http://www.adressit.com/allekirjoitukset/lastensuojelu_kuntoon/
lue ja tutustu aiheeseen. Jos tunnet, että asian pitäisi olla vähintän näin, kirjoita nimesi.
lue ja tutustu aiheeseen. Jos tunnet, että asian pitäisi olla vähintän näin, kirjoita nimesi.
Vastaukset 49
Vanhimmat
*vähintään
Hyvän asian puolesta olet liikkeellä, mutta muutama kohta tuossa adressissa kiinnitti huomiota. Olit kirjoittanut sen hieman provosoivaan sävyyn.
Esim: Lastensuojelulaitoksia valvoo lääni ja paikallinen sosiaalitoimi sijoittavat kunnat. Lääniin on toimitettava kerran vuodessa toimintakertomus josta ilmenee mm. työntekijöiden määrä sekä koulutus ( näistä on läänillä tarkat vaatimukset) Työnantaja on vastuussa siitä, että hän on kysynyt jokaiselta työntekijältä työtodistukset ja rikosrekisteriotteen.
Laitoksen nuorilla on oikeus olla milloin vain yhteydessä sosiaalityöntekijäänsä!
Jos lapsen liikkumista rajoitetaan laitoksessa, siihen on oltava hyvä syy ja rajoittamisesta on laitoksen johtajan tehtävä päätös, josta hän on vastuussa!
Olet todellakin hyvän asian puolesta liikkeella ja olen samaa mieltä, että laitoksia ja perhekoteja ja sijaisperheitä tulee valvoa.
Jos ja kun ole törmännyt mainitsemiisi epäkohtiin, kannattaisi tuollaisissa tilanteissa olla aina yhteydessä lääniin. Minun mielestäni suurimmassa osassa laitoksia lapsista pidetään hyvää huolta ja heistä välitetään. Monelle lapselle laitos on pelastus "koti-helvetistä" tai huume-/rikoskierteestä.
Toivotaan Suomeen sellaista lintukotoa, että kaikilla lapsilla olisi hyvä olla kotonaan. Silloin yhteiskunnassa olisi varmaan joka saralla asiat kunnossa. Eli töitä riittää! Voimia meille kaikille arkeemme!
Lisäisin vielä senkin, että sosiaalityöntekijät, ainakin laitoksissa, haastattelevat sijoittamaansa nuorta kahden kuukauden välein, tarpeen mukaan useamminkin..Tuo on käytäntö! Lapselle laaditaan hoito-ja kasvatussuunnitelma jonka mukaan eletään ja sitä tarkistetaan säännölliseti. Tällöin lapsella on oikeus keskustella sosiaalityöntekijän kanssa ilman laitoksen/perhekodin työntekijää.
paikkakunnalla on noin hienosti asiat, niin älä luulekaan, että se olisi käytäntö.
Lakia rikotaan aivan joka kohdassa ympäri Suomen maan. Todella harvinaista, jos asiat hoidetaan, kuten pitäisi.
Olet aivan oikeassa siinä, että ei kannata alkaa luulemaan. Jos jossain laitoksessa ei toimita noiden "ohjeiden" mukaan, jotka aloittaja oli adressiin kirjannut, silloin on todella puuttumisen paikka. Mutta peräänkuulutan edelleen sitä, että läänin sosiaalitarkastajille tai kuntien sosiaalilyöntekijöille kannattaa antaa palautetta ko. laitoksesta, perhekodista tai sijaisperheestä jos näissä lakia rikotaan! Lapsille on sijoituksen myötä taattava turvallinen kasvuympäristö, se tosi!
heilläkään ei ole resursseja riittävästi RIITTÄVÄÄN tarkastusten tekemiseen.
Ja mikään asia ei ole niin pahasti retuperällä kuin laitoksissa olevat ns. hoidolliset osastot. Mitä hyötyä todistusten vaatimisesta ja tarkistamisesta on, kun koulutustasovaatimukset ovat väärät ja liian alhaiset. Saa sanoa ihan suoraan, että psykiatrista hoitoa tulisi antaa vain psykiatrian alan koulutuksella. Nyt meillä lapsia puoskaroivat pelkän sosiaalialan koulutuksen saanut henkilökunta.
Esim. minun 9-vuotiaani otettiin pikalähetteellä "pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon" paikkaan, jossa hoitajilla ei ollut psykiatrian koulutusta ollenkaan, lähihoitajien ja sosiaalikasvattajien ammattitaito ei riittänyt tarjoamaan lapselle mitään muuta kuin tiukan kurin ja se toteutettiin epäinhimillisesti ja lasta alistavalla tavalla. Psykiatrin lapsi sai tavata vasta kun nostin asiasta metelin ja hän oli ollut silloin laitoksessa jo yli 3 kk. Tarkkaan ottaen se onnistui niin, että otin yhteyden sen sairaalan psykiatriin, josta lapsi sairaalapaikkojen puutteen takia tuohon laitokseen lähetettiin. Sairaalan lääkäri tunsi henkilökohtaisesti laitoksen psykiatrin ja otti yhteyden häneen, pelkästään minun yritykseni lastenkodin sisällä saada lapsi lääkärin vastaanotolle ei olisi onnistunut.
Kaiken kukkuraksi lasta ei kohdeltu edes intensiivihoidon oppien mukaan, josta yhteiskunta maksaa laitokselle mielettömän suuret vuorokausikustannukset. Hoitovirheen totesi lastenkodin oma lääkäri. Pidin myös sosiaalityöntekijät koko ajan tasalla osaston tapahtumista ja he olivat tyrmistyneitä siitä, miten lasta kohdeltiin. Ne mainokset, joilla laitos itseään mainostaa lääkäreille ja sosiaalityöntekijöille eivät pitäneet alkuunkaan paikkaansa.
Sossut sanoivat kuitenkin, että he eivät voineet puuttua esim. pahoinpitelyihin, koska lapsessa ei ollut näkyviä jälkiä silloin kun he tulivat pyynnöstäni sinne paikalle. Lapsen vointi huononi silmissä huostaanoton aikana, mutta meillä kävi kuitenkin onni siinä mielessä, että rehelliset ja inhimilliset sosiaalityöntekijät purkivat hoidollisen huostaanoton kun kieltäydyin enää palauttamasta lasta kotilomalta laitokseen.
Sossut olivat alusta asti sanoneet, että kotona ei ole huostaanottoperusteita, ei ole syytä rajoittaa vanhempien tapaamisia tai kotilomia. Laitoksen monikymmenvuotiset käytännöt olivat kuitenkin yli kaikkien maan lakien, jopa lastensuojelulain. Oli järkyttävää vierestä seurata, miten muuten lastensuojelussa kaikkivaltiaat lastensuojelutyöntekijät sysättiin syrjään laitoksen käytäntöjen rinnalla, edes sossut eivät pystyneet niihin vaikuttamaan.
Kun lapsi jäi kotiin, minut pyydettiin vielä laitokseen ns. kriisipalaveriin, jonka nauhoitin salaa. Äänitteessä kuuluu selvästi, miten intensiivihoidon johtaja sanoo minulle: "Jos lapsi jää kotiin, tulee tilanne siellä kriisiytymään ja silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa." Uskomatonta ja törkeää! Näin puhuttiin äidille, josta sossut vakuuttavat myös tuolla äänitteellä, että kotioloissa ei ole huostaanottoperusteita ja lisäksi kaikki paikalla olleet tiesivät, että ei ollut kyse siitä, että en olisi hyväksynyt int.hoitoa, mutta kun edes hoitovirheen toteaminen ei muuttanut laitoksen käytäntöjä.
Int.hoito sisältää mm. vierihoitoperiaatteen, jossa ahdistunutta lasta ei pitäisi jättää koskaan yksin. Käytännössä kuitenkin omahoitaja tönimisen, tuuppimisen, karjumisen ja läimäyttelyn jälkeen jätti lähes hysteerisessä tilassa olevan lapsen yksin huoneeseen itkemään. Kysyin hoitajalta, että miksi hän raivoaa lapselle siitäkin, kun tämä jostain turvaa saadakseen piiloutui hoitajaa huoneensa vaatekaappiin, niin hoitaja huusi minullekin: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani kun puhuttelen häntä!" Tuohon kriisipalaveriin tuli myös lapsen sinne lähettäneen sairaalan psykiatri ja hän vesitti hoitajan käytöksestä tehtävät valitukset jo etukäteen sanomalla näin: "Lapsen käsitys täällä annetusta hoidosta muodostuu psykoottisista harhoista, joita lisäsi se, että äiti ei koskaan hyväksynyt huostaanottoa." Omahoitaja repesi riemusta kuullessaan tuon lausunnon. Koko systeemi oli täynnä epäinhimillisyyttä, kieroutta, suoranaista rikollisuutta lastenoikeuksien ja kansainvälisten ihmisoikeuksien valossa katsottuna.
Luulimme sossujen kanssa, että erittäin huonokuntoisena kotiutunut lapsi otetaan uuteen arvioon sairaalaan epäonnistuneen jatkohoitokokemuksen jälkeen, mutta yllätys oli suuri kun lastenpsykiatrian ylilääkärin määräyksestä sairaala sulki ovensa, meille ei annettu yhtään ainoaa vastaanottoaikaa. Ei siltikään, että lapsella oli HEIDÄN määräämänsä lääkitys, joka olisi vaatinut tarkan lääkäriseurannan. Yksityisen puolen lääkäri totesi myöhemmin, että tuo on kuulema tavallinen kosto silloin, jos vanhemmat onnistuvat saamaan lapsen pois kesken mielettömän kalliin, mutta täysin epäinhimillisen hoidon.
Kaiken huippu oli se, että lapsella todettiin perinnöllinen neurologinen oireyhtymä, hän ei alun alkaen olisi ollut psykiatrinen potilas ollenkaan, vaan häntä olisi pitänyt hoitaa neurologian puolella. Sinne meitä ei kuitenkaan enää psykiatrian osastolta laskettu pyynnöistäni huolimatta. Yksityiseltä saimme lähetteen sairaalan neurol.osastolle, josta saimme sellaisen kuntoutussuunnitelman, joka lapsen olisi pitänyt saada jo 2-3 vuotta sitten ilman tuota psykiatrian puolen hoitopelleilyä ja järkyttävää huostaanottoa.
Näin myöhemmin erään toisen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkärin kirjoittaman sähköpostiviestin, jossa hän toteaa, että tuon huostaanottoihin lapsia lähettävän klinikan toiminta on lääkäripiireissä yleisesti tiedossa, siihen on yritetty puuttua, mutta tuloksetta. Tilanne on se, että eri puolilla Suomea on lastenpsykiatrian yksikköjä, joissa kielletään neurologisten oireyhtymien olemassa olo, lapsia hoidetaan pelkästään psykiatrisina potilaina ja heidät leimataan poikkeuksetta sairaammiksi kuin he todellisuudessa ovat. Esim. minun lapsessani eivät muiden alojen lääkärit ole koskaan nähneet mitään psykoottista, mutta tuolta klinikalta hänelle määrättiin psykoosilääkitys ja huostaanotto aivan järkyttävään maailmanlopun lastenkotiin.
Ja sitten löytyy paikkakuntia, joilla psykiatria toimii hyvässä yhteistyössä neurologian puolen kanssa ja siellä nämä järjettömät hoidolliset huostaanotot - joita tehdään aivan hyvistä perheistä - ovat täysin tuntematon käsite. Siinä mielessä siis käsityksesi siitä, että kun kotiolot korjattaisiin, niin lasten olot paranisivat, ei lähestulkoonkaan pidä aina paikkaansa.
Voit tilata Autismi-Asperger -liitosta tämän vuoden ensimmäisen numeron liiton lehdestä, jossa on laaja artikkeli aiheettomista lastensuojelutoimista, joiden kohteeksi neurol.oireyhtymien lapset joutuvat. Kun n. 3 vuotta sitten olin vielä siinä mielessä tavallinen rivikansalainen, että luulin huostaanoton tapahtuvan aina lainmukaisin perustein, ovat silmäni auenneet karuun todellisuuteen tuosta ruususen unesta.
Kun uutta lastensuojelulakia suunniteltiin oli asiantuntijatyöryhmän käytössä eduskunnan sivuilta löytyvä taulukko huostaanottojen syistä, josta laskemalla selviää, että tehdyistä huostaanotoista alle 30 % tapahtuu vanhempien päihteidenkäytön takia ja n. 8 % vanhempien mielenterv.ongelmien takia. Tosi asiassa suuri osa huostaanottoja tehdään esim. niiden puutteiden takia, joita kunnissa on muilla hallinnonaloilla, kuten koulussa tai päivähoidossa. Perusopetuslain vaatimaa erityisopetusta ei pystytä tarvittavissa määrin järjestämään rahan puutteen takia ja lapsia sysätään psykiatrian klinikoille ja lasten suojeluun, jonne he eivät välttämättä edes kuuluisi.
Sijaishuollon valvonta on törkeän puutteellista ja valitustiet täysin toimimattomat ja puutteelliset. Myös eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja lukeamalla selviää, että päättäjät ovat selvillä siitä, että viime vuosina ei lastensuojelussa olla voitu noudattaa voimassa olevia lakeja. Eduskunta on vuosia budjetoinut kuntiin korvamerkitsemätöntä rahaa tarkoituksena käyttää se lasten terveydenhoidon tai opetustoimen kehittämiseen, jopa lastensuojeluun, mutta aina on kuntien sisältä löytynyt tärkeämpiä kohteita rahankäytölle.
Kaiken kaikkiaan lasten tilanne on Suomessa aivan järkyttävä: Huostaanotoilla kuitataan lasten ongelmat, vaikka oikealla avulla perhe ei joutuisi lastensuojelun kanssa mihinkään tekemisiin. Ja toisaalta huostaanottoa ei voida aina tehdä silloin, vaikka jonkun lapsen koko ympäristö näkisi selvästi, että lapsi pitäisi pelastaa turvaan kodistaan.
Myös äsken nähdyssä Silminnäkijässä myönnettiin, että lastensuojelusta on tehty suurta bisnestä, jolla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä lasten edun kanssa. Suomalaisten lastensuojelulaitosten taso on ALLE englantilaisen minimitason! Jotain on mennyt todella pahasti pieleen, kun saamme todeta, että lapset on pelastettava lastensuojelulta! Vuosia kovan paineen alla työtään tehneille sosiaalityöntekijöille täytyy antaa kiitosta, heille jotka ovat jaksaneet hoitaa työtään rehellisesti ja hyvin. Mutta heille toivoisi myös rohkeutta kieltäytyä huostaanoton tekemisestä silloin, kun se lapselle annettavalla muulla avulla olisi estettävissä.
Ei ole järjen hiventä maksaa suuria summia huostaanotosta, jos huonoja kotioloja ei pystytä korvaamaan paremmilla. Ja silloin se on rikos lasta ja perhettä kohtaan, kun lapsi otetaan hyvästä kodista sijaishuoltoon pahoinpideltäväksi ja jätetään täysin ilman sitä terveydenhoitoa, jota vanhemmat lähtivät hänelle hakemaan.
lastensuojeluasiaan paneutuneet henkilöt olivat jokainen sitä mieltä että lastensuojelussa huostaanotettujen sijoitettujen lasten ja nuorten elinolojen valvonta on riittämätöntä.
http://www.yle.fi/silminnakija/
(asianomaista ohjelmaa ei voi enää katsoa Areenalta)
Esitetty: 19.10.2007 | Päivitetty: 19.10.2007
Juontaja / tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Joonalla ja Millalla on takanaan ikäviä kokemuksia
OJASTA ALLIKKOON
Mitä tapahtuu huostaanoton jälkeen? Huonosta kodista huonoon sijaiskotiin?
Huostaanotetut lapset joutuvat pahimmassa tapauksessa ojasta allikkoon, lyödyiksi ja henkisesti nujerretuiksi. Sijoituspaikkojen valvonta ei riitä mihinkään.
Huostaanottojen määrän kasvu on synnyttänyt paljon huolta ja keskustelua. Miksi huostaanottojen määrä kasvaa? Tehdäänkö niitä liikaa vai liian vähän? Yllättävän vähän on seurattu, mitä lapsille tapahtuu huostaanoton jälkeen. Yhteiskunta pitää ongelmaa ratkaistuna, kunhan sijoituspaikka on löytynyt. Lapsen ja nuoren näkökulmasta asiat eivät ratkea siinä silmänräpäyksessä.
Huostaanotetun lapsen tai nuoren polku voi vain syventyä. Kodin huonot olot saattavat vaihtua sijoituslaitoksen tai perhekodin epämääräisiin, nöyryyttäviin, jopa väkivaltaisiin oloihin.
Silminnäkijä kertoo Millan, Markon ja Jasun tarinat. Sosiaalitoimen piti auttaa ja tukea, mutta toisin kävi. Marko sanoo, että ”pahaa kierrätettiin ja tuli uusia alkuja, tuli loppuja”. Ikävät muistot eivät unohdu. Markon kimppuun usutettiin koira, joka puri häntä reiteen.
Jasu kertoo joutuneensa 9-vuotiaana elämään 4 vuotta fyysisen väkivallan kohteena. Paha olo valtaa hänet vielä 10 vuodenkin jälkeen joka ilta.
Sijoituspaikkojen valvonta on retuperällä. Se on pysynyt vanhalla tasolla, vaikka uusia paikkoja on tullut suuret määrät lisää. Vaikeimmille nuorille ei tahdo enää löytyä paikkoja. Sijaisperheet eivät pärjää vaikeimmissa ongelmissa olevien nuorten kanssa. Siksi jo laitospaikoistakin on pulaa. Vaarana on, että paikkapula ja kehno valvonta johtavat siihen, että heikkotasoiset sijoituspaikat saavat jatkaa.
Ensi vuoden alussa voimaan astuva uusi lastensuojelulaki velvoittaa kuulemaan lasta entistä paremmin. Huostaanottojen määrä tulee kasvamaan, koska lapsen pallottelun pitäisi loppua. Pula sijoituspaikoista kasvaa edelleen. On entistä tärkeämpää kysyä, mitä huostaanoton jälkeen tapahtuu? Millaisiin oloihin lapsia sijoitetaan? Kuinka syvässä ristiriidassa hyvät tarkoitukset ja todellisuus ovat?
Silminnäkijässä Nina Kujansivun haastattelemat Milla, Marko ja Jasu antavat vahvan viestin siitä, että huostaanotetut tarvitsevat väärän vallankäytön sijaan turvaa ja lämpöä. He tarvitsevat vankan polun, jota pitkin kulkea ja rakentaa omaa minuuttaan.
Toimittaja ja ohjaaja: NINA KUJANSIVU
Tuottaja: HANNELE VALKEENIEMI
Tuotanto: YLE AJANKOHTAISJOURNALISMI
Kirjoittamasi. Olen kokenut huostaanoton hoidon saamiseksi, joka ei mitenkään lastani auttanut. Päinvastoin, hän joutui 500 km päähän kotoa, yksityiseen koulukotiin, jossa mukamas oli psykiatrista hoitoa! Omistaja oli psykiatri, mutta ei nuorisopsykiatri.
Työntekijät olivat laidasta laitaan, lähihoitajia, nuoriso-ohjaajia, sosionomeja, emäntä ja parturi-kampaaja jne.. muutamia koulutuksia mainitakseni! Psykiatrisia sh oli vain pari. Niinpä siellä mielivaltaa ja alistamista käytti, kuka työvuoroon sattui. Esim. nurosio-ohjaaja voi kieltää vanhemman tapaamisen, vaikka tämä on matkustanut 500 km tavatakseen lasta, tapaamiseen mikä oli henkilökunnan kanssa ennakkoon sovittu! Perustelu, lapsi ei suostunut hänen määräyksestä kattamaan pöytää toisen nuoren vanhemille! Niinpä niin, kasvatuksellinen toimenpide! Siellä oli nimenomaan käytössä ns. koirakoulu.
Lapsen peruskoulu jäi kesken, kun maaseudulla ei kyetty erityisopetusta turvaamaan, eikä koulun työrauhaa! Samaan laitokseen oli sijoitettu venäläiset, virolaiset ja romaanit, päihteidenkäyttäjät jne... ja sinne sitten as-lapseni sijoitettiin!
As-diagnoosia ei hyväksytty (saatu kahdelta lääkäriltä) ja niinpä kaikki hänen toimintansa tulkitiin käytös- ja tunne-elämän häiriöksi!
En usko oikeuteen, en lääniin, en mihinkään. Olen tehnyt kanteet lääniin, joka ei edes kahteenvuoteen kyennyt asiaa mietenkään päättämään. Asia on nyt eduskunnan oikeusasiamiehellä, josta odotan vastausta.
Lapseni pakkohoito- ja sijoitus kierre kesti neljävuotta! Tämän helvetin olen koko ajan tukenut lastani parhaan kykyjeni mukaan. Luojalle kiitos, että hän selvisi ilman psykoosia, vaikka hoitaja sanoi, että olisi toivottavaa lapsen psykoosiin meno, muuten hän ei kykene parantumaan ja eheytymään!
Perheestä haetaan syyllistä ja niin minustakin saatiin ylihuolehtiva, ambivalentti jne.. ja näin äiti ei voi toimia lapsen kehitystä tukien!
Lapseni on nyt 18-vuotta ja sosiaali- ja terveydenhoidon helvetti päättyi!
Arvatkaa kuka hoitaa ja tukee nuorta nyt? Peruskoulu kesken ja muu kehittyminen, ikään nähden saavuttamatta. Opettelemmme nyt nuoren kanssa normaaleja arkielämän taitoja ja järjestimme koulun käynnin eri kuntaan. Samoin käymme as-kuntoutuksessa, jonne yksityisen lääkärin kautta haimme!
Suomessa as-lasten suhteen harrastetaan täysin mielivaltaa ja rikotaan ihmisoikeuksia ja perheitä hajoitetaan. TURHAAN!
Ihmeellsitä, että nuori ei ole saanut mitään terapiaa ja arki on rauhoitettu perhe-elämälle ja luotu rutiinit, jotka tukevat häntä elämässä. Nuori on kyennyt kouluun (kun ei kiusata) töihin (hankkinut itse osa-aikaisen työpaikan) harrastamaan ja hankkimaan uudet ystävät (entiset hukkuivat sijoutuksen myötä). Nauttimaan elämisen arjesta ja ottamaan vastuuta kaikista asioista.
Turha puhua valvonnasta, sitä ei ole! Lisäksi kun nuori tuo esille epäkohtia ne työntekijöiden taholta selitetään valheiksi. Nuorisokodit ovat vankiloita missä, alakulttuurista tulleet bossit pitävät omaa hierarkiaa yllä ja työntekijät seuraavat sivusta!
nuorten kohtaloista suomalaisen lastensuojelun syövereissä
niin sitä ohjelmaa riittäisi vuositolkulla katsottavaksi.
Ja merkintänä olisi aivan takuuvarmasti K18!
Autismi- ja Aspergerliitto ry:n olisi mitä pikaisimmin laitettava täysillä pyörivä massiivinen koko maata kattava tiedoituskampanja käyntiinsä ja otettava palkkalistoilleen esimerkiksi alueellisia neuvojia ja tukijoita joita voi käyttää hyväkseen juuri
teidänkinlaisissa tapauksissa.
Teillekin valtion olisi ehdottomasti korvattava kaikki se paha mitä asiattomasti hoidetulla huostaanotolla ja sijoituksella on nuorellenne on saatu aikaan.
Huostaanotettujen lasten ja nuorten
äitien ja isien tehtäväksihän se jää viimekädessä
paikkailla ja korjata kaikki se paha ja "rikottu" mitä huostaanotetuille lapsille ja nuorille sijoituksen aikana tehdään.
Kenellä nuorella sitten onkaan sijaishuollon taholta tehdyn
eristämisen ja yhteydenpidän rajoittamisten jäljiltä
enää minkäänlaista suhdetta vanhempiinsa tai lähisukuunsa!
Kuulostaa todella rankalle tuo kokemuksesi. Toivottavasti asiat kääntyvät teillä parempaan päin.
Jotenkin vaikuttaa siltä, että lapsenne olisi sijoitettu liian rankkaan paikkaan. Ja kohtuuttomalle ja väärälle kyllä kuulostaa tuollaiset kasvatukselliset toimenpiteet, ettei nuori saa tavata vanhempiaan vaikka tapaaminen on etukäteen sovittu. Mielivaltaista!
Lapsen suhde vanhempiin tulisi säilyttää sijoituksen ajan, mutta tuolla tyylillä se tuskin säilyy. Toisinaan joudutaan sijoituksen kestäessä tekemään kovasti työtä sen eteen, että nuori saataisiin tapaamaan vanhempiaan..harvemmin tapaamisia rajoitetaan. Jos vanhemmat ovat päissään, niin silloin tapaamista siirretään.
Mutta, koska en tiedä lapsesi taustoja, en ota enempää kantaa asiaan. Voimia teille!
epäselvyyksien välttämiseksi, vanhempien päihdeongelmiin vedotaan aina.
Niin lastanikin on tentattu, käyttääkö aitisi alkoa/huumeita/lääkkeitä. Päihdehoitoa antoi ko. laitoksessa nuoriso-ohjaja, jonka mielestä kotona on pakko olla päihdeongelma, koska lapsi alkoi käyttämään päihteitä laitoksessa!
Sekin oli kodin vika! Menin aina myös tapaamiseen omalla autolla, mutta sehän ei mitään todista ajaahan rattijuopotkin : )
Odotan mielenkiinnolla päätöstä oikeusasiamieheltä, läänin edustajan kanssa olen jo keskustelua käynyt. Heillä, kun ei ole resursseja valvoa ja oman lausuntonsa antoivat vasta oik.as.miehen pyynnöstä.
paikka on, ei pelkästään rankka!
Ja kyllä inhottaa tuo sijaishuollon iänikuinen sössötys vanhempien päihteistä. Hoidollinen huostaanotto tehdään hyvästä perheestä, etkö sitä satu tietämään? Jos syynä olisi esim. vanhempien päihteet, ei huosta mikään hoidollinen olisi, vaan ihan tavanomainen, lain mukaan tehty huostaanotto.
Ja tuo on suuri valhe, että tapaamisia ei muka rajoiteta! Aivan mielivaltaisia tapaamisen estämisiä tapahtuu isossa osassa sijaishuoltopaikkoja.
Tietämättömyytesi heijastuu hyvin tuosta lauseesta "...koska en tiedä lapsesi taustoja, en ota enempää kantaa asiaan." Mitä helkkarin taustoja? Hoidollisessa huostaanotossa ei ole mitään taustoja, mitä pitäisi tietää, että voi vastata. Aivan tyypillistä sijaishuollon potaskaa ja soopaa, mitä suolletaan joka lähtöön.
Lapsen huostaanoton taustana on Aspergerin oireyhtymä, ei siihen sen kummempia taustoja tarvita!
Sosiaalityöntekijöiden ja läänin velvollisuus olisi valvoa, mutta käytännössä kukaan ei valvo. Ja jos joku meinaa valvoa, tehdä vaikka pistokokeen, siis vaikkapa huostaanoton tehnyt luottamushenkilö, niin joutuu painostustoimien alle toisten luottamushenkilöiden ja kunnan virkamiesten taholta. Henkilökohtaisesti on eräs luottamushenkilö tällaista kertonut. Häntä olivat kertomansa mukaan painostaneet valtuuston ja kunnanhallitksen puheenjohtajat. Kohde oli pyydetty valtuuston puheenjohtajan kotiin lauantai-aamu kahveille ja siellä oli ollut paikalla kunnanhallituksen puheenjohtaja ja uhkaamista oli tehty.
Nämä asiat ovat erittäin arkaluontoisia, veronmaksajien rahat laitetaan kankkulan kaivoon ja tuotetaan psykiatriaa tarvitsevia lapsia ja nuoria, jonka perusteella taas vingutaan julkisuudessa lisää psykiatrisia sairaalapaikkoja.
Huostaanotot ovat monisäikeisiä juttuja. Ketjussa pesii joutavia ihmisiä, jotka hamuavat itselleen mahdollisimman helppoa rahaa.
Olen tullut siihen tulokseen aitiopaikalta monta vuotta seurattuani sirkusta, siksi sitä todellakin voi sanoa, että lasten kaltoinkohtelusta ollaan tietoisia päättäjissä ja tietoisesti on annettu sen jatkua. Kyllä muuten eduskunnassa olisi ihan oikeasti asiaan puututtu ja keskustelua tullut. Kauhea haloo nousee tarhakettujen päästämisestä luontoon noin vetoamalla muka niiden joutuvan luonnon armoille, vaikka häkkiin ei ketut kuulu. Kukaan ei inhdakaan sijoituslasten oloista. Niskasta vaan poliisit vie lapset takaisin kaltoinkohtelijoidensa luo jos pääsevät karkuun ti joku auttaa, kuten tarhaketutkin. Lapsia häkkeihin sullovat ovat jokin ihmeellinen tabu, josta ei saa puhua.
Heti on joku selittämässä ja tarkoittaa, että ei saa kertoa mistä sijoituksissa tapahtuu. Tulee mieleen väkisin, että sijoituslasten epäinhimillinen kohtelu onkin valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Muuta selitystä en löydä kokemusteni perusteella.
Sosiaalityö vaihtelee saman kunnan sisällä ja on täysin sosiaalityöntekijä kohtaista. Säännöt vaihtelevat työntekijästä riippuen!
Omassa tapauksessa Stt ei lastani tavannut, kuin puolivuosittain. Jokainen Stt soveltaa "omalla oppimallaan" tavalla sääntöjä ja lakia. Kaikki Stt kanssa tehdyt tapaamiset sijoituspaikkaan oli ennakkoon sinne ilmoitettu. Mitään pistokokeita tai ylimääräisiä tarkastuskäyntejä ei tehty. Lapseni koulunkäynnin selvityskin jäi kesken, koska epäkohtien tullessa esille huoltoneuvottelussa, missä oli vaihtunut Stt niin lapsi kotiutettiin lomalle heti ja sille tielle jäi. Kummallisesti oli huostaanoton peruste poistunut ja jatkoa koulusta ei ollut. Sijoituspaikka vastusti kotiuttamista ja vaati irtissanomisaikaa ja kuukauden ajalta 380€/vrk. Vanhemmat joutivat maksamaan hoidonsaamiseksi tehdystä huostaanotosta, tulojensa mukaan kunnalle! Niinpä maksoin vielä kuukausimaksun irtisanomisen ajalta vaikka lapseni oli jo kotona. Myöhemmin kanteita tehtyäni sain irtisanomisajalta kk-maksun takaisin, koska laissa ei perustetta perinnälle ollut.
sijoituspaikkaan maksaa! Voi taivahan talikynttilät! Tuossa taas hyvä esimerkki niiden rahanahneudesta, taisi olla kovakin hätä, että yhden lapsen paikka on heillä kuukauden tyhjänä.
Ja toinen hyvä esimerkki näiden asioiden ontuvuudesta tuo, että toinen sossu piti tärkeänä huostan jatkumista silläkin uhalla, että lapsi ei pystynyt suorittamaan siellä koulua. Mutta kun toinen sossu astui kehiin, lapsi kotiutettiin heti... Hah, hah lasten ja perheiden oikeusturvalle!
Laki on niin kuin kukakin sossu sen sattuu tulkitsemaan ja millä tuulella sattuu huoltopalaverissa olemaan.
ota lapsia ja nuoria asiakkaikseen.
Meidän asioissa sattui sellainen väärinkäsitys, että minulle aikanaan suositeltiin erään lausunnon saamista varten kääntyä tietyn psykiatrin puoleen. Mutta hän ei ottanut meitä edes vastaan ollenkaan, kun puhelimessa selvisi, että asiakkaana olisi ollut lapsi ja hän oli erikoistunut aikuispsykiatriaan.
Ja että oikein emännän ja parturi-kampaanjan koulutuksella annettiin psykiatrista hoitoa...
Teillä oli sentään PARI psykiatrista sairaanhoitajaa, lapseni osastolla oli yksi psyk.esh:n virka auki koko ajan, oli ollut kuulema jo kauan, mutta sitä ei täytetty ollenkaan. Ja kyllä se nuoriso-ohjaajien ja sosiaalikasvattajien tunarointi psykiatrisen hoidon antamisessa nähtiin.
Ennakkoon sovitun tapaamisen kieltäminen on törkeää aina, eikä kieltoa vanhempien tapaamisesta saisi koskaan käyttää lapsen tai nuoren rankaisukeinona. Sanoohan sen jo järkikin, että se on inhimillisesti väärin!
Mutta tuota tapahtuu ja paljon tapahtuukin, erityisesti perheissä.
Mikä se sellainen lääkäri on, joka sivuuttaa toisen lääkärin antaman dg:n lapsen hoidossa? Tosi outoa.
Siis miten voi olla mahdollista, että psykiatrisessa hoidossa yritetään sairastuttaa lapsi?! Oletko kannellut TEO:oon, Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukseen?
Uskon joka sanan, vaikka tuntuu tosi uskomattomalle, että "hoidossa" toivotaan lapsen psykoosiin menoa! Rangaistukset tuollaisille hoitajille, siis aivan järkyttävää!
Toivottavasti eoam:ltä tulisi nyt edes jotain positiivista!
kertoivat olosta ja elosta
suomalaisessa lastensuojelu järjestelmässä
Huom!
siis
LASTENSUOJELU!
Ja mitä enemmän asiaa tutkii
sitä todennäköisemmältä näyttää että
nämä nuoret eivät olekaan se muutama
vaan
sijaishuollon olo ja elo onkin suurimmaksi osaksi juuri näiden nuorten kuvaileman mukaista!
___________________________________
Kontrollia lisää myös sijaishuoltoon
Kirjoittanut: Kalevassa 27.9.2007 klo 20.32
http://www.kaleva.fi/plus/juttu682429_page0.htm
".....
Kontrollia lisättävä
Lastensuojelun Keskusliiton sijaishuollon asiantuntijan Seppo Sauron mielestä perhehoitoon olisi saatava lisää resursseja ja sitä olisi kehitettävä monipuolisemmaksi, jotta se vastaisi paremmin ongelmalapsien tarpeita.
Sauro lisäisi myös sijaisperheiden "myönteistä kontrollia", koska kyse on yhteiskunnan sijoittamista lapsista, viranomaistenkin täytyy pitäisi tietää, missä mennään.
"Lastensuojelulapset herättävät monenlaisia tunteita niin ammattilaisissa kuin muissakin ihmisissä. Olisi naiivia luulla, että lastensuojelu olisi poissa siitä vaaravyöhykkeestä, josta puhutaan esimerkiksi kehitysvammahuollossa", hän muistuttaa.
Perhehoitolain uudistus on mukana nykyisessä hallitusohjelmassa ja sen toivotaan täydentävän lastensuojelulakia. "Toivoisin, että sijaisvanhemmuudesta karsittaisiin hyväntekeväisyyden leima ja kehitettäisiin sitä ammatillisempaan suuntaan."
_________________________
Helsingin Sanomat
Kirjoittanut: tänään 31.10.2007 31.10.2007 klo 20.49
Lastenkodin johtajan seksuaalirikostuomio aleni hovioikeudessa
Julkaistu: 11:35
stt
Lahti.
Noin kymmenvuotiaat tytöt ovat joutuneet lahtelaisessa lastenkodissa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi, vahvisti Kouvolan hovioikeus keskiviikkona.
Lastenkodin johtajan katsottiin tavoitelleen seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä, kun hän nukutti ja saunotti lapsia vuosina 1999–2005.
Lastenkodin entisen johtajan todettiin lisäksi rikkoneen virkavelvollisuuttaan, koska hänellä oli suosikkijärjestelmä liki kymmenen vuoden ajan.
Miehen ehdollinen vankeustuomio aleni kymmenestä kuukaudesta viiteen, sillä hovioikeuden mukaan seksuaalisia hyväksikäytön uhreja oli kuuden sijaan viisi.
Ex-johtajan maksettavaksi määrätty korvaussumma kasvoi 7 000 euroon, koska hovioikeuden mielestä lapsilla on oikeus saada kärsimyskorvaus myös syrjivästä menettelystä.
Alioikeus oli katsonut, ettei lapsilla ole puhevaltaa virkavelvollisuusrikoksessa.
_______________________________________
kuntien ja kaupunkien lastensuojeluviranomaiset!
(onko kukaan nähnyt yhdenkään lastensuojeluviranomaisen kannanottoa
sijoitettujen valvonta-asiaan
muutakuin
- että jos mitään ei kuulu niin oletetaan että kaikki on sijoitetulla lapsella OK....)
ovat sitä mieltä että valvontaa ja laatua lastensuojeluun on
lisättävä
http://www.lapsitieto.fi/?p=c&id=379&type=con
26.09.2007
Toiminnanjohtaja Mauri Upanne: Lastensuojelun laatua on valvottava yhtenäisin kriteerein
Valtaosa suomalaislapsista voi paremmin kuin ehkä koskaan maamme historiassa.
Pahoinvoivien lasten määrä on kuitenkin lisääntynyt, eikä kasvulle näy loppua, toteaa Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Mauri Upanne. Tällaisessa tilanteessa on korke
Lastensuojelullisista syistä kodin ulkopuolelle oli vuonna 2006 sijoitettu 15 682 lasta. Heidän kotinaan on lastensuojelulaitos, perhekoti tai sijaisperhe, joiden laatua ei valvota järjestelmällisesti yhtenäisin kriteerein.
Upanteen mielestä on käsittämätöntä, että periaatteessa hyvinkin yksinkertaista asiaa ei saada kuntoon.
Terveydenhuollossa ja esimerkiksi tekniikan aloilla laadunvalvonta on itsestään selvyys, mutta sijaishuollossa uskotaan naivisti itseohjautuvuuteen.
– Laadun valvontaa vaaditaan yksistään jo lasten sekä työntekijöiden turvallisuuden takaamiseksi. Valvonnan pettämisestä tai sen puutteesta laitoksissa on viime aikoina saatu hyvin ikäviä uutisia, Upanne painottaa.
- Alan keskeisten järjestöjen ja viranomaisten tulisi pikaisesti sopia kaikkia lastensuojelupalveluja tuottavia tahoja koskevista laatukriteereistä ja niiden valvonnasta.
Valvonnan tueksi tarvitaan sisäistä ja ulkoista auditointia.
Työn pohjaksi Lastensuojelun Keskusliitto on jo tuottanut laatukriteereitä, kontrollitoimet sen sijaan puuttuvat.
Valvovan tahon tulee olla ulkopuolinen, palvelutuotannosta riippumaton elin, muistuttaa Upanne.
Alustavien laskelmien mukaan valvonnan kustannukset olisivat vuositasolla noin miljoona euroa. Valvonta on lyhyelläkin tähtäimellä kustannustehokkaampaa kuin valvonnan puute. Järjestelmä helpottaisi huomattavasti kuntien ja lääninhallitusten työtä, joiden vastuulla valvonta nyt virallisesti on. Järjestelmän kulut tulee Upanteen mukaan periä palvelun tuottajilta perus- ja vuositarkastusmaksuina, jolloin ne eivät jää yhteiskunnan maksettaviksi.
Tärkeintä laadun yhtenäinen valtakunnallinen valvonta on kuitenkin sijaishuollossa olevien lasten hyvän hoidon takaamiseksi ja toki myös työntekijöiden aseman turvaamiseksi, muistuttaa Upanne.
Upanne puhui keskiviikkona Oulussa 12. Valtakunnallisilla Sijaishuollon päivillä. Lastensuojelun Keskusliiton järjestämään koulutustapahtumaan osallistuu yli 600 alan ammattilaista, johtajaa ja luottamushenkilöä kunnista, järjestöistä sekä lastensuojelulaitoksista.
Lisätiedot: Lastensuojelun Keskusliitto, toiminnanjohtaja Mauri Upanne, puh: (09) 3296 0211 ja 040 512 2611. Viestintäpäällikkö Annamaija Puonti, puh: (09) 3296 0214 ja 040 580 2545."
http://www.lapsitieto.fi/palve/uploads/772_ORG_Johtajapaiva_Tarja_Heino.pdf
varsinkin sivu 15.
huollon työntämä saasta näistä asioista!
Yhtä samaa soopaa kuin laitosten mainokset, joita netissä saa käydä lueskelemassa.
Että tuollaista rohkenee ilman häpeää joku kirjoittaa vielä, vaikka sossut itse ovat myöntänneet, että heillä ei ole mitään mahdollisuutta valvontaan ja yhteydenpitoon!
Eikä rikosrekisteriotteesta käy ilmi esim. sakkotuomiot lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Ja mitä hyötyä pirun todistuksilla muutenkaan. Psykiatrista hoitoa ei pysty antamaan lähihoitaja tai kampaaja, mikä lastensuojelulaitosten nykyinen taso huomioiden ei ole tavatonta sekään. Eikä sosiaalialan koulutus riitä myöskään psykiatriseen hoitotyöhön.
Nykyisiin laitoksiin joutuminen ei ole pelastus yhdellekään lapselle, ei edes sieltä kotihelvetistä tuleville, jota sijaishuolto jaksaa kovasti kyllä mainostaa.
Entä ne lapset, jotka joutuvat hyvästä kodista lastensuojeluhelvettiin? Heidän asiaansa nostetaan nyt esiin ja tuollaiset kirjoitukset ovat lähinnä pilkkaa nykytilanteen todellisuudesta kaiken kaikkiaan.
Itse työskentelen tuollaisessa laitoksessa, jossa toimitaan noiden pelisääntöjen mukaan. Lääni vaatii meiltä toimintakertomukset kerranvuoteen ja sos.työntekijät käyvät nuorta tapaamassa ainakin kahdenkuukauden välein, useamminkin jos tarvetta ilmenee.
Lastensuojelulakia on noudatettava ja lapsista välitettävä!
Pitää olla virkamiesten raukkoja jos eivät saa tehtyä laitoksiin pistokokeita vaikka ilmoituksia olisi tehty!!!
Paikka jossa työskentelen kestää kyllä päivänvalon, siellä on aina tavoitteena nuoren kotiuttaminen, teemme tiiviisti yhteistyötä perheiden kanssa, joskus se on helpompaa joskus vaikeampaa, mutta kaikki vanhemmat ovat mukana lapsen hoidossa tai sitten vanhemmat saavat tukea arkeen, jos heillä on ongelmia! Ikäväkyllä ongelma vanhempiakin on, mutta se ei ole heidän syynsä. Heitä pitää auttaa vaikeiden asioiden yli!
tapaamista ei yrittettäisi rajoittaa on pelkkää puppua. Meidän lapsi oli rikoksen uhrin ominaisuudessa toisella paikkakunnalla sijoituksessa ja häntä kohdeltiin kyseisessä paikassa (ammatillinen perhekoti) kuin rikollista. Hänelle yritettiin kaikin mahdollisin keinoin saada moniongelmaisen leima ja yhteyden pitoa meihin vanhempiin, erityisesti äitiin yritettiin rajoittaa jopa valehtelemalla. Lapsi on lähtöisin ns. normaalista (yhteiskunnan kriteerien mukaisesta) perheestä, joten kotioloista ei löytynyt syytä rajoittamiseen, niitä piti yrittää keksiä ja rikkoa välit kotiin. Onneksi eivät onnistuneet... lapsi otettiin sos.toimen päätöksellä kyseisestä paikasta pois ja muista perhekodin törkeyksistä on kantelu läänissä vetämässä. Että näin, moni kakku päältä kaunis... kuten esim. kyseisen perhekodin nettisivut ja satukirja nimeltä "Laatukäsikirja". Olen vuosia työskennellyt tehtävässä, jossa jouduin/pääsin tekemisiin laatujärjestelmien tarkastuksiin. Jos näissä perhekodeissa järjestettäisiin auditointeja, kuten esim. vientiä harjoittavissa yrityksissä, niin sertifikaatti olisi ainakin tuosta meidän tuntemasta läävästä lähtenyt seinältä alta aikayksikön. Mutta eihän tietysti huostaanotettujen lasten oloja tarvitse valvoa niin tarkkaan kuin esim. metalliteollisuuden tuotantoympäristöä, vai ? ;)
Upeaa, että tämä adressi on laitettu alulle... Toivotaan että näiden meidän kaikista heikompien asemaan lopultakin puututaan ja tuo helvetinmoinen rahastus ihmisten hädällä loppuu!
Niitä rajoitetaan silti, vaikka sossu seisoo vieressä selittämässä, että kotona ei ole huostaanottoon perusteita, eikä siksi ole syytä rajoittaa tapaamisia ja kotilomia!
Sairaalan psykiatrit määräsivät lastenkodin psykiatrian osaston jatkohoitopaikaksi, koska sairaalaan olisimme joutuneet odottamaan nelinkertaisen ajan lastenkotiin verrattuna. Ja lastenkoti vaati huostaanoton tehtäväksi, he eivät valheelliseen, olemattomaan hoitoonsa ota muuta kuin huostaanotettuja lapsia.
Lastenkodin säännöt olivat täyttä mielivaltaa, lapsen pahoinpitelyä, lääkärin ohjeiden noudattamatta jättämisiä, eikä hoitajilla ollut kellään psykiatrista koulutusta. Lääkärin lapsi sai tavata vasta kun äiti nosti asiasta metelin. Jos ketään aikuista kohdeltaisiin tuolla tavalla, paikka menisi kiinni alle aikayksikön, mutta lapsia saavat viranomaiset kohdella tässä maassa miten tahansa!
osallistumista samaan rikokseen, mihin lapseni kohdalla syyllistyttiin.
Noilla pupun puhumispeittelyillä on onnistuttu vuosia salaamaan, mitä lastensuojelun nimissä todellisuudessa tapahtuu. Jos joku puolustaa ja peittelee rikollista lasten kohtelua, on hän yhtä syyllinen kuin itse tekijätkin.
Aivan, koska myönnetään se ettei lapsille- ja nuorille ole saatavissa avohoitoa, eikä avohoidon tukitoimia kotiin.
Meilläkin lapsi joutui ensin rikoksen kohteeksi, jota koulu vielä salaili. Niinpä raiskaus jäi todistamatta ja syyte oli seksuaaliseen tekoon pakottaminen!
Lapsen oidehdittua ei sairaalapaikkaa saatu ja asiaa hoidettiin niin pieleen kuin vain voi hoitaa. Lopulta tehtiin huostaanotto hoidonsaamiseksi. Hoito oli yksityinen laitospaikka, koulukoti tyyppinen.
Olemme tavallinen työssä käyvä perhe, eikä perheenjäsenillä ole ollut päihde-, tai mielenterveysongelmia, eikä myöskään rikoksia muita, kuin ylinopeussakko!
Kohtelu oli kuin olisimme itse aiheutaneet lapsen sairastumisen (vaikea masennus). Samoin lasta kohdeltiin kuin kriminaalia sijoituspaikassa. Lapsen ja vanhempien puheluita valvottiin ja tapaamisia estettiin. Ensimmäiseen 3kk ei lapsi päässyt mihinkään ilman
sijoituspaikan työntekijää ja vanhempia sai tavata valvotusti!
Systeemissä ei ole minkäänlaista järkeä. Ymmärrän kyllä yrittäjänä, että kunnalle on rahakkaampaa saada sijoitetuista lapsista valtion tukea ja vanhemmilta elatusmaksut, sen sijaan että järjestäisi asianmukaista hoitoa, jonka kustannukset kunta joutuisi maksamaan!
Rahasta tässä on kysymys!
tosi vaikea uskoa tuollaiseen.
Osa omasta kokemuksestani on kerrottu tuolla yllä olevassa pitkässä kirjoituksessa ja kokemus on monta kymmentä vuotta toimineesta, suuresta ARVOSTETUSTA, kristillisellä etiikalla muka toimivasta lastensuojelulaitoksesta. Lisäksi eri vanhempainryhmissä olen saanut tutustua lukemattomiin muiden perheiden vastaaviin tapauksiin. Eikä yhdessäkään tapauksessa lasta ole autettu, vaan hän on kotiutunut paljon huonommassa kunnossa kuin oli sinne mennessään.
Kirjoituksestasi tulee niin elävästi mieleen ne henkilökunnan suoltamat ulkoa opitut liturgiat, joita annettiin vastaukseksi mihin tahansa vanhempien ihmettelyyn ja kysymyksiin.
Kyllä tuosta laitoksesta on valituksia tehty, esim. minulle kerrottiin monia kertoja yhden äidin valituksesta eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka koski laitoksen vaatimusta tehdä huostaanotto kaikille sinne tuleville lapsille. Oik.as.miehen vastauksen mukaan laitoksella on oikeus hoitaa vain huostaanotettuja lapsia. Asian käsittelyssä sivuutettiin TÄYSIn se, että laitos vaatii lastensuojelua tekemään huostaanoton silloinkin kun sossu ei löydä kotioloista huostaanottoperusteita.
Int.hoidon johtaja julisti kriisipalaverissa säteilevästi hymyillen, että: "Emmehän me sitä huostaanottoa tee, sen tekevät sosiaalityöntekijät." Sanalla sanoen rehelliset sossut olivat täysin tyrmistyneitä niin tästä kuin kaikesta muustakin, mitä laitoksessa nähtiin. Ja taisi olla aika uutta laitoksen historiassa, että sossut purkivat huostaanoton muutamassa kuukaudessa. Yleensä sossutkin lankeavat siihen, että syitä yritetään keksiä silloinkin kun niitä ei todellisuudessa ole.
Ex-piispa oli tuolloin laitoksen perhetyönjohtaja ja hän sanoi minulle puhelimessa olevan kristillisen etiikan vastaista, että he vaatisivat huostaanottoa silloin, kun siihen ei ole aihetta. Näin kuitenkin tehtiin. Kun olimme tutustumiskäynnillä laitoksessa, kuulin omin korvin, miten osastonjohtaja sopotti sossuille: "Ovatko huostaanottopaperit valmiit? Niiden on oltava valmiit kun lapsi tulee sisälle laitokseen." Ja sossu oli juuri sanonut, että perheessämme ei ole perusteita huostaanottoon.
Siis tuo yksi esimerkki taas laitoksen älyttömästä kieroilusta niin tässä, kuten kaikissa muissakin asioissa. He eivät tee huostaanottoa, sen tekevät sossut. Niin tekevät, mutta NIMENOMAAN heidän vaatimuksestaan.
Olin viimeistä kertaa hakemassa lasta laitoksesta lomalle - siis silloin jo tiesin, että en palauta häntä sinne enää - kun eräs lapseni mielestä 'kiltti' hoitaja tuli kuiskaillen juttelemaan minulle. Hän oli täsmälleen samaa mieltä kanssani, että laitoksen pitäisi pestä valheellinen pyykkinsä ja ilmoittaa reilusti ottavansa vastaan vain perinteisin syin huostaanotettuja lapsia. Siis silloin kun lastensuojelulain kriteerit täyttyvät perheessä.
Mutta sellaiseen rehellisyyteen ei tulla pääsemään niin kauan kun int.hoidon johdossa istuu henkilö, joka on kierompi kuin kalkkarokäärme, eikä laitoksen ylimmällä johdolla ole aavistustakaan, mitä lastenkodissa todella tapahtuu. Kyllä minäkin toin noiden ex- ja nykyisten piispojen tietoon, miten lastani kohdeltiin, he olivat järkyttyneitä, mutta luottivat int.hoidon johtajaan kuin vuoreen. Heille riitti pelkästään johtajan vakuutus, että lastenkodissa on kaikki hyvin, jos nyt lapseni kohdalla heidän lääkärinsä teki sen virheen, että myönsi hoitovirheen tapahtuneeksi, niin asia hoidetaan tietysti asiallisesti pois päiväjärjestyksestä. Valhetta kaikki!
Mitään muutosta ei todellisuudessa tapahtunut lapsen kohtelussa hoitovirheen toteamisesta huolimatta. Vielä kriisipalaverissa sanottiin, että MINUN olisi pitänyt saada puhumalla muutosta hoitajan käytökseen! Siis huostaanottoäidin, jota varsinkin alussa sossun vakuutteluista huolimatta kohdeltiin kuin olisin narkomaani, alkoholisti tai vuosia pahoinpidellyt lastani.
Sossu väitti laitoksen vrk-kustannuksen olevan lähes 450 e/VUOROKAUSI/LAPSI. Minusta tuo laitos pitäisi tuomita maksamaan petoksella saamansa rahat yhteiskunnalle korkojen kanssa takaisin. Ja viroistaan erottaa lastenkodin koko johto, sekä ne hoitajat ja kaikki muut henkilökunnasta, joista ikikuuna päivänä vanhemmat ovat valituksia tehneet. Mutta nuo valituksethan kaatuivat oikeudessa siihen, että vääriä valoja vannottiin ja henkilökunta puolusti aina toisiaan oikeudessa.
Missähän vaiheessa kristillinen etiikka on vaihtunut tuollaiseksi paholaisen etiikaksi? Ja mitä kytköksiä sinne lapsia tehtailevilla psykiatreilla on laitoksen omistajakuntaan? Jos ovat itse omisajia, ei tarvitse ihmetellä sitä suunnatonta psykiatristen lapsipotilaiden määrän kasvua viime vuosina maassamme.
samoista ja vielä pahemmistakin kokemuksista.
Ja kun otetaan huomioon vielä, miten lääninhallituksen edustaja myönsi Silminnäkijä-ohjelmassa, että heillä ei mitään mahdollisuutta valvontaan, eikä uusilta yksityisiltä laitoksilta ole osattu vaatia sitä TASOA, mitä lapset tarvitsisivat, ei tarvitse ihmetellä, että laitoksemme ovat alle englantilaisen minimitason.
Aivan sama koskee myös perhehoitoa. Ei kaiken vallan omaavilla lastensuojelutyöntekijöillä ole ollut kykyä asettaa riittäviä vaatimuksia myöskään sijaisvanhemmille, kuten ei aina adoptiovanhemmillekaan. Kun otetaan huomioon, että esim. päihdeperheistä tulevat pienet lapset on yritetty viime vuosina (ulkomailta tulevan painostuksen takia) sijoittamaan lähinnä perheisiin, on aivan käsittämätöntä, että sijaisvanhempien koulutukseen ei sisälly mitään asiallista ohjeistusta näiden lasten henkiseen tukemiseen esim. alkoholistivanhempien taholta tulevien pettymysten suhteen.
Pari vuotta sitten vielä sijaisvanhempien palstaa oli ihan kauhea lukea - ja kyllä näitä kamalia kirjoituksia löytyy vieläkin. Tietysti avoimella nettipalstalla liikkuu myös häiriintyneitä ihmisiä, väärä henkilö voi kirjoittaa sijaisvanhempana, vaikka ei todellisuudessa sitä olisikaan. Mutta kyllä hoitajavalinnassa on tarkistamisen varaa vielä nykyisinkin. Ja yhtä suuria puutteita sijaisperheiden valvonnassa kuin laitostenkin.
Viimeinen buumi tuntuu lisäksi olleen se, että lastensuojelu jättää vanhempien ja sijaishuollon välillä sovittavaksi tapaamiset! Rehelliset sijaisvanhemmat tietysti hoitavat senkin asiallisesti, mutta kuinkahan monesti on käynyt niin, että on väitetty vanhempien tulleen päihtyneenä tapaamiseen, vaikka niin ei todellisuudessa olisi ollutkaan! Tuo vain yksi esimerkki.
Ja silloin kun tuollaista oikeasti tapahtuu, on sijarilla oltava kykyä tukea lasta henkisesti ja jatkossa suojella hänet tuollaisilta pettymyksilta, esim. vaatimalla tapaamiset valvotuiksi. Edelleen saa sijaisvanhempien kirjoituksista lukea, miten VUOSIA sijoitettuna ollut lapsi oireilee vieläkin kovasti päihdevanhempien taholta tulleisiin pettymyksiin. Eihän sijoituksen tarkoitus toteudu ollenkaan, kun lapsi saa jatkossakin kärsiä vanhempien päihteidenkäytöstä!
Ja miten on selitettävissä ne tapaukset, kun Asperger-lapsi on otettu hyvästä kodista perhesijoitukseen ja tapaamiset estetty vuosien ajan? Lapsen koulu on kesken kun hän kotiutuu 18-vuotiaana, eikä hän ole saanut mitään kuntoutusta koko sijoitusaikana? Ja mihin hän kotiutuu? Huonon huostaanottovanhemman luo tietysti, joka saa nopeasti järjestettyä lapselle oikean opiskelupaikan ja kuntoutuksen, joka olisi lapselle ilman huostaanottoa tajuttu järjestää jo vuosia aikaisemmin.
syrjäseutujen työllistämisestä.
onnellisessa asemassa siksi, että hänellä oli täyspäinen äiti pitämässä hänen puoliaan.
Sait itsekin tuntea ja nähdä miten siellä näitä oikeista syistä huost.otettujen vanhempia kohdellaan.
Heillä tuskin on pienintäkään sanomista mihinkään , eikä edes sossut heitä kuuntele.
Mieti miten heidän lapsiaan siellä mahdetaankaan kohdella, jotka ovat vailla kenenkään tukea ja valvontaa. Et ole todellakaan ainoa, joka tuon laitoksen puutteet on saanut kokea.
Aivan uskomattomia juttuja siellä tapahtuu ja ne laiminlyönnit on vertaansa vailla ja selitellä kyllä osaavat. Sen verran olen sivusta päässyt seuraamaan eräänkin lapsen tapausta.
Huonokuntoisempana sekin lapsi palautui. Entäs ne vaatteet, huh. Samoissa, vain risemmissa vaatteissa ja kengissä palautui, missä oli pari vuotta aikasemmin mennytkin. Ei sen väliä, että oli niistä täysin kasvanut ulos tuona aikana ja jalkoja palelsi. Pääasia, että laitos sai kuitattua todella isot korvaukset siitkin lume-hoidosta. Näin kristillistä.
kertoa, et työskenteletkö kunnallisessa, vai yksityisessä laitoksessa?
..oikeista syistä? En ole edellinen kirjoittaja, mutta mitä tarkoitat, noilla oikeilla syillä?
Olipa alaikäinen huostaanotettu "syystä - tai, toisesta", ei se oikeuta kenenkään lapsen vanhempia kohtelemaan, kuin toiden luokan kansalaisia ja vielä vähemmän alaikäistä lasta!
Mitä mainitsit vaatteista. Niin lapseni sai neljän vuoden aikana kahdet housut sijoituspaikasta. Niinpä vanhempana ostin hänelle vaatteet huostaanoton aikana, koska en halunnut hänen kulkevan "ryysyläisenä".
Vaatteiden hankkimatta jättämistä selitettiin, ettei löytynyt lapsen mielestä sopivaa. Itse menin lapseni kanssa vaateostoksille samalle paikkakunnalle ja aina saimme tarvittavat vaatteet hankittua. Lapseni sanoi, että esim. kenkiä ei saatu, koska rahaa piti anoa joka kerta erikseen (yksityinen sijoituspaikka) ja myönnetylle summalle ei löytynyt niin halpoja talvisaappaita. Lapseni kengät piti hankkia aikuisten kenkäosastolta. Toinen syy oli, että vaaterahan anominen tuntui olevan ns. oman työntekijän tehtävänä, joka sattui aina olemaan väärässä työvuorossa tai kokonaan toisessa talossa töissä ja näin ollen homma jäi hoitamatta.
Niinpä ostin lapseni vaatteet ko. sijoituksen ajan, joka taas johti siihen ettei katsottu tarpeelliseksi hankkia mitään.
Raivoni oli totaalinen, kun lapseni pikaiseti kotiutettiin ja hän oli itse pakannut tavaransa pahvilaatikkoihin muuttoautoa varten. Sijoituspaikan piti järjestää muuttoauto, koska saivat kuukauden ajan 380vrk, vaikka lapseni oli jo kotona. Toisin kävi, työntekijät lähtivät ns. saattolomille ja olivat purkaneet laatikoista tavarat ja rytänneet jätesäkkeihin. Niinpä jalkineet ja tallivehkeet oli heitetty samoihin säkkeihin talvitakkien ja vaatteiden kanssa. Saimme pestä vaatteet ja takit ym. viedä pesulaan!
Näin hienosti lasta tuetaan palaamaan laitoksesta kotiin!
mitä tuo edellinen kirjoittaja kertoi, kohtelustaan, että pitivät häntä päihdevanhempana ja kohtelu oli sen mukaista.
Omanarvontunto päihdevanhemmilla on alhaalla jo valmiiksi, koska tietävät itse aiheuttaneensa huostan, niin heitä voi sitten kohdella sen mukaan, siis ala-arvoisesti, eikä heillä ole pokkaa vaatia parempaa, tai vaikka vaatisivatkin, ei heitä oteta vakavasti. Oikealla syyllä siis tarkoitan jotain vanhemmista johtuvaa todellista syytä.
Että lapsi on joka tapauksessa huost.otettuna tarvitsee hoitoa tai ei.
Yksityisessä
siis päätellä, että yksityisistä löytyy myös niitä perhekoteja, jotka toimivat kuten niiden pitäisikin, eettisesti ja lain mukaan oikein.
Niitä vain taitaa kuitenkin olla enää harvemmassa, tässä erittäin kirjavassa ja toimintamotiiveiltaan mitä moninaisemmassa joukossa.
Aivan sama se on tavallisten sij.perheiden puolella, että on paljon perheitä, jotka tekevät sijoitettujensa töitä sydämellään ja tekevät kaikkensa lasten eteen. Onkin tosi epistä, että muutamat joukostamme löytyvät mätäpaiseet pilaavat aivan kaikkien maineen.
Miten ne vain saataisi kitkettyä pois, siinä iso kysymys.
enemmän kaltaisiasi. Monesti kirjoituksiasi lukiessani olen ajatellut, että jos olisitpa osunut kohdallemme kun lapsi oli lyhyen aikaa sijoitettuna. Ei kenties olisi mennyt usko koko lastensuojeluun, kuten nyt meni.
Näin se vaan ajatusmaailma kokemusten kautta muuttuu. Ystävälleni kommentoinkin lukiessani jokin aika sitten lehdestä kahden tytön karanneen perhekodista, että mitähän siinä perhekodissa on vikana. Aikaisemmalla ajatusmaailmallani varustettuna olisin ensimmäisenä ajatellut automaattisesti tyttöjen olevan vaan "kapinallisia". Kokemukset siitä, että ammatillinen perhekoti voi olla ala-arvoinen, pelkästään rahastusta ja henkistä väkivaltaa harjoittava läävä, aukaisi onneksi ummistuneet silmäni. Mutta back to the point: sinunlaistasi, lasta ja hänen biovanhempiaan ajattelevia sijaisvanhempia tarvitaan. Mielestäni valvontaa pitäisi lisätä sekä alalle pyrkiville tehdä tarkat soveltuvuustestit.
Olen yksityisessä lastensuojelulaitoksessa...
Harmittaa kyllä lukea noita ikäviä kokemuksia, niitä ei voi mitenkään vähätellä. Ovat todella rankkoja.
Mitä voisimme tehdä? Vaatia riitävää henkilökuntamäärää perhekoteihin ja laitoksiin. Työ on rankkaa ja vaativaa. Aikaa ei riitä muuten vanhempien huomioimiseen jos henkilökuntaa minimimäärä. Ja kannattaa aina avata suunsa jos on kokenut mielestään vääryyksiä. Toivoa sopii, että kohdalle sattuu ihminen joka vie asiaa eteenpäin!
Itse en ainakaan jaksaisi tehdä tätä työtä, jos en näkisi kuntoutuvia nuoria ja perheitä. Meiltä ainakin on lähtenyt kotiin tyytyväisiä asiakkaita. Osa "entisistä" nuoristä käy laitoksessa lomilla ja vanhempien kanssa tehdään sijoituksen päätyttyä yhteistyötä, ollaan vanhemalle hänen vanhemmuudessaan tukena kotiin päin. Joskus vanhempana olo on rankkaa, eikä itsellä riitä eväitä. Riittää jopa puhelinkeskustelu vaikeista asioista ja nuori näin voi jatkaa turvallisesti kotonaan asumista.
Toivotaan että uuden lastensuojelulain myötä asioihin tulisi parannusta.
Mutta voimia kaikille vääryttä kokeneille.
VAIKEUDET MUUTTUVAT VOITOKSI!
kirjoittaa tälle palstalle tuohon sävyyn.
Ja kiitos vain jaksamisen toivotuksesta!
Toivottavasti vaikeudet muuttuvat voitoksi, sillä taustalla on esim. AS-lapsen aiheettomassa huostaanotossa juuri tuo, mitä toisessa ketjussa toinen työntekijä kirjoitti, että muodollisesti huostaanotto on olevinaan silti 'pätevä'. Näin siitä huolimatta, että kotona ei perusteita huostaanottoon löydy. Mutta käsite "lapsen etu" voidaan veivata miten mielivaltaisesti tahansa oikeuttamaan miten laittomat viranomaistoimet tahansa. Näin meillä Suomessa.
Että lapsen saa pois tuollaisesta häntä vammauttavasta huostaanotosta, niin siinä sitä taitoa tarvitaankin! Minusta Autismi- Aspergerliiton pitäisi puuttua tosi tiukasti tilanteeseen ja oikeastaan koko muun lääkärikunnan, siis heidän, jotka ovat tietoisia tuosta psykodynaamisen koulukunnan psykiatrien lasten väärästä kohtelusta.
Ja sossuille tietoa näistä oireyhtymistä, että edes näiden lasten kohdalla saataisiin lapsia vammauttavat lastensuojelutoimet loppumaan!
Lisäksi valvontaa kaikkeen sijaishuoltoon! En vain ymmärrä, miten sen pitäisi tapahtua, että se tosiaan ajaisi asiansa. Eivät varsinkaan pienet lapset uskalla peloteltuina puhua vieraille ihmisille oloistaan laitoksessa mitään, ei minunkaan lapseni uskaltanut. Onko sitten käytännössä mahdollista niin usein tapahtuvat yllätystarkastukset, että lapset oppivat tarkastajiin luottamaan?
Meillä jokaisella on omanlaisensa ajatusmaailma, mutta siitä huolimatta kummastuttaa jos laitoksessa työskentelevät käyvät tällä palstalla syyllistämässä, vai käsitinkö oikein?
Aivan totta tuo, että niin sossujen kuin lasten kanssa työskentelevien tulisi perehtyä todella tarkkaan lapsen taustoihin, nimenomaan sen vuoksi, että lapselle saataisin oikea sijoituspaikka. Moni on tietysti sitä mieltä, että oikeanlaista sijoituspaikkaa ei olekaan. Voin sanoa, että on, mutta uskon myös näitä ketjuja luettuani, ettei aina niin ole.
Huostaanottoja toki tehdään, vaikka kotioloista ei löydy perusteita...huostaanoton ei todellakaan tarvitse olla lopullinen (18v. saakka) Kuten mainitsein, meiltä on monta nuorta kotiutunut ja suurin osa alle 18 vuotiaana, jotkin ovat halunneet ihan itse jatkaa täysi-ikäisyyteen saakka, mm. vaikeiden kotiolojen vuoksi.
Tsemppiä kaikille!
kaipaa kotiin,ja tuntee olevansa täysin ulkopuolinen sijaispaikassa,se ei voi olla lapsen paras.Hän tuntee sen rangaistuksena,
m.k.k:lle:
Mielestäni sitä asiaa, että huostaanottoja tehdään myös hyvistä kodeista, EI saisi kuitata vain sillä, että niitä tehdään!
Kyllä koulun ja terveydenhoidon pitäisi pystyä toimimaan niin, että niitä ei TARVITSE tehdä, muuta kuin lastensuojelulain määrittämin perustein. Aiheettoman huostaanoton seuraukset ovat niin kielteiset lapselle ja koko perheelle, että mielestäni valtiolla kuuluisi olla korvausvelvollisuus perheelle jälkeenpäin.
Pelkästään jo se, että aiheeton huostaanotto myöhästyttää lapselle kuuluvaa oikeaa apua, ei pidä jättää ollenkaan huomiotta myöskään sitä huostaanottovanhemmaksi aiheetonta leimaamista, jonka kohteeksi vanhemmat joutuvat. Tämän asian takia taistelen luokanopettajan ennakkoluuloja vastaan jo toista vuotta; pari viikkoa sitten koulupsykologi myönsi olevan paljon mahdollista, että opettajan outo käytös minua kohtaan johtuu juuri huostaanotosta.
Onneksi olen saanut muut opettajat, rehtorin, psykologin ja kouluterv.hoitajan puolelleni, mutta opettajan käytökseen se ei ole paljon vaikuttanut. Olen nykyisin lapseni omaishoitaja ja aivan tavallinen arki vaatii niin paljon, että opettajan taholta tulevat loukkaukset vievät lapsen tukemisesta monta kertaa kohtuuttoman osan.
Mutta lastensuojelun nimissähän lasta ja koko perhettä saa meillä kohdella miten väärin tahansa! Lapselta saa kieltää oikeisiin tutkimuksiin pääsyn, häntä saa jopa pahoinpidellä sijaishuollossa, koska sitä on vaikea todistaa jälkeen päin.
Ketään ei tunnu kiinnostavan pätkääkään, mitä sijaishuollossa ja lastensuojelussa yleensäkään tapahtuu. Ja vanhempiahan ei tarvitse kuunnella, koska heidät on virallisesti kelvottomiksi leimattu.
Mutta sekaisin oleva lastensuojelu ei tunnu kyllä kiinnostavan siinäkään mielessä, että huostaanottoja jätetään resurssipulan takia tekemättä silloinkin, kun koko lapsen lähipiiri olisi sitä mieltä, että lapsi on pelastettava huonosta kodista. Ja media hoitaa kunniakkaasti oman osansa hehkuttamalla yössä yksin harhailevista lapsista, jotka vanhemmat ovat jättäneet heitteille. Näillä yksittäisillä ylilyövillä esimerkeillä yritetään peittää koko lastensuojelun metsään meno viime vuosikymmeneltä!
saatiin, alkoi lastensuojelu valmistaa huostaanottoa ja jouduin tutustumaan heihin perusteellisesti, koska aikaisempaa tuttavuutta ei ollut. Siis tuo mainitsemasi taustoihin tutustuminen kyllä hoidettiin ja sossut totesivat juuri tuon, että kotoa ei löydy lainmukaisia huostaanottoperusteita, MUTTA tehdään lähetteen takia ns. hoidollinen sijoitus.
Mutta se, missä mentiin kirkkaasti pieleen, oli laitoksen täysin yliampuva ja valheellinen mainonta hoitometodeistaan ja -tuloksistaan, joilla myös sossujen päät oli puhuttu pyörryksiin. Istuin monissa tapaamisissa varmaan yhteensä useita tunteja kuuntelemassa sossun hehkutusta laitoksesta, mikä heidänkin tyrmistyksekseen osoittautui kuplaksi jälkeenpäin. He sanoivat jopa näin: "Ei tähän laitokseen jouduta, vaan sinne PÄÄSTÄÄN."
Oli kuulema kyseessä laitos, jolla on paljon enemmän rahaa käytössä kuin monilla muilla paikoilla ja sen piti näkyä KAIKESSA lapsen oloissa, hoidossa, oli paljon, paljon retkiä, jopa ulkomaanmatkoja, laitos osti muka kaikki lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoitotulokset olivat muka ihan mahdottoman hyviä jne. jne.
Mikään, korostan vielä, että MIKÄÄN ei tuosta pitänyt paikkaansa!
Aivan viimeisinä päivinä ennen tytön kotiutumista osastonjohtajalla käväisi pieni valonpilkahdus aivoissa kun hän totesi:
"Olemme vuosikymmeniä toimineet perinteisistä syistä huostaanotettujen lasten hoidossa ja meidän on ollut vaikea ymmärtää, että tänne nykyisin tulee perheitä, joiden kohdalla roolimme tulisi olla enemmänkin tukea antava ja ohjaava."
En ole kuullut myöhemmin mitään huhuja, että järjenvalo olisi lisää laitoksessa välkkynyt. Päinvastoin, sinne olisi kuulema avattu oma koulu, joka olisi estänyt ne viisiminuuttiset päivittäiset tapaamiset kun pääsin lastani koulun jälkeen tervehtimään ennen koulutaksin lähtöä laitokseen. Ne hetket olivat lapsen elintarvikehuollon kannalta tärkeitä, kuten tuonne toiseen 'vartija'-ketjuun tänä aamuna kirjoitin.
Mutta jos meidänkin tapaus oikein pohjamutia myöten kaivellaan, niin suurimmat yhteentörmäykset hoitohenkilökunnan kanssa johtuivat ehkä siitä, että lasta ei laskettu psykiatrian osastolta sairaalassa oikeisiin tutkimuksiin ja hän oli siis laitoksessa psykiatrisena potilaana väärällä diagnoosilla. Olisiko oikea dg muuttanut hoitajien asennetta, en tiedä. Mutta iso sylttytehdas ovat nuo väärää hoitometodia toteuttavat psykiatrian klinikat, joissa rikotaan terv.hoitolakia jo siinä mielessä, että vanhempien mielipidettä oikeista tutkimuksista ei kuunnella.
Mutta oli lapsen dg mikä tahansa, niin ei häntä nyt suinkaan sairautensa takia pitäisi vanhemmistaan erottaa SILLOIN, kun vanhemmat eivät ole väärällä kohtelulla sairastuttaneet lasta. Ja pelkkä psykodynaamisen koulukunnan psykiatrinen hoito sairaalaosastoillakin sisältää niin paljon väärinkäytöksiä, että ne pitäisi saada kiireesti päivänvaloon.
Ja miten tämä voi yleensä olla mahdollista, että ne harvat ihmiset, jotka näistä asioista työnsä puolesta tietävät, ihan kuin itsestään selvyytenä toteavat, että laittomia huostaanottoja tehdään. Ja sillä siisti. Uskomatonta!
Täytyypä sanoa, että jos joku ammattilainen "näkee" laittoman huostaanoton ja toteaa siitä manitsemaasi sävyyn, hän on täysin väärällä alalla! Onhan eläinten parissa työskentelevän tehtävä ilmoitus kaltoinkohdellusta eläimestä, on kaltoinkohtelija sitten omistaja, hoitaja, eläinlääkäri tai kuka hyvänsä. Miten lasten kohdalle voi sattua niin raukkamaisia ammattilaisia, etteivät voi vääryyksiä kohdatessaan avata suutansa.
Vaatii kyllä todella paljon voimia huostaanotetun lapsen vanhemmalta, jos hän joutuu taistelemaan ammattilaisia vastaan ollessaan oikeassa lapsensa asioissa, vanhemmathan tarvitsevat nimenomaan tukea sijoituksen eri vaiheissa. Tärkein osa vanhemmille suunnatussa tuessa on heidän kuuntelemisensa ja vanhempien ottaminen mukaan alusta alkaen nuoren elämän suunniteluun laitosjaksolla.
Itselläni samanlainen lapsen huostaanotto ja sijoitus takanapäin.
Saisiko sinuun yhteyttä s-postin kautta? Minut tavoitat: [email protected]
Ei se, että huostaanotto tehdään, vaikka koti taustat ovat kunnossa tarkoita sitä että huostaanotto olisi aiheeton.
Tuttava perheeni etsi pitkään (reilut 2 vuotta) apua pojalleen. Ongelmana pojalla oli päihteet ja kaveripiiri. Poika lipsui rikollisille poluille ja vanhemmat eivät saaneet otetta poikaan. Vuosi sitten vanhemmat olivat todella uupuneita tilanteeseen ja olivat sitä mieltä, että pojan paras olisi sijoittaa hänet johonkin laitokseen tai perhekotiin. Sosiaalityöntekijä taas oli sitä mieltä että ei vielä... Vuoden aikana poika kerkesi tehdä lisää rötöksiä, näin kasvattaa rikosrekisteriään ja tulevaa velkaa.
Nyt poika on ollut sijoitettuna jonkin aikaa ja perhe ( kunnollinen ) on tyytyväinen kun poika on turvassa.
Tässä vain yksi esimerkki siitä, että vanhemmilla ei vaan jostain syystä ole aina otetta omaan lapseen. Tälläkin perheellä on muitakin lapsia ja he ovat "normaalisti" käyttäytyviä.
Tyttöjen kohdalla on monesti hinku itseään reilusti vanhemman miehen mukaan. Näissäkin tapauksissa vanhemmat ovat monasti voimattomia. Joskus lyhytkin sijoitus voi katkaista tuollisen suhteen ja tyttären karkailun kyseisen miehen perään. Voi vain kuvitella vanhempien hädän, kun alaikäinen tytär häipyy jonkin miehenkörilään mukaan, joka on yleensä niin "aivoton", että piilottelee tyttöä. Tyttäret kun osaavat tarinoida kauhutarinoita kotioloistaan....
Yhtäkään huostaanottoa EI saa kuitata sillä, että niitä vaan tehdään. Huostaanottoon on aina oltava perusteet!
Todella kurjaa, että aiheettomia huostaanottoja tehdään! Koska tiedän sen, että aiheellisiakin tehdään. Kummastakaan syystä tehty huostaanotto ei saisi olla toisesta pois.
neurologisen oireyhtymän lapsen hyvästä kodista tehty huostaanotto. Sehän ei auta lasta mitenkään, vaan pahentaa vain tilannetta. Jos sijoituksessa vielä lasta kohdellaan rikollisesti, niin tilanne hakee törkeydessään vertaistaan.
Otan yhteyttä s-postiisi myöhemmin päivällä.
jo lyhytkin sijoitus voi riittää aukaisemaan vanhemman miehen hyväksikäyttämän tytön silmät. Meillä kävi juuri näin, tyttö ymmärsi jo parin kuukauden kuluttua paikkakunnan vaihdon jälkeen, että on tullut hyväksikäytetyksi. Meidän tapauksessa n. 3.5 vuotta jatkunut ikätoverien kiusaaminen ja syrjintä johti lopulta siihen, että tyttö "turvautui" lähes 30-kymppiseen hyväksikäyttäjään. Ei auttanut tälle limanuljaskalle langetetut lähestymiskiellot, ei mikään instanssi saanut tätä elukkaa kuriin.
Tyttö huostattiin hänen itsensä, vanhempien ja sos.toimen yhteisymmärryksessä useamman vuorokauden karkureissun jälkeen. Karkureissun aikana tämä hyväksikäyttäjä oli tarjoillut keskikaljan seassa bentsoja ja käyttänyt sitten lähes tajutonta lasta hyväkseen. Elukka käveli vapaalla vielä lähes vuosi tapahtuman jälkeen, mutta tyttö sai lisärangaistusta ala-arvoisessa perhekodissa heti hyväksikäytön esille tultua. Tottakai pääasia oli se, että side tähän hyväksikäyttäjään katkesi, mutta näille hyväksikäytetyille pitäisi olla joku muu "piilopaikka" kuin tuollaiset perhekodit joissa heitä kohdellaan kuin eläimiä. Täytyy sanoa, että olen harvoin tavannut niin kylmää ihmiistä kuin tuo ammatillisen perhekodin äiti oli. Tämä on onneksi historiaa, mutta tulee silti aina mieleen kun näitä tarinoita tältäkin palstalta luen. Eilinen Jokelan murhenäytelmä palautti mieleen sen järkyttävän tunteen, kun kiusatulle lapselleen yritti apua saada eikä kukaan välittänyt ajoissa... ei opettaja, rehtori, kouluterveydenhoitaja, koulukuraattori, koulupsykologi eivätkä loppuviimein poliisitkaan kun lasta jo fyysisestikin pahoinpideltiin. Sitten vielä lopulta lapsi huostataan perhekotiin, jonka kohdalla sana lastensuojelu on vähintään irvokasta.
ilmoitus, että osoitteessasi oli jotain väärin.
puuttui. Eli on jippii.fi