Lyhytkasvuinen lapsi

On se eri asia olla lyhyt, kuin ylipitkä, vaikka siinäkin on ongelmansa, bussin penkkeihin mahtuminen yms. Mutta tässä kovassa maailmassa fyysisesti isommilla on hyvin usein paremmat mandollisuudet niin monessa kilpajuoksussa.

Vaikka lyhytkasvuisuus ei ole vamma, vaan ominaisuus, ovat monet lyhytkasvuiset silti vammaispalvelujen piirissä, onhan heillä omat erityisongelmat. Minun mielestäni on siitä lähdettävä, että vamma rajoittaa ihmistä. Kaikki eivät pysty kaikkeen, ja joidenkin on pyydettävä apua.

Mutta pienen erityisen lapsen kasvatuksessa kannattaa kyllä, toisaalta vahvistaa hänen itsetuntoaan, mutta toisaalta kyllä ei antaa hallita koko maailmaa omalla erityisyydellään. Monesti vammaisista lapsista tulee sellaisia ympäristönsä keskipisteitä. Se on rasittavaa, jos vammainen ihminen tottuu juoksuttamaan vammattomia, ja heidän on vastattava myönteisesti mihin inahdukseen hyvänsä ja vain siksi, että ovat vammattomia.

Vammaiset eivät usein jaksa ymmärtää, että fyysisesti terveillä saattaa myös olla vaikeaa, on väsymystä, stressiä, masennusta ja kaikkea kilpajuoksua. Yksi syöpään sairastunut nuori nainenkin sanoi hänen vointiansa utelevalle, että kaikilla on omat vaikeutensa.

"Herralta on kuritus, Herralta myös armahdus. Hän suo puutteen, hän suo leivän, murheen, niinkuin ilon päivän."

Minusta lapsen täytyy saada elää satujen maailmassa vielä noin kouluikään saakka. Sadut tuovat turvallisen pohjan elämälle, sillä mielikuvitus on suuri voima. Siksi minä en kiirehtisi 3-vuotiaalle lapselle lyhytkasvuisuutensa esittelemistä. Kun hän rupeaa kyselemään, voit kyllä kertoa, mikä kasvuhäiriön aiheuttaja lieneekin, jotenkin lapsentajuisesti, että miksi hän ei kasva.

Lasten maailma varsinkin kouluiässä voi olla hyvin julma, ja varmasti siellä lapsi joutuu kuulemaan asiattomuuksia. Täytyyhän siinä koulun ja ympäristön kasvattaa lapsia, että tulee ottaa samanlaiset ja toisenlaiset huomioon sellaisina. Ja kiusaajathan niittävät joskus oman hedelmänsä, ikävä kyllä.

Sadun maailmasta vielä, että Hauffin saduissa on kaunis satu lyhytkasvuisesta miehestä, sadun nimi taisi olla Pikku Munck. Olen kerran pyydellyt olikose Gummerusta julkaisemaan uuden painoksen Hauffin saduista, mutta sitä ei ole tainnut tulla, eikä kirjaa löydy kuin joistain kirjastoista ja antikvariaateista. Se on kuitenkin aarre satukirjana, kuka sen omistaa. Ja luullakseni sadun avulla on hyvä lähestyä lapsenkin erilaisuutta. Turha varjelu voi olla kohtalokasta.

Olen lyhytkasvuinen nainen ja ikää on 24-vuotta. Pienestä asti olen ollut sinut vammani kanssa ja muistan, että kerran kysyin äidiltä, että "Äiti, miksi olen näin pieni?" No äiti sitten kertoi asian tavalla jolla lapsi sen ymmärtää. Isäni kertoi asian myös näin, että "On kuin muurari muuraisi seinää. Yhtäkkiä muurari huomaa, ettei laastia olekkaan enää ja ei voi enää rakentaakkaan sitä muuria korkeammaksi, kun laastia ei vain kertakaikkiaan enää ole. Eli luu tarvitsee rakennusainetta ja tämä aine minun kohdallani on "loppunut kesken" Näin mä asian olen myös selittänyt niille lapsosille, jotka ovat tulleet kysymään, että "Miksi olet noin pieni?" Mä olen ollut aina avoin ja kertonut kaikille ihmisille, että miksi olen pieni ja mun oma sosiaalinen asenne ja itsensä hyväksyminen ovat auttaneet mua eteenpäin :)

Olen käynyt myös normaalin ala-ja yläasteen. Koskaan minua ei kiusattu eikä syrjitty. Siitä olen ikuisesti kiitollinen :) Tietysti omat hankaluutensa se koulumaailma toi, mutta esteet on tarkoitettu voitettaviksi. Ammattikoulussa kävin erityisluokan, mutta se tuntui aivan liian helpolta normaalin koulumaailman jälkeen. Olisin varmaankin saanut luvan siirtyä normaaliin opetukseen, jota myös oli koulussa jossa kävin, mutta halusin olla myös erilaisten ihmisten koulumaailmassa mukana ja hyvin suoriuduin siitä :)

Nyt tosiaan olen aikuisikään ehtinyt ja avomiehen kanssa, joka on tavallinen tallaaja, niin asumme yhdessä ja vietämme mukavaa parisuhde-elämää. Meillä on koira, jonka kanssa lenkkeilemme tämän tästä. Itselleni on myös fysioterapian ja allasterapian lisäksi tärkeää hoitaa myös itse kuntoa. Suunnittelemme muuttoa toiseen kaupunkiin ja vieläpä palveluasunnosta tavalliseen vuokrakämppään, koska avuntarpeeni on vähäistä.

Omassa elämässä on ollut esteitä ja hankaluuksia, mutta kuten jo aikaisemmin totesin ne ovat tarkoitettu voitettaviksi. Omista etuuksistaan ja oikeuksistaan on saanut tapella ensin vanhempani ja nyt minä, mutta en minä päivääkään vaihtaisi pois, koska minä olen minä ja vammani ei estä elämästä minua täysillä tätä elämää. Menen ja tulen, kuten kaikki muutkin. Olen erilainen, mutta samanarvoinen :)

Oletko jo tutustunut yhdistykseen nimeltä Lyhytkasvuiset ry? Nettisivuilta löytyy hyödyllistä tietoa.

Itse olen kokenut yhdistyksen kokoukset ym. erittäin myönteisiksi. Tapahtumissa on mukana kaikenikäisiä lyhytkasvuisia perheineen. Kokemusten vaihtaminen ja keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa mielenkiintoista ja avartavaa.

Vaikka ei haluaisikaan liittyä yhdistykseen, voi sieltä tilata erilaisia oppaita, joissa on hyödyllistä tietoa lyhytkasvuisuudesta, siihen liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisuista. Yhdistyksellä on myös kirjasto, josta voi lainata lyhytkasvuisuuteen liittyviä kirjoja, tutkimuksia jne.