ideaalinen mustalainen

Voiko mustallisuus sellaisena historialisine ja kansainvälisenä ideaalisena ilmiönä, kuin se muinoin on esiintynyt, jatkaa enää samanlaisena ideaalisena ilmiönä, siihen liittyvine elinkeinoineen, jollaisena sillä aina oli paikkansa kansojen keskuudessa - tässä täysin toisenlaisien Harry Portterien maailmassa, jossa ideaalisille on kysyntää, mutta aivan toisella tavalla.
Mustalaissuteen on voimakkaasti liittynyt ideaalinen kuva, jota on täytynyt varjella ulkopuolisilta sen vuoksi, että se on toiminut elinkeinon ylläpitäjänä, toisin sanoen sen idean varaan on jo alkuvuosisatojen aikana rakentunut elinkeino. Hevoskaupan, joka sekin on aina liittynyt tähän idealliseen kuvaan mustalaisista, lisäksi on ollut kattialan paikkaajia, keräilijöitä ja soittajia ja povareja. Nämä kaikki tämä ideaalisen näytelmän esiintyjiä.
Nyt joku todennäköisesti ajattelee, - Ei se niin ollut. Kyllä mustalaiset olivat tavallisia arki todellisia ihmisiä.

Annetaan tässä kohtaa kohtaan puheenvuoro Matti Kivekkäälle 102 vuoden takaan. Kenenkään ei tule luulla, ettei jo tuohon aikaan ollut teräväkatseisia ja kirjoitustaitoisia ihmisiä. Kivekäs kirjoittaa Kyläkirjaston Kuvalahdessa 1905 julkaistussa artikkelissa ’Mustalaiset, ‘ näin:

Tuskin mikään herättää mielikuvaa sitomattomasta vapaudesta, kuin mustalainen. Runollisena vertautuvana mustalainen on runouteen ja säveltaiteeseen niin kiteytyneeksi kiintynyt, että hänessä ei enää nähdä muuta kuin villi vapaus, kahlehtimaton halu olla oma vapaa itsensä, huoleton, välittömästi pulppuava iloisuus. Sellaisena on hän runoilijoiden rakastama; erikoinen, kaikista muista poikkeava ihminen, joka on voimakas hyvässä ja pahassa, aivan kuin hänen murheensa ja riemunsakin ovat syvistä lähteistä pulppuavia. Sellaiselle annetaan paljon anteeksi. Mustalainen on sovinnaisuuksien ja tavallisien yhteiskunta käsitteiden ulkopuolella, siksi hänellä on omat mittansa ja arvonsa, jotka ovat runnoilioiden pyhiksi julistamia. Siellä missä tuo erikoisuus sidotaan sovinnaisuuksilla ja mustalainen pakotetaan tavalliseksi ihmiseksi, siellä katoaa mustalainen.
Mustalainen on herkkä tunnetta sormenpäitään myöten. Järki hänellä on ikänsä alaikäinen, vain tunne hänen Tekojaan ja kulkuaan johtaa, ja siksi ei häneen järkevä sana pysty. Siksi hän on heikko eikä voi itseään hillitä. Hän on altis kaikelle, yhtä hyvin pahalle kuin hyvällekin. Mutta vaikka hyvä olisi jatkunut monta vuotta, ei se ole tunkeutunut pintaa syvemmälle ja ensimmäinen paha taivuttaa hänet rentona mukaansa.
Mustalaisen syvimmässä sielussa ei löydy hyvää, ei pahaa, siellä on vain mustalainen, ikuista luontoaan noudattava kulkuri.
Siksipä voikin mustalainen olla välitön ja ehjä suuressa tunteessaan koska paha on kadottanut okansa pistäessään häntä. Voiko häntä siis tuomita sillä tuomiolla millä niitä tuomitaan, jotka ovat hyviä ja pahoja itsetietoisesta.
Vaikka mustalainen on luonteeltaan kulkuri, silti hänen luonteessaan on muuan omituinen piirre: se maa missä hän on syntynyt, vetää häntä aina puoleensa. Hän oppiin nopeasti sen maan kielen, käsittää sen kansan luonteen ja vastaanottaa siltä vaikutteita. Jos hän lähtee kiertelemään ulkopuolelle sen rajojen, palaa hän ennepitkää takaisin, jos ei hän tule, tulevat hänen lapsensa. Heitä johtaa siinä sama vaistomainen tunne joka hallitsee heidän tahtoaan ja asettuu heille kohtaloksi. Vaikka mustalaiset ovatkin omaksuneet asuinmaansa koti ja isänmaakseen ja sen kielen äidin kielekseen ja yleisen uskonnon uskonnokseen, säilyttävät he kansallisen yksilöivyytensä samalla lailla kuin loiskasvi, joka elää toisesta.
Heillä ei koskaan ole ollut mitään varsinaista uskontoa, ja se mikä heillä on ollut sitä muistuttavaa, jotkut hämärät henkiolennot ja voimakas taikausko, on säilynyt katolisessa uskonnossa. Uskonto ei muodosta heille mitään erityisen kiinteää ja johdonmukaista maailman katsomusta. He omistavat siitä kaiken sen, mikä on hämärää ja aavistuksellista ja tunneherkkää, kaikki tuo mitä niin tuiki runsaasti löytyy katolisesta uskonnosta sulautuu heidän omituiseen mielikuvitukseensa.

Luonnollisena seurauksena mustalaisien tavattomasta tunneherkkyydestä on heidän yhtä tavaton ja harvinainen soitannanolkisuutensa. Se on erikoisena piirteenä juuri Unkarin mustalaisilla. Ei mikään häntä paremmin tulkitse ja saa hänen yksilöllisyyttään sen monisärmäisessä muodossaan esille, kuin viulu. Mustalaiset ovat luoneet sellaisen säveltaiteen, että se hyvin kytkeneen kilpailemaan eurooppalaisen musiikin kanssa, vaikka se eroaakin siitä huomattavasti. He ovat säveltäneet ja sovittaneet unkarilaiset kansanlaulut – niissä unkarilaisien sepittämät sanat usein aivan arvottomat, mutta mustalaisten sovittama soitto niihin on hurmaava. Noin seitsemäntuhatta mustalaista kiertää Unkaria soittoniekkoina. Heitä on kaupungeissa kymmeniä soittokuntia, jokaisella kylpyläpaikalla – niitä on Unkarissa satoja – on oma mustalaisorkesterinsa.
Pääkaupungin hienoihin tanssiaisiin minne maan ylhäisimmät ja rikkaimmat aatelit kokoontuvat, kutsutaan mustalaiset soittamaan. He ovat kaikkialla ja heidän ihmeelliset sävelensä kaikuvat yli maan.
Jos he kulkevat yli virran, niin virittävät he soittonsa mennessään, siinä sattui kulkijalle lepohetki ja soitto on kulkijan lepo.
Ei ole ihme, että kansanlaulut ovat harvinaisen runsaslukuiset Unkarissa ja että niitä paljon lauletaan ja soitetaan. Sen ovat mustalaiset aikaan saaneet, ja siinä onkin se voima, joka mustalaisen kiinnittää unkarilaiseen ja unkarilaisen mustalaiseen.

Joku voi istua yksin ravintolan pöydässä yksin ja murheissaan Mustalainen kyllä tietää mikä häntä vaivaa, hän voi myös hänen parantaa. Hän hiipii hiljaa yksinistuja taakse ja lähenee häntä varovasti soittaen vienosti viuluaan. Mustalaiselle ei mikään ole tutumpaa kuin suru, se hän hallitsee kaikissa äänilajeissa, hän tuntee tarkoin sen monisärmäiset muodot, sillä se on hänen sisintä itseään, ja kun hän tahtoo viulua itkettää, itkee siinä mies mukana - ja nyt seuraa laulu toistaan, alkutahteja vain aluksi, mutta kaikki valittavia, surumielisiä, aavan lakeuden alakuloisia soittoja.
2379
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kommentoi aloitusta


Reporteri kirjoitti:

Voiko mustallisuus sellaisena historialisine ja kansainvälisenä ideaalisena ilmiönä, kuin se muinoin on esiintynyt, jatkaa enää samanlaisena ideaalisena ilmiönä, siihen liittyvine elinkeinoineen, jollaisena sillä aina oli paikkansa kansojen keskuudessa - tässä täysin toisenlaisien Harry Portterien maailmassa, jossa ideaalisille on kysyntää, mutta aivan toisella tavalla.
Mustalaissuteen on voimakkaasti liittynyt ideaalinen kuva, jota on täytynyt varjella ulkopuolisilta sen vuoksi, että se on toiminut elinkeinon ylläpitäjänä, toisin sanoen sen idean varaan on jo alkuvuosisatojen aikana rakentunut elinkeino. Hevoskaupan, joka sekin on aina liittynyt tähän idealliseen kuvaan mustalaisista, lisäksi on ollut kattialan paikkaajia, keräilijöitä ja soittajia ja povareja. Nämä kaikki tämä ideaalisen näytelmän esiintyjiä.
Nyt joku todennäköisesti ajattelee, - Ei se niin ollut. Kyllä mustalaiset olivat tavallisia arki todellisia ihmisiä.

Annetaan tässä kohtaa kohtaan puheenvuoro Matti Kivekkäälle 102 vuoden takaan. Kenenkään ei tule luulla, ettei jo tuohon aikaan ollut teräväkatseisia ja kirjoitustaitoisia ihmisiä. Kivekäs kirjoittaa Kyläkirjaston Kuvalahdessa 1905 julkaistussa artikkelissa ’Mustalaiset, ‘ näin:

Tuskin mikään herättää mielikuvaa sitomattomasta vapaudesta, kuin mustalainen. Runollisena vertautuvana mustalainen on runouteen ja säveltaiteeseen niin kiteytyneeksi kiintynyt, että hänessä ei enää nähdä muuta kuin villi vapaus, kahlehtimaton halu olla oma vapaa itsensä, huoleton, välittömästi pulppuava iloisuus. Sellaisena on hän runoilijoiden rakastama; erikoinen, kaikista muista poikkeava ihminen, joka on voimakas hyvässä ja pahassa, aivan kuin hänen murheensa ja riemunsakin ovat syvistä lähteistä pulppuavia. Sellaiselle annetaan paljon anteeksi. Mustalainen on sovinnaisuuksien ja tavallisien yhteiskunta käsitteiden ulkopuolella, siksi hänellä on omat mittansa ja arvonsa, jotka ovat runnoilioiden pyhiksi julistamia. Siellä missä tuo erikoisuus sidotaan sovinnaisuuksilla ja mustalainen pakotetaan tavalliseksi ihmiseksi, siellä katoaa mustalainen.
Mustalainen on herkkä tunnetta sormenpäitään myöten. Järki hänellä on ikänsä alaikäinen, vain tunne hänen Tekojaan ja kulkuaan johtaa, ja siksi ei häneen järkevä sana pysty. Siksi hän on heikko eikä voi itseään hillitä. Hän on altis kaikelle, yhtä hyvin pahalle kuin hyvällekin. Mutta vaikka hyvä olisi jatkunut monta vuotta, ei se ole tunkeutunut pintaa syvemmälle ja ensimmäinen paha taivuttaa hänet rentona mukaansa.
Mustalaisen syvimmässä sielussa ei löydy hyvää, ei pahaa, siellä on vain mustalainen, ikuista luontoaan noudattava kulkuri.
Siksipä voikin mustalainen olla välitön ja ehjä suuressa tunteessaan koska paha on kadottanut okansa pistäessään häntä. Voiko häntä siis tuomita sillä tuomiolla millä niitä tuomitaan, jotka ovat hyviä ja pahoja itsetietoisesta.
Vaikka mustalainen on luonteeltaan kulkuri, silti hänen luonteessaan on muuan omituinen piirre: se maa missä hän on syntynyt, vetää häntä aina puoleensa. Hän oppiin nopeasti sen maan kielen, käsittää sen kansan luonteen ja vastaanottaa siltä vaikutteita. Jos hän lähtee kiertelemään ulkopuolelle sen rajojen, palaa hän ennepitkää takaisin, jos ei hän tule, tulevat hänen lapsensa. Heitä johtaa siinä sama vaistomainen tunne joka hallitsee heidän tahtoaan ja asettuu heille kohtaloksi. Vaikka mustalaiset ovatkin omaksuneet asuinmaansa koti ja isänmaakseen ja sen kielen äidin kielekseen ja yleisen uskonnon uskonnokseen, säilyttävät he kansallisen yksilöivyytensä samalla lailla kuin loiskasvi, joka elää toisesta.
Heillä ei koskaan ole ollut mitään varsinaista uskontoa, ja se mikä heillä on ollut sitä muistuttavaa, jotkut hämärät henkiolennot ja voimakas taikausko, on säilynyt katolisessa uskonnossa. Uskonto ei muodosta heille mitään erityisen kiinteää ja johdonmukaista maailman katsomusta. He omistavat siitä kaiken sen, mikä on hämärää ja aavistuksellista ja tunneherkkää, kaikki tuo mitä niin tuiki runsaasti löytyy katolisesta uskonnosta sulautuu heidän omituiseen mielikuvitukseensa.

Luonnollisena seurauksena mustalaisien tavattomasta tunneherkkyydestä on heidän yhtä tavaton ja harvinainen soitannanolkisuutensa. Se on erikoisena piirteenä juuri Unkarin mustalaisilla. Ei mikään häntä paremmin tulkitse ja saa hänen yksilöllisyyttään sen monisärmäisessä muodossaan esille, kuin viulu. Mustalaiset ovat luoneet sellaisen säveltaiteen, että se hyvin kytkeneen kilpailemaan eurooppalaisen musiikin kanssa, vaikka se eroaakin siitä huomattavasti. He ovat säveltäneet ja sovittaneet unkarilaiset kansanlaulut – niissä unkarilaisien sepittämät sanat usein aivan arvottomat, mutta mustalaisten sovittama soitto niihin on hurmaava. Noin seitsemäntuhatta mustalaista kiertää Unkaria soittoniekkoina. Heitä on kaupungeissa kymmeniä soittokuntia, jokaisella kylpyläpaikalla – niitä on Unkarissa satoja – on oma mustalaisorkesterinsa.
Pääkaupungin hienoihin tanssiaisiin minne maan ylhäisimmät ja rikkaimmat aatelit kokoontuvat, kutsutaan mustalaiset soittamaan. He ovat kaikkialla ja heidän ihmeelliset sävelensä kaikuvat yli maan.
Jos he kulkevat yli virran, niin virittävät he soittonsa mennessään, siinä sattui kulkijalle lepohetki ja soitto on kulkijan lepo.
Ei ole ihme, että kansanlaulut ovat harvinaisen runsaslukuiset Unkarissa ja että niitä paljon lauletaan ja soitetaan. Sen ovat mustalaiset aikaan saaneet, ja siinä onkin se voima, joka mustalaisen kiinnittää unkarilaiseen ja unkarilaisen mustalaiseen.

Joku voi istua yksin ravintolan pöydässä yksin ja murheissaan Mustalainen kyllä tietää mikä häntä vaivaa, hän voi myös hänen parantaa. Hän hiipii hiljaa yksinistuja taakse ja lähenee häntä varovasti soittaen vienosti viuluaan. Mustalaiselle ei mikään ole tutumpaa kuin suru, se hän hallitsee kaikissa äänilajeissa, hän tuntee tarkoin sen monisärmäiset muodot, sillä se on hänen sisintä itseään, ja kun hän tahtoo viulua itkettää, itkee siinä mies mukana - ja nyt seuraa laulu toistaan, alkutahteja vain aluksi, mutta kaikki valittavia, surumielisiä, aavan lakeuden alakuloisia soittoja.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu