Vietättekö jo Keyriä Halloweeninä; vieläkö kekri - keyrinne on suomalaisen sadonkorjuun juhla, ja vainajien muistopäivä?
Minua harmittaa oman sadonkorjuujuhlan amerikkalaistuminen joksikin ihme Halloveeniksi..:(
Miksei meillä osata viettää, tai ainakin elvyttää omien perinteitten mukaisia sadonkorjuujuhlia..vai hallako vei?
Minua harmittaa oman sadonkorjuujuhlan amerikkalaistuminen joksikin ihme Halloveeniksi..:(
Miksei meillä osata viettää, tai ainakin elvyttää omien perinteitten mukaisia sadonkorjuujuhlia..vai hallako vei?
Vastaukset 74
Vanhimmat
Nykyaika on nykyaikaa. Sadonkorjuu tukiaisineen ei o seksikästä.
Keyriä vai köyriä, ei tieä.
on meillä ollut aina tuettua, ennen kansallisilla tuilla, ja nykyään EU:n tuilla, niinkauan kuin on..
Kaikkea yritystoimintaa tuetaan, jollain tavalla, ja jossakin asteessa..
Liliuksen tuki on 100% plus 300 x ökylisät. Nyt olis aika viettää oikeita peijaisia.
ja kykenee se ottaa minkä voi, ja minkä laki sallii.
Emme voi mitään, systeemi sallii rikastumisen, -vallankumous on tekemättä..
Ei ole mitään aihetta hyväksyä kansan rahoilla rikastumisia. Tähän on oltava vahvat lääkkeet: vallan vahtikoirat.
Muttei mittää saronkorjuujuhlii ol ikin viätetty.
Halloweenei juhlii jälkikasvu.Pojanpoikaki järjesti simmoset kauhujuhlat,et HUI.Luurankoi roikkus joka pual jne.Huhuu.
Kaupunkis ei ol vissii ollukka tapana juhlii kekrei.
Perinteit vaalitaa kyl kovi ja ole opettanu lastelapsil niit kans.Jouluna niit on enite.Pääsiäisen vissii toiseks enite jne.
Halloween on tullu jääräkses."Ostim määki muutaman luurankon kurpitsakoristei lapsukaisil" Omaa kotia emmää somistanu halloweeniks ollenkaa,vaiks olenki kova koristelemaa kotia.
mukulan muutin kaupunkiin ja ei kaupunkis mittä kekri vietet.
Kotikyläski ol sama juttu,joulu ja nuuttipukki tunnettii ja onnellissi oltii,ainaki sillo tällö.
Ole mä mailmalki kulken mut en arvost noit ameriika ihmemaan kotkotuksi.
Kiitos vaa tervesist näi kylmän päivän ne lämmittä,päiväl ko olssi saanu ne nii olissi voltti heittän holvil.
perinteitä pitäisikin kai vaalia muunkin kulttuurin tapaan..
Haloweeni on ja tulee olemaan yhä enenevässä määrin kaupallisuudella ylläpidetty päivä - luulisin.
Perinteitten säilymisen kannalta yhteiskuntamme om kai muuntunut liian nopeasti viljelysyhteiskunnasta (agraari) teollisuusyhteiskunnaksi.
Mutta, varmaan mukavaa lapsista sellainen leikkiin sekoitettu tekokauhujuhla, voin ihan kuvitella..:)
Helposti net lapset oli saatu hämillee..Jalkalampun pääl lakana (lamppu pois),siin oli yks pitkä aave.
Tarjoiltii prinssinakei,mihi laiti mantelilastui kynsiks,ketsuppii sinne tänne niitte pääl.Veriset sormet oli valmiit.Hämähäkei oli hauska lakritsimatost leikellä kaakun pääl.Lepakoi roikkus katos jne.Taatust juhliva halloweeni joka vuas noi lapset ja teinitki.
Met vanhat orotellaa jouluu.Koht kiahautan konjakkisinapit "kypsymää" .Lahjoiks ja oman kinku hunnuks kans.Laitan nätteihi purnukoihi.Niin teki ain oma äitimmeki.
, karmeita olet loihtinutkin..voin kuvitella ne sormet...hui sentään, ihanhan tässä rupee puistattamaan pelkkä ajatuskin..:/
Niin se joulukin, on taas pia..ennenkuin huomaammekaan, puhumme palstalla lanttulaatikosta :))
..vuosi. Sitä on sitten sen verran ja vähän yli täällä palstalla "roikuttu".
Niistä perinteistä..mitä siihen nyt sanoisi, kun perinteet menivät remonttiin. No jotakin jäi, se on itsenäisyyspäivä ja joulunaika. Lanttulaatikko :)
Tuota halloveenia en noteeraa mitenkään, eikä tänävuonna sitä noteerattu päikyssäkään. Kävimme lasten kanssa Näsinneulan akvaariossa kaloja kattelemassa ja "trooppista ukkosmyrskyä" :)
No ekkö Sä keitäkkään lampahanlihaasta sellaasta keittoa ku ennenaikahan tehtihin? No eihän ny enää nykyysin sellaasia kokkaa kukaan muukaan.
Minulla oli sellaanen tomera mumma, siinä ei kauaa nokka tuhissu ku hän laittoo lampahan lihooksi.
Oikeen teurasti, nylyki sen ja palootteli lihaat. Kirveespohojalla vain komahutti pässiä ottahan ja pitkällä puukoolla päästi veren kuppihin. Onnistuusikohan enää nykynaisilta,hih?
Vois onnistuakki.
Huomenna pitää mennä kirkkohon, sanan äärehen, rauhoottua ja hilijentyä kuulemahan. Lukoovat vuoren aikana kuolleitten nimet ja sytyttävät jokaaseelle lepoon päässeelle oman kynttilän.
Hyvää pyhäinpäivää Sinulle. terv. E.... ja Tiitu pikkuunen. Niin ja hyvää yötäki, nuku hyvin ja postimestarille terveisiä.
minulla varmaan jo kolmas..nyt jo hieman tympiikin..tämä ja kun on niin takkuinenkin välillä, ei tätä jaksa enää..
Tietysti perinteitä sopii uusiakin, mutta mieluummin jos oisi jotain enemmän omaa kansallista perua, ja vähemmän kaupallista..
Olenkohan mie tulossa vanhaksi..:))
Et Sinä saa kirijoottamista tänne lopettaa, jos ny välihin pikkuusen tympiiki.
Sitten kyllä loppuu minunki jutuut täällä jos Sä lopetat. Eihän täällä oo mitään iliman Sua niin ja tammikuun kultaasta likkaa. No voi ny, ei tuu ny mitään sitten tästä elämästä. Pitääkö mun nyt herättää Tiitu pikkuunen tätä uutista kuulemahan. En mä usko sellaasehen, et ny enää aattele tuallaasia.
Kenelle täs ny sitten........?????
terv. seppä ja varmahan ihimettelevä Tiitu-kani..
mutta kiitos vain kohteliaisuudesta Akaton mies :)
Nyt ainakin väsyttääpi kovasti, - on lähettävä nukkumaan ihan heti, ei jaksa kissaa sanoa enää..
Hyvää yötä Sinulla, ja Tiitulle myös..eläkä herätä pientä..kylläkai mie vielä joskus...tai huomenna kroooohhZZZZZZZZZ..
Jutelkaa te vain vielä..
Hyvää ja rauhaasaa yötä Sinulle Pirre, nuku hyvin. Ittiäniki jo väsyttää ja haukootuttaa notta meinaa naama halijeta. Mennähän nukkumahan. terv. seppä ja Tiitu, täältä kotoa.
..ole lampaanlihasta valmistanut ruokaa. Tuo peuranliha kuulemma on lampaanlihan "makuista". Outo maku, menettelee hyvin palvattuna ja makkarassa.
Postimestaria on tullut jelpittyä taas, kun pimeet on tulleet ja talviaikaan tulee jelpattua, mukavampaakin kuin yksin tehä.
Hyvää yötä ja rauhaisaa pyhäanaikaa teille sinne..kotiin ja kaikille palstailaisille ♥
Vuoden on tullut kirjoiteltua, sitä ennen jonkin verran, kun en oikein "uskaltanut" kirjoitella :)
Nuo kansalliset perinteet taitavat olla painumassa taka-alalle uusien ulkoa tulleiden tapojen ajaessa edelle. Ja elämä kaikinensa taitaa olla niin "kiireistä" ettei menneille kansallisille perinteille löydy oikein aikaa?. Uudet ajat uudet tavat..
syö omaperäisyyden, ja tasapäistää kaikki tavat, nii-ih!
juhannusta ei ole vielä vieneet :)
Minusta kun kansallisia perinteitä pitäisi jokaisen perheen siirtää seuraavalle sukupolvelle, ei ne muuten säily..meiltä on kai häviämässä perhe -ja sukujen yhteys ja sitämyötä ne perinteetkin sitten häviävät..harmi.
tässä ollaan ja halloweet ei paljoa innosta.
En tiedä olenko tosikko tai aikani elänyt, mutta en oikein tykkää siitä, että tuntemattomat kylän muksut vuoronperää pimputtaa ovikelloa ja loruna on karkki vai kepponen, ehkä tutuille heltyisin, mutta en periaatteesa koko kylälle karkkeja jaa. Ehkä olen saanut pihin maineen, kun en ole karkkeja tarjoillut ja viime vuonna sain maistaa kepposta rikotun kananmunan muodossa ulko-oven sisäänkäynti lattialle töhrittynä.
Että tälläistä hallooweeskaa täällä.
jos meno olisi tuollaista, ja - onhan se jo pääsiäisen aikaan...
Virpojat juoksevat kilpaa, mahdollisimman suureksi kertyneen potin toivossa.:(
Huonot tavatkin ovat muka hyväksyttäviä jonkun vieraan maanosan perinteen viettotavan varjolla, niinkuin kepposetkin, ja jos alkaavat olla tuota luokkaa kuin kokemasi oli..
tämäkin halloviini on. Kohta joka päivällä jokin ostaosta-juttunsa.
Varmaan juhannuskin pian muutetaan joksikin usalaisten apinoinniksi.
Köyri-Pyhäinmiesten päivä-Pyhäinpäivä, näin ne nimet on muuttunu vuosikymmenten aikana. Vieläki kuuloo puhuttavan köyristä ja oli ennen aikahan kovastikki tärkiä sellaanen santtipäivä niinkuun sanotahan.
Hilijallensa Herran vuosi vaelsi tämänkin lakeuren kautta ja pitkät työn täyteeset päivät tarttuivat toinen toiseensa keräytyen viikoiksi, kuunkierroiksi ja viimeen vuosikausiksi. Vaikka viikkoona kuitenkin mitattihin ajan kuluminen.
Muistan ja on jääny mun mielehen faarivainaalta ja liioon mummalta oppimani sellaanen ikivanha "loru" kuinka ennen lakeuksien kansa veteli viikkoja vuoren pitkähän selekähän.
Kynttilästä kolme Mattiin,
Matista nelijä Mariaan,
Mariasta viisi Vappuun.
Vapusta neljä Urpoon,
siitä neljä Jaakkoon,
Jaakosta neljä Pertteliin,
Perttelistä viisi Mikkeliin,
Mikkelistä viisi köyriin,
köyristä seittemen jouluun.
Syksyn suurin santtipäivä oli ilimanmuuta köyri, siilloon piti olla ruokaasta ruokaa, samoon ku jouluna.
Aimoo taloo ja tyrniä emäntä varasi väelle rasvaasta suuhunpantavaa. Emäntä keitti suurees paraas rasvaasen ja maistuvan rokan lampahanlihoosta ja joskus laitettihin suuri sianpääki sinne joukkohon. Isooisä toimitti notta häneen ollessaan sellaanen vähäänmoonen poika niin häneen isänsä oli aina syksyysin muistutellut vaimoansa notta:"Muista sitten akka, jotta säästät sianpään köyriiksi!"
Samoon oli köyri juhulan ja vapaan aikaa myöskin taloon palavelusväelle. Jo viikkoa ennen körinpyhiä pääsi palavelusväki vapaaksi, alakas suuri irtanaasviikkoo tai johonaanpäin pohojanmaata sanottihin, päänpitooviikooksi.
Pikkuunen piikatakkuu ja nuori trenginjulli oliivat itte ittensä käskijöötä ja koko nuoriväki eli suuressa humuussa. Kulijettihin kyliä laulellen ja tanssittihin ahkerasti milloon missäkin taloossa. Irtanaasviikoon aluus isäntä itte maksoo piian ja trengin palakat ja emäntä paistoo suuren juustoon kullekkin omansa ja eriksensä.
Sen yhyreen viikoon jäläkehen alakaas taas vuoren mittaanen aherrus toisen työssä, toisen leiväs ja toisen lämpöösiis.
Nykyysin soon pyhäänpäivä muuttanu luonnettaan ja oma pyhäänpäivän vietto alakaa aina aamujumalanpalaveluksella tuas kotikirkoos. Siellä luotetahan vuoren aikana kuolleitten nimet ja sytytetähän kynttilä jokaasen muistolle.
Pyhään päiväksi oon aina jo laittanu rakkaan Sirpan hauran jo talavikuntohon. (vaimoovainaan)
Sitten aamulla ennen jumalanpalaveluksen alakua sytytän kynttilät palamahan häneen hautakummullensa ja muutama suolaanen kyynelki siihen rakkaalle kummulle taitaa tipahtaa.
Tällaasia tuloo ny köyristä-pyhäänpäivästä sepälle mielehen.
terv. minä ja Tiitu pikkuunen pohojoostuuliselta pohojanmaalta.
noin pitkän "lorun" ulkoa, vaikka oisin sen lapsesta asti kuullut.
Anoppi vainaahan se luetteli aina noita vanhoja ajanlaskun merkkipäiviä, - ei vain tullut painettua mieleen sen kummemmin, kun se kalenterikin oli silloin jo käytössä..
Meilläpäin ei tuota "köyriä" kuullut, vaan puhuttiin kekristä tai keyristä.
Kiitos taas, Akaton mies, mukavasta tarinastasi :)
Laitan oheen kopsaamani linkin, jonka sisältä löytyy lisää juttua köyristä - laitan, vaikka melkein samoin kerroit sieki kekrin vietoon kuuluvasta perinteestä.
Hyvää pyhäinpäivää.
se linkki tuleekin vasta tässä..:)
http://www.jyu.fi/tdk/museo/kekri/kekri2.html
roinan myynnillä saadaan lanseerattua näköjään vaikka mitä :(
Niin, ei ne ainakaan
sitä juhannusjuopotteluperinnettä saa ihan vähällä muutettua..:) - se on kai niitä syvimmälle kansallis identiteettiimme porautuneita perinnetapojamme..:/ ja joka säilyy ja säilyyy..
matka minullakin.
Äiti on yksi heistä joiden muistoksi kynttilä syttytetään.
Akattoman miehen upeaa tarinointia, toivoisi monesti eläneensä 100 vuotta sitten. Usein niin ajattelee muutoinkin.
Tosin, olihan ne pahansa silloinkin.
Kiitos muisteluista Akaton mies. Kaupunkilaisena olen aina luullut, että se maaseudun lomaviikko on ollut jo aiemmin syksyllä. Ei ole tullut eteen, että sillä olisi tekemistä pyhäinmiesten päivän kanssa. Mistäs se kekri-köyri sana tulee?
Tuskinpa se amerikkalainen halloweenhömppä vie meiltä suomalaisen rauhallista ja suosittua tapaa muistaa vainajiamme. Kynttilämeret puhuvat puolestaan.
Lampaanliha on herkkuani ja pyydän sinulta sen hyvän keiton ohjetta vähän tarkemmin. Mitäs lampaan ja sianpään lisäksi ja mausteeksi? Olen ollut mukana teurastamassa karitsaa, joten se sujuis, vaan ei taida olla enää laillista kotiteurastus. Toivottavasti on hyvät unet.
Kyllä se ennen aikahan katkesi palavelusväen "juko" (pohojallaanen sana) justihin siinä köyriin aluus viikoolla. sitten köyriaattoona, "reppulauantaina" palavelijat, piiat ja trengiit palasivat taas nyytteineen toimeensa. Kuka ny entisehen paikkaansa ja kuka taas allootti pestin uuren isännän ja emännän käskylääsinä.
Synkkää syksyä riitti vielä köyriltäki, vanhoosta ajoosta jo oli tuttu sanoonta notta: "Kesää köyrihin, syksyä jouluun"
Ennätti kyllä pakkaasetki lajoolle lakeuksille aina aikanansa. Tuli lunta entiisukkojen sanomahan aikahan:
"Simo sillat teköö,
Anna aisaat antaa"
Siinä syystalaven lumiilla ajettaessa ja hämäärinä päivinä ja pimeinä öinä tuherrettaessa joutuu jällehen suuri valoonjuhula joulu. Siitä rikaaski samoon ku köyhä iloostui, pani parhaansa ja taas lähti taivaltamahan samaa loppumatoonta koko vuoren mittaasta kiertokulukua.
En osaa kyllä sanoa jotta mistä se tua sana KÖYRI tai KEKRI oikeen tuloo. Sana Marras tarkoottaa maata vainajaan kuukautta. Köyri oli sellaanen satovuoren, miteen sen ny sanoosi kiitoosjuhula. Ja juhulana palijonki vanhemmat perintehet ku joululla.
Voi Annaliisa ny kyllä pyyrät toheelolta sepältä aivan liikaa. En osaa sua neuvoa lampahanlihaan valamistamisesta ruuaksi, en sitten yhtään mitään.
Hyvä ku saan perunat keitetyksi,hih, moon oikeenki köppäänen tuahon kokiin hommahan. Syön sitten kyllä ja kuolaan siinä vierees kieli pitkällä jos jokuu paree taitoonen ja lahajaanen köksää keitooksia.
No joo kyllähän uneet aina hyviä on ja joskus oikeen tarpeesehen. Oon aina ollu hyväänlaanen nukkumahan ja sellaanen pikauniinen. Tiitu liioon on kans koko hyvä nukkumahan, takakäpäläänkärijet vain aina näkyy pieneen sängynpääryyn ylitte. Meillä molemmilla on vissihin hyvää ja puhuraas tua omatuntoo ku niin rauhaaasasti nukutahan. Takasta tuloo lämpöönen ja tuvaan seinäkelloo tikittää sellaasta rauhaasaa univirttä. Mikääs soon sepään eläessä, lämmin koti ja meillä Tiitun kans vattat täynnä ruokaa notta ei trenkää näläkääsenä makuulle ehtoolla ittiämmä tellätä. Ja kaapiis on lisää ei lopu ruoka syömällä eikä jauhoot laariista, sen varani oon aina pitäny ja ollu suuri siunaus toki matkaas. terv. tyytyvääset seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani kotoa pohojanmaalta.
jos ei Simo siltoja tee, niin ei Antti aisoilla ajele
on pyhäinpäivä,tuntuu vieraalta tuo Halloweeni.
Isäni on aikanaan siunattu iäisyysmatkalle
pyhäinpäivänä, joten kunnioitan hänen ja
äitini muistoa, sekä muiden sukulaisten ja
ystävien.
Pyhäinmiestenpäivä ja kekri eli sadonkorjuun juhla. Kyllä minäkin haluaisin vaalia enemmän Suomalaiskansallisia juhlapäiviä niin kuin kekriä ja pyhäinpäivää. Kynttilän vien vanhempieni haudalle, se on tullut tavaksi muistaa heitä pyhäinpäivänä.
Vanha perinne.
Omat vanhempani on haudattu tuonne kotiseudulle.
Kynttilät palaa heidän muistolle täällä
kotona.
Onko sielläpäin jo satanut lunta?
Aamupäivällä kuulin radiosta, että Lappenrannan
seutuvilla olisi satanut lunta.
Saatoin kuulla väärinkin.:)
Aivan vähän päivällä joka suli sitä mukaa. Täällä on aivan lumetonta, huomiseksi ennustivat poutaa ja aurinkoista, saapa nähdä kuinka käy.
aamulla lupasi lunta ja räntää.
Viileempää oli kyllä ilma tänään, saa
sitten nähdä.:)
Saattaa pakkastakin vähän ennustivat huomiseksi. Sittenmpähän näkee.
ei vielä sada lunta, vaikka kaikella on
puolensa.... hiihtämään, hiihtämään..,
joka päivä lähdetään.:)
että nämä sivut toimivat näin huonosti. Johtuukohan se Eniron kapasiteetti pulasta kun käyttäjiä on paljon vai mistä?
Hiihdellä olisi kivaa jo nyt mutta eipä taida vielä tulla hiihtokeliä. Olen joskus aikaisemmin käynyt Rukalla ja Sallassa talvilomalla hiihtelemässä. Nyt on jo monta vuotta kun ei ole tullut sinne lähdettyä.
useamman kerran noissa paikoissa, mutta vain kesällä...
samaten Levillä. Saariselällä
ruskan aikaan, vahinko vain, että olin
porukasta ainoa, joka tykkäsi ulkoilla.
silloin kun ei vielä ollut tuota mökkiä. Voi kun sinun kaverit eivät ulkoilusta...minä kyllä pitäisin ja paljon kuljinkin niitä polkuja ja jänkiä. Ruskan aika on kaunista ja sikäli kiva ettei ole hyttysiä.
Työkavereiden kanssa olin Saariselällä ..
Sen jälkeen olen pyytänyt muita ystäviä
lähtemään, mutta en ole saanut ketään mukaani.
Useimmiten se on raha kysymys ja tietysti
lomien järjestely, ei aina kaikilla onnistu.
Vaikka siellä on paljon rakennettu, mutta kiva olisi joskus käydä siellä hiihtämässä. Olen siitä haaveillut, tosin kallistahan siellä on.
on kallista. On se myös aika markkinapaikka,
varsinkin ruskanaikana.
Jollain tavalla pidin kyllä niistä maisemista.
Lenkkeilin siellä melkoisen paljon,
muutaman päivän aikana.:)
on kyllä multa jäänyt väliin, vasta tällä vuosituhanella oon kuullut jostain haloveenistä tai kekristä.
Mitenkään eritysemmin ei ole tullut noteerattua, pyhäinpäivää ainoastaan vanhepien haudalla tapaan käydä.
Oletko kaupunkilainen syntyjäsi, - ainakin meilläpäin maaseudulla eläneet ja syntyneet ovat keyrin tienneet..
Tämä hallooo veeni onkin uusi juttu täällä Suomessa, - ei sitä oisi uskonut että se rantautuu vielä meillekin - ihmeellisiä ovat markkimiesten voimat :(
Isän haudalla oisi huomenna käytävä, ellei tuo ilmojen haltia ihan mahottomia kehittele, - kuitenkin 60 kilsaa on hautuumaalle matkaa, sivusa.
Taijjan käydä illemmalla, silloin siellä on kaunista..
kotoisin, kekri on tosiaan multa mennyt ohi. Saman verran on matkaa kotipaikalle. Hevoonen tai paremmikin tyttären hevoonen on siellä, hautausmaalle on siitä viellä jonninveran.
Lunta lupaa tänne, tiärä tuleeko lähdettyä, suppilovhverotkin taitaa jäädä lumenalle.
keräämättä :))
En itse katso hyvällä lähinnä jenkeistä virtaavia uustrendikkäitä aatteita (uskonlahkot, coca-cola kulttuuri hampurilaisineen, jne...) Nyky nuoriso tahtoo niiden perässä kulkea, pitää niitä ainoina oikeina vaihtoehtoina. Itse juhlin tänäpäivänä (ort. kalenteri) suurta juhlaa meillä Karjalassa, Karjalan Valistajien Juhlaa (pyhäinpäivä). Ruokapöydässämme on toki juhla-ateria, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita, munavoita, laatikoita jne... Näin meillä Karjalassa, jossa käkikin kukkuu kauniimmin.
muistikuva pyhäinmiestenpäivästä on mieleen jäänyt, kun kaverin vanhemmat oli Karjalasta.
Käytiin hänen tätien luona kylässä ja karjalanpaistia, ynm. muita soltinoita oli laitettu, pöytä notkui mitä ihmeellisimistä herkuista vaikka 60- luvulla elettin lähes pula-aikaa
ainut luterilainen perheessämme, joten ort.uskonto on oikeastaan tutumpaa kuin omani.
Ei meillä silti noudateta ort.kalenteria, eikä me olla paastottukaan, niinkuin kunnon ort.uskoiset tekevät.
Mitenkäs lapsenne, jatkavatko he opittuja perinnetapoja?
Yksi korjaus, ne eivät olleet soltisinoita, vaan sultsinoita. Aivan ihana Karjalainen perinneruoka, reseptiä en tosin muista, maun kylläkin. Vielä edellistä parempi, täydellisempi maulataan on tsupukat, ne isomummoni paistoi jostain ruisjauhotaikinasta tehdystä löysästä seoksesta juuri tulikuumaksi lämmitetyn uunin arinalla ohuen ohuen peltipannun päällä. Tuloksena oli ikäänkuin muurinpohjapannulla paistettu lettu, tosin ainekset olivat toiset, samoin paksuus. Tämä isomummoni "lettu" oli paksuudeltaan vain murto-osa letun paksuudesta. Mitä sitten kuoren sisälle? Täysmaitoon keitetty sakea riisipuuro, jota levitettiin kuoren päälle, joka sitten taitettiin oikeaoppisesti tiettyyn muotoonsa. Siinäkö kaikki? EI vielä, sitten sulatettiin voita täysin sulaksi. Sitten ei kun syömään, tsupukkaa kastettiin sulaneeseen voiseokseen ja nautitiin maaiman parasta ruokaa.
Tai aavistanko oikein. Olet syntyjään luterilainen, menit naimisiin ort. miehen kanssa. Saitte lapsia ja siihen aikaan kun niitä saitte, lapset pääsääntöisesti kastettiin isän uskon mukaan, menikö oikein?
"Ei meillä silti noudateta ort.kalenteria, eikä me olla paastottukaan, niinkuin kunnon ort.uskoiset tekevät."
Älä ole huolissasi, ette ole poikkeuksellisia. Poikkeuksen tekevät ne ortodoksit, jotka seuraavat omaa kalenteria, käyvät säännöllisesti kirkossa, paastoavatkin. Minä itse olen sellainen poikkeus.
Lapseni, kaksi poikaa, seurasivat isänsä jälkiä niin kauan kuin omaa tahtoa ei ollut. Kävivät aina kirkossa minun ja vaimoni kanssa. Nyt ovat aikuisia, kiertävät kirkon kaukaa, luulen että suhtautuvat paluuseen lähinnä odottavin mielin, ei en ole toivoa menettänyt heidän suhteensa. Minähän en vaadi, enkä pakoita, itse ratkaiskoot oman kohtalonsa kulun aikuisia kun ovat.
miehen uskontoon ovat kaikki lapsemme kastettu, säilyypähän suvussa edelleen. Kaikki lapsenlapsetkin ovat orttoja, vaikka vävyt on molemmat luterilaisia.
Liekö tytöt vain vahvoja luonteita :))
Ehkä seurakunta valikoitui vain sen takia kun nämä vävyt ovat pääkaupunkiseudulta molemmat, ja heille ortodoksisuus on eksoottista, uutta.
niin kuin tänään pääsääntöisesti äidin uskon mukaan, olisin minä luterilaiseksi kstettu, äitini oli luterilainen. Olen kuitenkin pernteistä Karjalaista sukua, jolle on ollut hyvin voimakastahtoista uskontokunnan säilyttäminen sukupolvelta toiselle. Myös nuorempi poikani, joka elää avoliitossa, jota miniää en siis ole himoinnut:)kun he saivat tytön, painosti miniän isovanhemmat kastattamaan lapsen luterilaiseksi äitinsä uskon mukaan vaikka nuoripari oli jo sopinut kasteesta ortodoksiksi. Poikani oli perinteitä noudattaen ehdoton, oli todennut, että jos siitä luterilainen, niin sitten saa ottaa myös käyttöönsä äitinsä sukunimen. Tytöstä tuli sittemmin ortodoksi ja kantaa isänsä sukunimeä. Yksi ongelma toki on meidän isovanhempien mielestä se, ettei äiti salli vietävän lasta kauniiseen kirkkoomme aistimaan pyhyyttä kun luterilaiset painottavat jotain 15 v. ikää jolloin käydään rippikoulu ja voi tehdä itsenäisen valinnan. Meillä ortoilla pieni sylivauva on jo täysivaltainen seurakuntalainen ehtoollisyhteyksineen kaikkineen.
olevan ort.perinteen takia minä annoin kastaa kaikki lapsemme isän uskoon, olisi aiheutunut vain turhia "uskonriitoja" lasten kesken jos vaikka tytöt olisi kastettu minun kirkkokuntaan.
Kummassakin kirkossa on omat hyvät puolensa, ja - kai sama Jumala kaikissa.
piti olla " mieheni suvussa olevan jne.."
On toki isojakin eroja siinä kuinka me palvelemme sitä samaa Jumalaamme ja kuinka suhtaudumme Häneen elämämme kulun aikana, sekä kuoleman lähestyessä.
Pari esimerkkiä: Toinen mummoistani oli ortodoksi, hän joka niitä tsupukoita (maailman parhaita) teki. Hän oli hyvin harras ortodoksi, hyvin lempeä sydäminen, toisin kuin minä, hän ei elämänsä aikana sanonut pahaa sanaa toisesta, jos joku olisi hänen kanssaan halunnut "rollata", hänellä oli taito muuttaa puheenaihetta toista loukkaamatta. Toisesta mummostani (luterilainen) on vain pieniä muistikuvia, koska hän kuoli oltuani suhteellisen nuori. Hänkin oli harras uskossaan, oli joskus viikonlopun kylättelemässä vävynsä perheen luona (meillä). Istui kiikkustuolissa kireä ilme kasvoillaan, toki kuunteli radiosta sunnuntain jumalanpalveluksen ja veisasi virsiä. Yhden ainoan keskustelun muistan hänestä. Oli sunnuntaipäivä, nikartelin jotain puukon kanssa, jolloin mummoni tämän huomattuaan tokaisi tylysti: "Poika pois puukko pyhänä kädestä, syntiä teet".
Mitä taas itseeni ja uskontooni tulee, tällaiselle karjalaiselle miehelle, lapsenmielisellekin (ei ole sama asia kuin lapsellisuus) ortodoksisuus sopii paremmin kuin luterilaisuus.
on kieltämättä mukana ilo, olet oikeassa.
Papitkaan eivät olleet koskaan jäykkiä tuomion pasuunoita, niinkuin lapsuuden ja nuoruudenkin aikaisissa luterilaisissa papeissa oli..
Lapsemme kastaneet papit jopa laskivat leikkiä lapsenteon mukavuudesta :) - olin todella hämmästynyt; olin tottunut körttitaustaiseen kivikasvoon, - evlut pappiin joka oli vihkinyt meidät..samaten rippipappini oli hyvin jäykkä, - hänkin jostain lestadiolaiselta seudulta lähtöisin.
Kai se karjalaisuus on ortodoksisuudessa mukana.
Tälläset pyhät vain hankaloittaa ihmisen arkea.
Pitää ennakkoon raahata kaupasta kamelin lailla
purtavaa.
Koskaan ole erikoisemmin noteerannut tätä pyhän
seutua.Ennen ajeltiin maille metsälle,vaikka
yleensä ajokelit oli hirveän huonot.Hirveän
liukasta oli ja kieli keskellä suuta sai kaasutella.
sekin puoli, kun ei ne kaupat ole auki, mutta tuntuu joskus että íhmisten oisi hyvä rauhoittuakin joskus; tänään siihen on ollut monella hyvä mahdollisuus.
Ja keleistä, kyllä nyt nokassa on sellainen talven tuntu..että voipi vaikka rykästä lunta ensi yön aikana, bluikkaita kelejä tiijjossa siis.
Jokos on talvitassut alla? :)
jo vähän häpsinyt lunta, ja märkä tienpinta alkaa pikkuhiljaa jäätymään.
Nämä syksyn ensilikukkaat on tosipetollisia, varovaisutta tienpäälle.
Rauhoittumista pitää joskus olla.
Huomenna jo alkaa Joulu rutistus kaupoilla.
Mikäs kummallinen ilmojen pitelijä hiiri sinua
kiertää,viikolla se oli varpaassa ja nyt muuttanut nokkaan.;)
Valkonen maa nyt on ainakin ja tiet märkiä,
kemikaali autoilla riittää heti ajoja liukkauden torjunnassa.
Kyllä Joutonoomilla on nyt ollu niin vikkelästi
puuhaa jotta talvitossujen vaihto lykkääntyy
ensiviikolle.En viitti yöllä alkaa vaihtamaan.
korvessa, mie en jaksas vielä sitä jouluhörtyä katella..täällä voisi vaikka ohittaa joulun, jos muuten niin haluaisi.
Se talvi yllätti, niinkö..etelän asukkaat :)
Lunta vain on nimeksi.
Heti kai kaupat aloittavat joulumyynnin juhannukselta.
Tuntuu että vuosi vuodelta tulee aiemmin ja aiemmin.
En jaksaisi kaupanmyyjänä olla,joululaulut kyllä
estäisi sen.Liika on liikaa niissäkin joiuissa.:)))
Nytten sitten kone ja simmut kiinni,ukin shakki
kaverien on päästä nukkumaan.
Kahteen kärryyn on tänä aamupäivällä ähelletty
talvirenkaat alle.Poijan ja minun.
Pirtee keli ihan jopa oli 7 astetta pakkasta näin kesämaissa.
Miten se tuntuukin polvistuminen auton viereen niin
raskaalta,ihan kun armoo anosi.Eihän minun nyt
tarvii tehä tätä.:))))
niin raskasta?
Täälläkin on hieno keli, aurinkoinen pakkaskeli, mutta lunta ei ole vielä yhtään..sukset saapi olla vielä aitan vintillä..
Kivoja nämä syksyiset poutasään, tai talvihan nyt jo kalenterin mukkaan on :)
Perinteet eivät muutu.
Uusia touhuja tulee, tuleeko niistä sitten perinteitä onkin toinen juttu.
Aikuiset eivät luo uusia perinteitä, ne tulevat aina lapsilta.
Inhottava poikkeus on tänä päivänä se että kauppa synnyttää uusia myyntipäiviä.
Halloween, Hullut Päivät, jne.
Ja niistäkin tulee valitettavasti uusia perinteitä.
Koska niihin muijat lapsineen satsaavat.
Kiertelemällä "löytöjen" perään.
Työpäivän jälkeen sitten jotkut miehetkin käyvät heräteostoksilla, jos vaikka sais halvalla kaasuiskarit tai pari Gigaa muistia, tai Madonnan viimeisimmän jumppavideon.
Muuttuuhan ne perintehetki, soon vain se liike hirasta, erikoosesti maaseurulla ja vanhemmanväen keskuuressa. Nyky aika muokkaa myös perinteetä. On se jouluki muuttunu jos historiaa silimäälee, jotaan on jääny pois, sitten taas uutta on tullu tilalle.
1800 luvulla ainaki maaseurulla oli käytöös jouluoljet tuvaan lattialla. Ja joulukuusi on tullu samoohin aikoohin saksan tuomisina. Samoon koko joulunaika on lyhentyny. Ennen sanottihin notta: "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" Eli joulunaikaa kesti sen kolomeviikkoa. 13.tammikuuta asti. Sitten Nuutinpäivän perinne sekin on muuttunu, ne Nuuttipukki touhuut on jäänehet tykkänänsä pois.
Vanha kansa puhu hiiva Nuutista, tarkoottivat jotta jouluoluesta ei ollu enää jälijellä ku tynnyrin pohojalla hiivaanen sakka. Eihän ne nämä muutokset ny koko suuria oo ollehet, joulu on aikanansa ja juhaannuus paikoollansa. Hyvä niin notta jotaan vanhaaki säilyys.
terv. vanhaanaikaaset seppä ja pieni meirään Tiitu-kani pohojanmaalta.
Soon nyt nykyaikaa koon me käymma läpitte.
Kuusi sinne possu tänne, noon aina ollehet meijän ja kakarootten juttuja.
Tulukoon Nuutti, menköön kalaja. Soon sama.
Kuha menöö.
Ja periötöö kakaroolleihinkin.
Soon se mitä mä omille kakaroolleihille opetan.
Soon perintöö.
Voi olla että pilasin murteen vähän lappalaisella, mutta ei voi mitään, Keski-Suomalainen kun olen. Siinä eteläisten heimojen rajalla jotka lappalaisilta kaiken veivät.
Pohojalaaset jäit sinne väliin.
;)
Pyhäinmiestenpäivää Kalajoen kirkossa, siellä oli kirkko täynnä kansaa ja haudoilla paloi sadat kynttilät.
Äidille sytytettiin kynttilä kirkossa, veimme kaikkien omaistemme haudoille kynttilät.
Kekriä vietin kahdessa paikassa, molemmissa oli tarjolla hirvenlihasoppaa.
Halloweeni on mulle vieras, mieluummin muistelen poisnukkuneita rakkaita omaisiani.
nämä Halloveenit on sellaista väkisin tuotettua hömppää..(sanoopi jo kirreepiponen Pirre* :).
Jotain vanhoja arvojakin pitää säilyttää, - ei kaiken tarvia olla niin viihteellistä.