rakkaustarina

Olen kotona. Hengitän syvään, yritän rauhoittua. Vilkaisen vielä peiliin, sipaisen hiukset korvan taakse. Luulen rauhoittuneeni, mutta heti kun ovikello soi, sydämeni alkaa hakata. Tiedän, että sinä olet oven takana.
Kuorollamme on tulossa konsertti, ja me olemme lupautuneet laulamaan duettona Frank Sinatran, ja sittemmin Robbie Williamsin tunnetuksi tekemän rakkauslaulun ”Something stupid”. Aiemmin pidin sinua vain tuttuna miehenä kuorosta. Nämä muutamat kerrat, kun olemme laulaneet yhdessä, toisillemme, olen vajonnut syvälle silmiisi, tuntenut katseesi syvällä sisimmässäni. Kun laulamme, näen vain sinut, laulan vain sinulle. Tiedän, että en saisi tuntea näin, miten tunnen. Tämä on väärin häntä kohtaan, kenelle olen vannonut ikuista rakkauttani. Sinun kanssasi uskallan nousta lavalle, sinusta saan voimaa. Odotan hetkeä, jolloin otat kädestäni kiinni ja kiitämme yleisöä. Olet aina ajatuksissani, illalla nukahdan sinua ajatellen, aamulla ensimmäisenä toivon, että tänään näkisin sinut taas.
Nyt olet tulossa luokseni harjoituksiin. Olet rakkaallesi sanonut tulevasi laulamaan luokseni, ei mitään muuta. Et edes tiedä, mitä tunnen, kun katson sinua. Välillä tunnen kipinöintiä välillämme, jäät usein juttelemaan kanssani, katsot vielä pitkään perääni erottuamme.
Avaan oven, sinä seisot käytävässä. Sydämeni jättää lyönnin väliin. Tulet sisään, riisut takin ja menet pianoni viereen istumaan. Kyselet, mitä kuuluu, miten opiskelut sujuvat, olenko harjoitellut lauluamme. Hetken juteltuamme alamme laulaa. Tunnen sinut vierelläni, en edes uskalla katsoa sinuun, ettet näkisi suoraan silmistäni, mitä ajattelen tästä hetkestä.
Laulu loppuu. Olemme hetken hiljaa, käännyn katsomaan sinua päin. Sanon ”hyvin meni”. Hymyilet, ja vastaat ”niin meni”. Olemme taas hiljaa. Katson kasvojasi, poskiasi, suutasi, silmiäsi. Hukun katseeseesi. Haluaisin niin koskea sinua, hyväillä kasvojasi, suudella sinua hellästi. Sinun katseesi myös kulkee pitkin kasvojani. Suusi on hieman auki, tunnen hengityksesi kasvoillani. Käännän nopeasti kasvoni pois, kysyn, harjoittelemmeko uudelleen. Sanot, että voisimme kuunnella alkuperäisen version. Laitat levyn soimaan. Jäät seisomaan keskelle lattiaa. Kysyt, haluanko tanssia. Kävelen viereesi, sydämeni hakkaa, käteni tärisevät. Saan vihdoin koskettaa sinua. Laitan kädet kaulallesi, omasi laitat vyötäiselleni. Vedät minut lähellesi, alat hitaasti liikkua musiikin tahtiin. Olen rauhoittunut, heti kun laitoin käteni ympärillesi.
Liikumme hitaasti musiikin mukana hetken verran. Nojaan poskeani olkapäätäsi vasten, tässä on hyvä olla. Tunnen sydämesi sykkeen. Pysähdyt, katsot minua taas silmiin. Katseesi vaeltaa kasvoillani. Luen silmistäsi kysymyksen. Hitaasti lähestyn kasvojasi, painan suuni suullesi. Tunnen hyväilen suutasi kielelläni, suutelet juuri niin kuin uneksinkin, hellästi, mutta vaativasti. Suusi siirtyy kaulalleni, hyväilet rintojani käsilläsi. Haluan sinua enemmän kuin mitään muuta. Alamme riisua toisiamme, ensin hitaasti, kiihtyvällä vauhdilla. Lopulta revimme vaatteet pois päältämme. Vajoamme suudellen lattialle, jossa rakastelemme ensin intohimoisesti, sen jälkeen hitaammin, viipyillen, nauttien…
Jälkeenpäin lojun kainalossasi sängylläni. Suutelet minua vielä muutaman kerran. Sanot, että sinun pitää lähteä. Keräät vaatteesi lattialta, puet päällesi, suutelet minua vielä kerran. Lähdet kotiin rakkaimpasi luo. Minä soitan omalleni.
         ***
Duettomme sujui hyvin. Sinulle oli helppo laulaa rakkaudesta. Koskaan enää emme rakastelleet, emme edes suudelleet, mutta aina koskiessamme tunsin sähkön välillämme. Muutaman kuukauden päästä muutin työn perässä pois kaupungista. Emme nähneet enää koskaan. Vielä joskus mietin sinua, hetkeä, jolloin maailmassa olimme vain me kaksi. En ole surullinen, sinusta jäi kaunis muisto.