Vielä kerran luoksesi saavuin
jälkeen vuosien noiden
kukkakaupan kautta kulkien
punaruusuja valikoiden
Ja keskellä räntäsateen
eteen oven tutun sen
kukilla selittää luulin
tään kaiken viipymisen
Vaan kotona ollut et
ei auennut ovi koskaan
alkoi jalkojani palella
tuskin tottuneet loskaan
Näin, postiluukun nimeen
minä korvike kynnysmaton:
seuraksi tutun nimen
tullut nimi tuntematon
Jäi kynnykselles mun ruusuni
peittymään satavaan lumeen
porttikonkisi viereen
nukkumaan marraskuun uneen
jälkeen vuosien noiden
kukkakaupan kautta kulkien
punaruusuja valikoiden
Ja keskellä räntäsateen
eteen oven tutun sen
kukilla selittää luulin
tään kaiken viipymisen
Vaan kotona ollut et
ei auennut ovi koskaan
alkoi jalkojani palella
tuskin tottuneet loskaan
Näin, postiluukun nimeen
minä korvike kynnysmaton:
seuraksi tutun nimen
tullut nimi tuntematon
Jäi kynnykselles mun ruusuni
peittymään satavaan lumeen
porttikonkisi viereen
nukkumaan marraskuun uneen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ollaanpas sitä nyt tänään surullisten runojen kimpussa. Hautoja ja kynnykselle jätettyjä ruusuja.
Sinänsä niin kovin hienoja ja tunnelmallisia runoja molemmat, mutta ah niin haikeita.
Minulla ei ainakaan ole kuin oma nimi postilaatikossa, mutten ole Hän : (
kiitos kuitenkin runosista : )
...minua aina niin sykähdyttää.
Ruusu sopii hyvin teemaan iloon ja rakkauteen
ja haikeuteen ja moneen muuhunkin tunteeseen,
ja Aimo sen osaa, tämän haikeudenkin...
kiitos ja ruusutunteita ja
hentoja runohiutaleita
Aimolle