Äidin suku, suurtilalliset, antoivat äidille
vain lehmän ja pojalleen koko tilan. Siitä tuli
koko elämän kestänyt riita. Äidin suku opetti
lapsetkin kiusaamaan meitä koulussa.
vain lehmän ja pojalleen koko tilan. Siitä tuli
koko elämän kestänyt riita. Äidin suku opetti
lapsetkin kiusaamaan meitä koulussa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juu,
mutta niinhän meillekin tapahtui!
Ahneus ja ilkeys samoissa ihmisissä.
Isäni isoisän talon jakoi sovinnossa 8 lasta, seuraavaksi isoisäni talon jakoivat riidatta 10 lasta. Meille 44 serkukselle jäi vielä ihan vähäsen. Saimme himpunverran koulutusta. Oma pää ja kädet vei ansioon. Ruisleivällä kasvoimme kohtalaisen terveiksi, kurissa ja nuhteessa, ikuisessa työn orjuudessa, rahan pihtauksessa. Nyt sen vasta ymmärtää.
jälkipolville totuus kuinka rahat ja mammona jaettiin. katkeruutta ei tarvitsisi kylläkään kylvää. leviää itsestään kuin kulovalkea.
työnnettiin lisähuolen aiheuttajaksi.
Hänen pelättiin muuten jäävän naimattomaksi Toiskan Tyyneksi siihen, koska oli hiukan saman tyyppinen ulkonäöltään ja luonteeltaan kuin naapurin naimaton vanhus.
1000 mk miljoonatalosta
mitä se on euroina?
1000 mk = 166 euroa.
Siinähän sitä oli millä elää ja opiskella.
Käly sanoi: "Tervetuloa käymään!"
Lain mukaan kait meillä riidatta jaettiin. Puolet pinta-alsta hyvä talo rakennuksineen, irtaimistoineen oli testamentissa vanhapoikaveljelle, joka vanhukset huolsi elämän loppuun ja josta sitten vasta tuli virallisesti itsenäinen maatalousyrittäjä. Papan kassoista jo ajoissa maksoi uuden auton ja traktorin. Se lienee ihan viisasta vähätuloiselle perukan yrittäjälle. Nuorinkin meistä kuudesta oli jo 50-vuotias. Luonnonsuojelijoille tuli kovin kiire. Rospuuttokelin edellä aktivistihenkiset värvärit, viranomaiset, panivat metsän toimenpidekieltoon.
Hassua, luultiinko, että me esi-isien maiden suojelijasuku haluaisimme ensi työksi raasia sen maan, jota oli säästelty 150 vuotta. Olimme jo ikäihmisiä, joilla oli kodit, kovalla työllä, lainojen avulla hankitut ja talous kunnossa kuten muillakin 30-luvun lapsilla.
Vanhempien ja yksinäisen veljen odotukset tyttölasta kohtaan ovat ihan erilaiset kuin poikia kohtaan. Tyttärien kotonakäynnit maailmalta olivat tuliaisina ruokakassien ja pakasteiden vienti, raakaa työtä, hääräämistä, vieraskutsujen läpivientiä. Kävijälle ei mainittu etukäteen, mutta vieraat kutsuttiin heti, kun tiedettiin ilmaisen huushollaskan tulevan. Sisareni kohdalla sama juttu. Keskustelutkin omien vanhempien ja veljen kanssa olivat työsuoritusten vaatimusta. Aika pitkä jakso. Jäi hieman mieltä närästämään.
Pojilta ei vaadittu mitään, ei noita elintarviketuliaisia, tuoretta kalaa ym. He kävivät perheineen, vaimoineen vailla minkäänlaisia velvollisuuksia talonväkeä kohtaan. Pidettiin kuin piispaa pappilassa.
Halusin tässä kertoa tyttölasten eriarvoisuudesta. Pienet lapset mukana kävin vanhusten luona kuten poikien perheet. Niinä aikoina oli minun, asuntosäästäjän, tehtävä tuliaisina vietävät ruokapakasteet kodinhoidon ja työssäkäynnin ohella iltaisin ennakkoon. Matka 200 km ajettiin lauantai-aamuna ja sunnuntai-iltana.
Nykyisin veljeäkin tapaamaan meno estyy. Taloudenhoitaja nostaa stop-merkin tai kaasuttaa pihasta pois. Hän luulee joutuvansa passaamaan.
Onneksi itse olen eri aikakauden vanhus ja valmiimpi järjestämään viimeisiä näkymiä. Lapset käykööt halutessaan, velvoitteita ei ole. Parempi, että jäljellä oleva aika jää yhteiseen keskusteluun.
veljen vaimo ilmoitti heti ettei ala passaajaksi tai ei ainakaan välitä siitä...itse kyllä passasin miehen veljen perhettä kun tulivat kaupungista maalle lasten kanssa ja olivat aina yötäkin. lapsilla oli ainakin kivaa kun serkut tuli käymään mutta oli se kyllä rasittavaakin kun omatkin lapset silloin vielä pieniä.
Me emme ikinä menneet kylään sisarusten luo, ellei kutsuttu, ellei melkein pakotettu.
Kerrankin kun olimme juuri kaupungin asuntovelkaisina muuttaneet hiukan isompaan taloon, kun lapsia oli siunaantunut, sanoin, ettei me nyt remontin alta voi sinne lähteä pienellä auton kippanallamme tulemaan niitä pitkiä teitä, niin sisko pakotti meidät viemään lapset lentoasemalle ja lupasivat hakea kentältä.
Pakko melkein oli, kun sikon kanssa haluttiin hyvät välit pitää, mutta kyllä meitä pelotti kun lentokone katosi mustaksi pisteeksi taivaalle.
Soitin siihen aikaan, kun laskin heidän jo olevan perillä, ja onneksi lapseni vastasi puhelimeen aivan luonnollisella äänellään. Silloin vasta rentouduin.
Myöhemmin siskon lapsi kymmenvuotiaana teki vastavierailun. Linnanmäen laitteissa kun käytiin, se on jäänyt mieleeni. Kysyin häneltä: -Menisitkö sinä yksin? -Ei kun sinun kanssasi.
Kyllä tunnelma silti pidettiin korkealla.
Myöskin Korkeasaaren ihmeellisyyksiin ym:alle tutustuttiin silloin.
Perheselvittely johti Valkeakoskella yliajon yritykseen, peräänajoon ja kolariin
KOTIMAA7.6. 10.48
”Isä peruutti ja kaasutti sitten kohti !”
Liikennevahinkoja edelsi kerrostalopihassa kohtaaminen, jossa olivat mukana ainakin kolme sisarusta, kaksi siskoa ja veli sekä heidän isänsä. Isällä oli kyydissä muita ihmisiä.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/perheselvittely-johti-valkeakoskella-yliajon-yritykseen-peraanajoon-ja-kolariin/
joooo,,
mun omien sisarrusteni kansa meni perinnön jako ilman minkäänlaista riitaa, tasan pistetiin rahat kaikkien kesken kun kiinteistö oli myyty,
mutta,
kauhistuttaa omat jälkeläiseni,
heillä on jo elin aikanani riitaa ja kinaa keskenään,
hirvittää kun kuolen mikä tappelu perinnöstä alkaa,
totuus kuitenki on,
jokainen on jo elin aikanaan saanu tasna tarkaan yhtäpaljon ennannoperintönä,
mutta eihän ne usko,
pari niistä kinaa kokoajan että joku on saanu enemmän kuin hän,
hirvittää,
ei jaksais enään minkäänlaista riitaa
paha on kuollakki kun ajattelee että nyt ne tappelee jäämistöstä,
ei kehtais tehdä testamenttia ku ovat rintaperillisiä,