Kun (huomattavasti rikkaampi) mieheni kosi,tahdoin itse avioehdon ennen vihkimistä.Hän loukkaantui.
Miksi??? Eikö se ollut hänen etunsa?
Meidät kyllä vihittiin,mutta edelleen (pian 10 v) saan kuulla etten tahtonut häntä.
Siis kun en tajua,mielestani nimenomaan tahdoin hänet,en omaisuuttaan.Ajattelin,että hänen sukulaisesakin pitäisivät naamansa kiinni.Kun olin/olen kuulemma vain siipeilijä.Kiva kuulla kun on tottunut elämään tulojensa mukaan.
Miksi??? Eikö se ollut hänen etunsa?
Meidät kyllä vihittiin,mutta edelleen (pian 10 v) saan kuulla etten tahtonut häntä.
Siis kun en tajua,mielestani nimenomaan tahdoin hänet,en omaisuuttaan.Ajattelin,että hänen sukulaisesakin pitäisivät naamansa kiinni.Kun olin/olen kuulemma vain siipeilijä.Kiva kuulla kun on tottunut elämään tulojensa mukaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehen logiikka lienee ollut se, että jo lähtökohtaisesti ajattelit eroa ja siksi halusit ehdon. En kyllä ymmärrä? Ja vaikka se ehto on tehtynä niin eihän teidän tarvitse sitä noudattaa vaikka eroaisittekin eli sikäli miehesi saa antaa sinulle halutessaan puolet omaisuudestaan.
Olisiko niin, että joitakin ärsyttää se, että toinen pääsee esiintymään ns. hyvänä ihmisenä.
Sillähän ei ole mitään merkitystä oikeasti ja ymmärrän miksi ao.henkilö on köyhempänä ajatellut,
ettei halua "suvun rahoja" vaan miehen.
Ei voi kun toivoa, että miehesi tajuaisi hyvän tarkoituksesi.
Mitä jos joskus menen naimisiin tapaamani miehen kanssa..jos avioehtoa ei ole hänen lapsensa ja sukulaisensa varmaan pitävät kiipijänä...toisaalta jos ero tulisi olis edes omat rahat..mies kun voi piilottaa omansa halutessaan...kerran jo senkin kokenneena voin sanoa, että ero saa miehessä esiin puolia joihin ei ole niin hyvin tutustunut...mutta mitä mies ajatelisi jos sanoisin haluavani avioehdon..no onneksi ei ole tämän päivän murhe..vaikka on joskus käynnyt mielessäni..hän kun tuskin asemansa vuoksi oikein voisi avoliitossa elää, ehkä sekin selviää aikanaan..jos edes tarvitsee selvitä..voihan hänkin haluta avioehdon ja sitä vastaan minulla ei ole mitään..rakastuin mieheen en rahoihin..pärjään omillakin tuloillani..mutta onhan se mukava ajatus, ettei aina tarvitsisi miettiä rahaa joka käänteessä..unelmia..todellisuustta..mikään ei kai ole mahdotonta..eikä koskaan voi ennustaa kuinka toinen reakoi mihinkin.
Jotkut sukulaiset muuttuivat kun salaman iskusta,minusta tulikin kiva ihminen.Että sikäli kannatti.
Meillä ei ollut huolta lapsista,mutta se sukulaisten huorittelu yms puhe "elättäjän" etsijästä otti niin päähän,että päätin ettei meitä vihitä ilman avioehtoa.Ja pidin huolen,että kaikki kuulivat kuka sen halusi.Siinä asiassa minua auttoi myös aivan ihana anoppini,joka ei muuten puutu elämäämme.Silloin kehui,että ei poika hänelle vaimoa etsi vaan itselleen,että ei heilläkään rahaa ole ollut,vaan puolisoni on aloittanut todella tyhjin käsin.Se siinä niin huvittavaa onkin,etten ilman ehtoakaan olisi siis "ollut viemässä" suvun vaan mieheni rahoja,joihin suvulla ei ole osaa ei arpaa.Päin vastoin,apua ei vahingossakaan ole kuulemma herunut missään asiassa ennen minuakaan.Lienevät kateellisia.No,nytpä en vie kenenkään rahoja ees henkeni heittämällä,lapset perii aikanaan isänsä.Ehdossamme on muuten pykälä siltäkin varalta,ettei rintaperillisiä olisikaan.
kirjoitit: "Ehdossamme on muuten pykälä siltäkin varalta,ettei rintaperillisiä olisikaan."
Miksi sellainen on? Tai tarkemmin... mitä siinä pykälässä olette sopineet?
Ellei miehelläsi ole testamenttia eikä rintaperillisiä, avioehdostanne riippumatta sinä perit hänet kokonaan. Avioehto ei ole testamentti.
Tosin, avioehtonne vuoksi et saisi ensin kuolinpesältä verovapaata tasinkoa... vaan perisit kaiken ja maksaisit koko summasta perintöveron.
tahdoimme siinä tapauksessa kaiken menevän mieheni siinä vaiheessa mahdollisesti eläville vanhemmille,tai ellei heitä ole,sisaren pojalle niin,ettei sisaren meitä kohtaan erittäin inhottavasti käyttäytyvä mies pääse kuuna päivänä rahoihin käsiksi.Eli alaikäisenä rajattu holhoojalla niin,ettei saa ennen kuin 25 vuotiaana haltuunsa.Oli aika monimutkaista,mutta siksihän lakimiehet on ;-) Ja onneksi rintaperillisiäkin on.
Alkujaan menettely lähti siitä,etten tahdo rahojen kauttani menevän ex-puolisoni haltuun alaikäisten,edellisestä liitosta olevien,lasteni kautta.Minulla on vain hallintaoikeus,mikäli rintaperilliset ovat alaikäisiä.
Melkoinen soppahan tuo sopimus kaikessa yksinkertaisuudessaan on,kyllä sitä varatuomari aikansa pyöritteli,mutta tulipa valmiiksi,ja olemme todella tyytyväisiä.
Enkä minä tahdo täältä mitään muuta kun perheeni.Rahalla ei saa rakkautta,mutta rakkaudettomat ihmiset eivät tarvitse mieheni työllään ansaitsemasta omaisuudesta senttiäkään.
>
Nuo ovat asioita jotka eivät liity avioehtoonne, eikä niitä sillä voi "säätää". Avioehto on asiakirja, jolla te puolisot sovitte avio-oikeudesta omaisuuksinne (joko pelkästään avioeron varalta, tai myös kun toinen puoliso kuolee). Ette muusta.
Miehesi on avioehdon lisäksi laadittava testamenti, jolla voi säätää vaikka kuvaamallasi tavalla. Ellei tuota testamenttia ole hänen kuollessaan, eikä niitä rintaperillisiäkään... sinä perit hänet. Tietenkin voisit myös kieltäytyä perinnöstä...
>
Tämä ratkaisee sitten sen, että testamentista riippumatta miehen lapset perivät vähintään lakiosansa.
No se testamentti on liitetty siihen avioehtoon,en näköjään vastannu tarpeeksi tarkasti.Olisit vissiin sotujakin vailla...