliksi niin kuin isä tekee. Koira jopa söi isän ruuan isän lautaselta, ja hän sanoi että "se ei ymmärrä että kaikki mikä on lattialla ei ole sen" EI PIDÄ PAIKKAANSA! Todellakin tietää, ja minun ollessani paikalla ei syö ennen kuin luvan saa, eikä varsinkaan minun kädestäni!
Isällä on pakkomielle pitää koiraa vapaana, vaikka siitä on ollut noin pahoja haittoja/ongelmia! Olen sanonut että opettaisi sen ensin tottelemaan hihnassa..ja yrittäisi olla johtaja tai auktoriteettisempi.
No, sen onkin omaksunut, että koiraa pitää rankaista..sen osasi jo edellisen koiramme kanssa kun olin lapsi.. Tunki sen kuonon sen kakkaan kun teki sisälle, mutta siitä se oppi korkeintaan tekemään kakat piiloon ja pelkäämään ja sai jonkin taudin.
Isä ei käsitä, että koiraa ei voi rankaista päättömästi. Varsinkin kun kyseessä on vahva ja vahvaluontoinen, itsepäinen koira. Väärin tehtynä se vain nauttii siitä, että sille ei mahda mitään. Se ei ole niin herkkä, että sen voisi pelkästään fyysisesti saada kuriin: kaiken pitää lähteä siitä että se haluaa miellyttää, haluaa tehdä oikein ja sen mitä omistaja käskee.
Se vain "ylpistyy" kun huomaa, että isä ei mahda sille mitään vaikka alistaa ja rankaisee. Tällöin minusta sen vartiointivietti/ aggressiivisuus voi vain kasvaa.
Kyse ei voi olla siitä, että koira pitäisi mummoja ja pyöräilijöitä uhkana, koska se ei ole niitä ikinä pelännyt/suhtautunut erityisesti minun kanssani. Minusta kyse on vain ja ainoastaan uhmasta, siitä että koira tahallaan tekee ihan väärin. Se on minunkin kanssani vapaana, mutta ei ole edes kiinnostunut muista ihmisistä/ autoista. Jänikset ja toiset koirat kiinnostavat, mutta toisten koirien luo ei ole mennyt ilman lupaa kuin viimeksi 1-vuotiaana, silloin kun oli vielä murkkuikä ja koulutus kesken (vaikka ainahan se jatkuu lisää) jäniksien perään ei myöskään lähde kun on minun kanssani. Jos huomaan ensin ja kiellän, ei lähde ja jos huomaa itse ensin, pysähtyy ja katsoo kyllä silmät kiiluen, mutta ei lähde. Vain silloin on lähtenyt pari kertaa (joka lenkki pimeän aikaan nähdään väh. yksi jänö) kun jänis on hypännyt ihan vierestä ja en ole ollut hereillä. Kuitenkin on tullut niin pian takaisin kun on tajunnut, eli alle vartissa, toisella kerralla juoksi vain 50 metriä ja juoksi takaisin luokseni.
Ihmettelette varmaan, että ei voi koira totella nuorta noin hyvin ja aikuista ei ollenkaan, mutta niin asia on, ikävä kyllä. Eivät kuuntele yhtään, vaikka minä parhaiten tiedän!
Isä halusi ottaa koiran maalle jahtaamaan jänikset pois, mutta en suostunut!
Mikä on mielipiteenne, mitä voin tehdä asialle?!
Sinänsä, omapahan on asiansa jos eivät halua koiran tottelevan, mutta minua häiritsee kun joku mummo tulee sanomaan: "olikos se sama koira joka eilen tuli jalkoihin haukkumaan?"
Minä häpeän kumminkin kärsin, koska minä koiran hoidan. Muiden ei tarvitsisi käyttää sitä lenkillä, koska huolehdin siitä kyllä. Joskus erityistilanteessa voin pyytää lenkittämään, mutta en enää mielelläni. Muutan keväällä omaan kotiin, KOIRAN KANSSA ja silloin ongelmat loppuu. Otan pienen koiran silloin kaveriksi, kun ikävöi kyllä. Tai kissan. Siihenkään vanhemmat eivät ole suostuneet, vaikka pieni koira olisi heidänkin parhaakseen. Se voisi olla sellainen rotu, joka varmasti kiintyy ja tottelee heitäkin eikä vain minua.
Sabotoivat koulutustani tekemällä asiat väärin ja mm. menevät koiran luo kun se haukkuu. Minä en ikinä mene sen luo jos se haukkuu ikäväänsä.
Eikä se ole haukkunutkaan ikinä kun odottaa minua kaupan edessä tai kun tulen kotiin.
Mikä neuvoksi, miten vanhemmat saa koulutettua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
en osaa antaa neuvoja miten saat koulutettua vanhempasi mutta mulla ollut samanlaisia ongelmia kun asuin exän kanssa. Se oli aivan liian kiltti noille mun koirille. Se ei tajunnut mitään koirista ja tyyliin sen mielestä jos koiraa vähän rankaisi niin se oli jo eläinrääkkäystä :( Se vitutti ja rankasti koska minä tosiaan nuo koirat omistan ja niiden kanssa eniten puuhastelin/puuhastelen,enkä kestä huonokäytöksisiä koiria!!! Onneksi nyt saan asua yksin koirieni kanssa!!!!!
Onneks joku tajuaa..
Pitäs kaikkien käyttää samoja metodeja kuin sen, jota koirat parhaiten tottelee.
Eikä mitään omia sooloiluja. En tosiaan halua, että kohta se on yksinollessaankin ihan hirvee. Mun pitää vaan lisää terävöittää niitä asioita mitä se teki väärin, hankalaa vaan on kun se ei tee niin kun minä olen paikalla. Pitäs päästä yhteiselle lenkille niin näyttäisin miten koira toimii. mutta kun "Ei meillä ole aikaa"
Voi,voi.Kuulostaa tutulta :)
Hauvat,kun on appivanhempien luona hoidossa,siellä tehdään ihan toisin asiat,miten minä olen neuvonut.
Viimeisin ja suurin koira,kun meille tuli 1,5v:tta sitten sanoin apelleni.Nyt on sellanen juttu,jos ihan oikeesti haluat,että koira aikuisenakin hyppii sun päälles ym ni se on sun ongelmas.Muista vaan se sitten,ku se on isokokoinen etkä sille mitään mahda.
Tästä johtuen "vähän" meni asia perille,koska ilmoitin et itse en asiaan puutu,jos sellaiseksi koiran itse opettavat.
En ymmärrä,miten se on niin vaikeaa toimia niin kuin koiran omaomistaja neuvoo.Luulisi ymmärtävän,että se varmaan tietää,mistä puhuu.
Luulisi,et koiran hoitokin olisi helpompaa ja mukavampaa,kun koira käyttäytyisi kunnolla.Mut,ei ni ei.
Mä olen osaltani toivoni menettänyt.Se on vaan niin raivostuttavaa,kun kylään menee ni koirasta tulee ihan toisenlainen.Hermot menee itsellä,kun koko ajan saa olla komentamassa koiraa.Tästä syystä,emme enää kauhean usein käy kylässä.Useimmiten otan isoimman koiran mukaan,koska hänen kanssa ollaan enemmäm sujut appivanhempien luona.
Meillä on kans se,että ihmeen rennosti otetaan koiran kanssa ulkona liikkuminen.Vapaaksi eivät uskalla päästää,mutta toisten koirien luo annetaan mennä,hihnassa vedetään jne.Kai se vaan on niin,ku ei oma koira oo ni ei niin väliks.En tiedä,monesti olen sitäkin miettinyt.
Tässä hyviä koirakirjoja niin sinulle kuin vanhemmillesikin luettavaksi: turid rugaas, kiskomatta paras. morten egtvedt ja cecilie koste, naksutinkoulutusta koirallesi. tuire kaimio, pennun kasvatus (sopii myös aikuiselle koiralle). patricia b. mcconnel,hihnan toisessa päässä. pamela dennison, positive dog training. peggy tillman, clicking with your dog. Avarsivat omaa näkemystäni koirien mielenliikkeistä ja auttoivat luomaan toimintamalleja joilla olen ratkaissut monia ongelmia.