Miksi rekatut kirjoittavat

ja tuolla tavoinko asian näet.

old_profile_12660 kirjoitti:

ja tuolla tavoinko asian näet.

mukaanluettenu. Kyllä tämä on tullut huomatuksi.

Pukeli kirjoitti:

mukaanluettenu. Kyllä tämä on tullut huomatuksi.

sattuipas taas.

Pukeli kirjoitti:

mukaanluettenu. Kyllä tämä on tullut huomatuksi.

joku rekattu nicki jolla oot kirjotellut välillä?

Pukeli kirjoitti:

mukaanluettenu. Kyllä tämä on tullut huomatuksi.

mitä siitä hyötyy. Eikö keskustelu voisi olla asiallista. Minäkin olin sinulle jossakin vaiheessa todella inhottava. Vanhan on vaikeaa oppia uutta mallia.
Minut ainakin nähdään puskissa koko ajan räkyttämässä jonkun kimpussa.
Täällä on valtaosa aikuisia ihmisiä keskustelemassa keskenään. Tarviiko sitä sitten pelata joitain lapsellisia pelejä toinen toista vastaan. Jos on sanomista sanoo ja asian pitäisi jäädä siihen.

old_profile_12660 kirjoitti:

mitä siitä hyötyy. Eikö keskustelu voisi olla asiallista. Minäkin olin sinulle jossakin vaiheessa todella inhottava. Vanhan on vaikeaa oppia uutta mallia.
Minut ainakin nähdään puskissa koko ajan räkyttämässä jonkun kimpussa.
Täällä on valtaosa aikuisia ihmisiä keskustelemassa keskenään. Tarviiko sitä sitten pelata joitain lapsellisia pelejä toinen toista vastaan. Jos on sanomista sanoo ja asian pitäisi jäädä siihen.

nähtävästi täytyy aikaansaada jonkinlainen kiihko, mutta ainaisen rätkyttämisen näen minäkin keljuna piirteenä. Sohiahan täytyy ja pitääkin välillä. Eihän siitäkään mitään tule jos keskustelut menevät siihen malliin, että mitä sun kukille tänään kuuluu.
En minä muista, että sinä nyt niin hirveitä olisit mulle sanonut tai ollut ilkeä... Et ollenkaan, tai voihan se olla että, kun en tallentele mitään, niin olen vanhuuttani unohtanut.
Mullahan se kenkku luonne onkin. Muistan jo nuoruudessani, kun riitelin äitini kanssa, niin minun mies kävi aina sovittelemassa useinkin minun aiheuttaman epäsovun. Se on sitten jatkunut koko avioliittomme aikana, että mies on käynyt aukomassa jostain ihmekummasta tulleita solmuja...Jos olisimme ukkoni kanssa samanlaisia, niin mitään ei olisi tullut mistään.

Pukeli kirjoitti:

nähtävästi täytyy aikaansaada jonkinlainen kiihko, mutta ainaisen rätkyttämisen näen minäkin keljuna piirteenä. Sohiahan täytyy ja pitääkin välillä. Eihän siitäkään mitään tule jos keskustelut menevät siihen malliin, että mitä sun kukille tänään kuuluu.
En minä muista, että sinä nyt niin hirveitä olisit mulle sanonut tai ollut ilkeä... Et ollenkaan, tai voihan se olla että, kun en tallentele mitään, niin olen vanhuuttani unohtanut.
Mullahan se kenkku luonne onkin. Muistan jo nuoruudessani, kun riitelin äitini kanssa, niin minun mies kävi aina sovittelemassa useinkin minun aiheuttaman epäsovun. Se on sitten jatkunut koko avioliittomme aikana, että mies on käynyt aukomassa jostain ihmekummasta tulleita solmuja...Jos olisimme ukkoni kanssa samanlaisia, niin mitään ei olisi tullut mistään.

ja heille jotka niitä istuttelevat pihoilleen tärkeää. Onhan minullakin parveke kukat, ja hoidamme mekin "pöllittyjä" juhannusruusuja jotka istutimme mankkarin ikkunoidemme alle, koko talon väen iloksi.

Äitini kanssa minäkin tappelin harva se päivä. Kaksi voimakasta persoonaa yhdessä ja naisia. Toinen luuli tietävänsä toista paremmin aina jonkin asian, jopa kiisseliin laitettavista pottujauhoista.

old_profile_12660 kirjoitti:

ja heille jotka niitä istuttelevat pihoilleen tärkeää. Onhan minullakin parveke kukat, ja hoidamme mekin "pöllittyjä" juhannusruusuja jotka istutimme mankkarin ikkunoidemme alle, koko talon väen iloksi.

Äitini kanssa minäkin tappelin harva se päivä. Kaksi voimakasta persoonaa yhdessä ja naisia. Toinen luuli tietävänsä toista paremmin aina jonkin asian, jopa kiisseliin laitettavista pottujauhoista.

En edes saunankiukaalle löylyä osannut hänen mielestään heittää. Halveksivakin oli ja kaikki johtui siitä, kun minusta ei tullutkaan voimistelunopettajaa niinkuin hän oli suunnitellut. Keljujakin muistoja on. Sain työpaikan kesätöihin ruohoaleikkaamaan ja olihan siinä muutakin puutarha pihatöitä. Kerroin tästä äidilleni, joka tokaisi siihen: Vai niin eihän sinusta muuhun olekkaan... Kovaa kieltä vai mitä?

Pukeli kirjoitti:

En edes saunankiukaalle löylyä osannut hänen mielestään heittää. Halveksivakin oli ja kaikki johtui siitä, kun minusta ei tullutkaan voimistelunopettajaa niinkuin hän oli suunnitellut. Keljujakin muistoja on. Sain työpaikan kesätöihin ruohoaleikkaamaan ja olihan siinä muutakin puutarha pihatöitä. Kerroin tästä äidilleni, joka tokaisi siihen: Vai niin eihän sinusta muuhun olekkaan... Kovaa kieltä vai mitä?

tervaskannot aikamoisia naisia. Minäkin olin ns. iltatähti ja se jo asetti tiettyjä vaatimuksia. Minä kun olen aina tehnyt juuri niin kuin olen halunnut, enkä niin kuin käskettiin, ja juuri sillä tavalla kuin itse halusin, oli se joskus ylitsepääsemätön asia tuolle äidilleni.
Kuitenkin olin se joka pyysi äitiä asumaan kanssamme ja mieheni hyväksyi päätökseni. Minä myös olin äitini omaishoitajana huikeat 17 vuotta. Minulla onneksi tuo huumori pelaa ja se että suutun helpolla, mutta lepyn saman tien, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. JEP
Ne mitä muorimme meille sanoivat joskus olikin tarkoitettu loukkaamaan ja kirpaisemaan kunnolla.
Itse olen yrittänyt olla erilainen poikiani kohtaan, onnistumisesta ei tietoa.:-DD

Pukeli kirjoitti:

nähtävästi täytyy aikaansaada jonkinlainen kiihko, mutta ainaisen rätkyttämisen näen minäkin keljuna piirteenä. Sohiahan täytyy ja pitääkin välillä. Eihän siitäkään mitään tule jos keskustelut menevät siihen malliin, että mitä sun kukille tänään kuuluu.
En minä muista, että sinä nyt niin hirveitä olisit mulle sanonut tai ollut ilkeä... Et ollenkaan, tai voihan se olla että, kun en tallentele mitään, niin olen vanhuuttani unohtanut.
Mullahan se kenkku luonne onkin. Muistan jo nuoruudessani, kun riitelin äitini kanssa, niin minun mies kävi aina sovittelemassa useinkin minun aiheuttaman epäsovun. Se on sitten jatkunut koko avioliittomme aikana, että mies on käynyt aukomassa jostain ihmekummasta tulleita solmuja...Jos olisimme ukkoni kanssa samanlaisia, niin mitään ei olisi tullut mistään.

Oletkos milloinkaan ajatellut, että joskus saatat olla ihan yksinäs...ei ole ketään muuta sun puolias pitämässä missään...olet vain sinä, sanomisesi ja tekosi, joista jopudut ihan itse myös sen vastuunkin kantamaan...?

old_profile_12660 kirjoitti:

tervaskannot aikamoisia naisia. Minäkin olin ns. iltatähti ja se jo asetti tiettyjä vaatimuksia. Minä kun olen aina tehnyt juuri niin kuin olen halunnut, enkä niin kuin käskettiin, ja juuri sillä tavalla kuin itse halusin, oli se joskus ylitsepääsemätön asia tuolle äidilleni.
Kuitenkin olin se joka pyysi äitiä asumaan kanssamme ja mieheni hyväksyi päätökseni. Minä myös olin äitini omaishoitajana huikeat 17 vuotta. Minulla onneksi tuo huumori pelaa ja se että suutun helpolla, mutta lepyn saman tien, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. JEP
Ne mitä muorimme meille sanoivat joskus olikin tarkoitettu loukkaamaan ja kirpaisemaan kunnolla.
Itse olen yrittänyt olla erilainen poikiani kohtaan, onnistumisesta ei tietoa.:-DD

kuoli suorilta jaloiltaan mikä kylläkin sopi hänen luonteiselle ihmiselle hyvin. Teräväpäisenä ja teräväkielisenä.
Isää kyllä hyyssäsin hänenkin edestä. Voi, voi kuinka muistankaan sitä aikaa. Isä dementoitui pahasti ja vaikka olikin yksityisessä vanhainkodissa, niin huomasin jonkunlaista häneen kohdistuvaa syrjintää. Vanhainkodin johtajatar oli kuuluisa ihan maanlaajuisestikin. Johtajatar joka ei epäsiisteyttä suvainnut. Isä
kun haiskahti joskus pissille, niin se kai oli syy miksi hänet sijoitettiin istumaan yksin ruokasalissa, muut kun ruokailivat porukoissa. Siksi haimmekin isän aina perjantaista sunnuntai-iltaan meille. Jatkuvasti emme olisi voineet häntä täällä pitää, kun ei voinut olla varma mitä hän olisi saanut päähänsä.
Viimeisiä aikojaan kun asui omassa asunnossaan ja kun ei tiennyt oliko yö vai päivä, niin saattoi lähteä keskellä yötä kaupungille ja jätti ovet sepposen selälleen.

Pukeli kirjoitti:

kuoli suorilta jaloiltaan mikä kylläkin sopi hänen luonteiselle ihmiselle hyvin. Teräväpäisenä ja teräväkielisenä.
Isää kyllä hyyssäsin hänenkin edestä. Voi, voi kuinka muistankaan sitä aikaa. Isä dementoitui pahasti ja vaikka olikin yksityisessä vanhainkodissa, niin huomasin jonkunlaista häneen kohdistuvaa syrjintää. Vanhainkodin johtajatar oli kuuluisa ihan maanlaajuisestikin. Johtajatar joka ei epäsiisteyttä suvainnut. Isä
kun haiskahti joskus pissille, niin se kai oli syy miksi hänet sijoitettiin istumaan yksin ruokasalissa, muut kun ruokailivat porukoissa. Siksi haimmekin isän aina perjantaista sunnuntai-iltaan meille. Jatkuvasti emme olisi voineet häntä täällä pitää, kun ei voinut olla varma mitä hän olisi saanut päähänsä.
Viimeisiä aikojaan kun asui omassa asunnossaan ja kun ei tiennyt oliko yö vai päivä, niin saattoi lähteä keskellä yötä kaupungille ja jätti ovet sepposen selälleen.

ennen puhuttiin muistamattomuudesta tai paremminkin että se on kalkkeutunut.
Syrjintää on monessa paikassa. Viimeisenä vuotenaan äitikin dementoitui joskin huomasin sen vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Äiti joutui TYK.siin ja kun menin katsomaan häntä nuoremman poikani kanssa, oli siellä äidin hyvän ystävättären tytär hänelle syöttämässä jugurttia. Äiti mulkoili minua tapansa mukaan tulisesti ja muisti että hänen tavaransa ovat meillä ja sätti minua sanomalla, "että on siinä mulle tytär, veit vaatteenikin" ja kun myönsin, kivahti, että mitä sinä onneton luulet minun päälleni aamulla pukevan, kun lähden?? Kysyin hieman hölmistyneenä että mihin sinä sitten menossa olet?? TÖIHIN tietysti karjaisi tuo vuoteenomana oleva 90- vuotias muorini.

old_profile_12660 kirjoitti:

ennen puhuttiin muistamattomuudesta tai paremminkin että se on kalkkeutunut.
Syrjintää on monessa paikassa. Viimeisenä vuotenaan äitikin dementoitui joskin huomasin sen vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Äiti joutui TYK.siin ja kun menin katsomaan häntä nuoremman poikani kanssa, oli siellä äidin hyvän ystävättären tytär hänelle syöttämässä jugurttia. Äiti mulkoili minua tapansa mukaan tulisesti ja muisti että hänen tavaransa ovat meillä ja sätti minua sanomalla, "että on siinä mulle tytär, veit vaatteenikin" ja kun myönsin, kivahti, että mitä sinä onneton luulet minun päälleni aamulla pukevan, kun lähden?? Kysyin hieman hölmistyneenä että mihin sinä sitten menossa olet?? TÖIHIN tietysti karjaisi tuo vuoteenomana oleva 90- vuotias muorini.

meillä vieraillut ja niitä vierailuja olikin tuhkatiheään... Appivanhempien tytär asuu Australiassa ja toinen pojista oli "erilainen nuori" eli kaikki ne saattohoidot, kun myös viimeiset palvelukset lankesivat meidän hoidettaviksi. Kiitosta ei kyllä kenenkään suusta tullut.
Nyt, kun kaikki on takanapäin on kuitenkin ihan valoisa mieli siitä, että kaikki sujui kunnialla ja ettei kenelläkään ole nokankoputtamista laiminlyödyistä tekemisistä.
Nyt on jäljellä ainoastaan hautojenhoito joita onkin kertynyt 5 kappaletta. Kuka ne hoitaa minun jälkeen, ei ole enää minun murheeni.

Pukeli kirjoitti:

meillä vieraillut ja niitä vierailuja olikin tuhkatiheään... Appivanhempien tytär asuu Australiassa ja toinen pojista oli "erilainen nuori" eli kaikki ne saattohoidot, kun myös viimeiset palvelukset lankesivat meidän hoidettaviksi. Kiitosta ei kyllä kenenkään suusta tullut.
Nyt, kun kaikki on takanapäin on kuitenkin ihan valoisa mieli siitä, että kaikki sujui kunnialla ja ettei kenelläkään ole nokankoputtamista laiminlyödyistä tekemisistä.
Nyt on jäljellä ainoastaan hautojenhoito joita onkin kertynyt 5 kappaletta. Kuka ne hoitaa minun jälkeen, ei ole enää minun murheeni.

Mutta suuriarvoisen tärkeää oli se että poikani oppivat jo lapsuudessa mikä ja millainen on vanha sairas ihminen. Äiti oli hyvä pojilleni ja pojille jäi valoisa muisto maailman parhaasta mummista. Samalla he oppivat että eivät koskaan pilkkaa tahi osoittele poikkeavaa ihmistä.
Yllättävän paljon näin jälkeenpäin, kun olemme keskustelleet pojat olivat nähneet mummin käytöksen minua kohtaan, ja vastaavasti omani häntä kohtaan. Olivat huomanneet myös sen että me molemmat, niin äiti kuin minäkin pidimme toisistamme ja olimme myös riippuvaisia toinen toisestamme.
Kuitenkin minulla on äitiäni ikävä ja antaisin vaikka mitä, että kerran vielä pääsisin hänen mukaansa joulu-ostoksille, ja pystyisin sanomaan hänelle miten paljon ne minulle merkitsivät. (ennen inhosin niitä ylikaiken)

old_profile_12660 kirjoitti:

Mutta suuriarvoisen tärkeää oli se että poikani oppivat jo lapsuudessa mikä ja millainen on vanha sairas ihminen. Äiti oli hyvä pojilleni ja pojille jäi valoisa muisto maailman parhaasta mummista. Samalla he oppivat että eivät koskaan pilkkaa tahi osoittele poikkeavaa ihmistä.
Yllättävän paljon näin jälkeenpäin, kun olemme keskustelleet pojat olivat nähneet mummin käytöksen minua kohtaan, ja vastaavasti omani häntä kohtaan. Olivat huomanneet myös sen että me molemmat, niin äiti kuin minäkin pidimme toisistamme ja olimme myös riippuvaisia toinen toisestamme.
Kuitenkin minulla on äitiäni ikävä ja antaisin vaikka mitä, että kerran vielä pääsisin hänen mukaansa joulu-ostoksille, ja pystyisin sanomaan hänelle miten paljon ne minulle merkitsivät. (ennen inhosin niitä ylikaiken)

myös joskus pilata pojat, sallimalla niille oikeuksia mitä eivät ikinä olisi suoneet omille lapsilleen. Monta esimerkkiä on minulla tästä. Yksi on oma poikani joka oli tolkuton peli nuorempana. Onneksi kuitenkin selvittiin silloisesta murrosiästä ehjin nahoin.
Hyvänen aika, kun kerrankin poika olisi tarvinnut kunnon selkäsaunan ja olinkin hakemassa piiskaa pihalla olevasta koivusta, niin äitini joka asui samassa pihapiirissä huomasi tämän ikkunastaan, niin syöksyi ulos ja tarttui ranteisiini sanoen: Sinä et sitä poikaa piiskaa. Se homma meni sitten taas pilalle, kun Olga puuttui asioihin.
Meidän oli kuitenkin siinä yhteisössä pystyttävä luovimaan, koska äitini hoiti pojan työssä ollessamme.

Pukeli kirjoitti:

myös joskus pilata pojat, sallimalla niille oikeuksia mitä eivät ikinä olisi suoneet omille lapsilleen. Monta esimerkkiä on minulla tästä. Yksi on oma poikani joka oli tolkuton peli nuorempana. Onneksi kuitenkin selvittiin silloisesta murrosiästä ehjin nahoin.
Hyvänen aika, kun kerrankin poika olisi tarvinnut kunnon selkäsaunan ja olinkin hakemassa piiskaa pihalla olevasta koivusta, niin äitini joka asui samassa pihapiirissä huomasi tämän ikkunastaan, niin syöksyi ulos ja tarttui ranteisiini sanoen: Sinä et sitä poikaa piiskaa. Se homma meni sitten taas pilalle, kun Olga puuttui asioihin.
Meidän oli kuitenkin siinä yhteisössä pystyttävä luovimaan, koska äitini hoiti pojan työssä ollessamme.

Kuitenkin minusta on tärkeää että pojillakin oli joku ihana ihminen, jolle saattoivat mennä kantelemaan kaameesta äidistä tai isästä, jotka eivät mistään ymmärtäneet yhtikäs mitään. Mikään ei ollut kyllin hyvää mummin mielestä pojille, varsinkaan vanhemmalle pojalleni. Nuorempi olikin enemmän minun perääni. Mummilla oli hyvä eläke ja hän osteli todella paljon juuri pojille. Upeita vaatteita, tavaroita jne., juuri sellaisia joita pojat sitten milloinkin tarvitsivat ja olivat tosi tärkeitä heille. Ei mummikaan sentään kaikkea ostanut mitä pojat olisivat halunneet..
Mummi reissasi silloin kun vielä oli hieman paremmassa kunnossa poikien kanssa kotimaassa lomilla. Olivat milloin missäkin lomakodissa täysihoidolla. Vei teatteriin kuten minäkin olin päässyt pienenä ja jopa oopperaan. Oopperasta sitten kerran jälkeen pojat kieltäytyivät ehdottomasti. Ulkomaillakin kävivät.

Äitini mahdollisti myös minun harrastukseni koiramaailmassa. Miten ilman häntä olisin pystynyt kulkemaan järjestelytoimikuntien kokouksissa töiden jälkeen, tai ympäri Suomea reissata koirien kanssa tai kehäsihteerinä milloin missäkin.
Positiivisia puolia löytyy mielettömästi, kun niitä oikein rupiaa hakemaan.

old_profile_12660 kirjoitti:

Kuitenkin minusta on tärkeää että pojillakin oli joku ihana ihminen, jolle saattoivat mennä kantelemaan kaameesta äidistä tai isästä, jotka eivät mistään ymmärtäneet yhtikäs mitään. Mikään ei ollut kyllin hyvää mummin mielestä pojille, varsinkaan vanhemmalle pojalleni. Nuorempi olikin enemmän minun perääni. Mummilla oli hyvä eläke ja hän osteli todella paljon juuri pojille. Upeita vaatteita, tavaroita jne., juuri sellaisia joita pojat sitten milloinkin tarvitsivat ja olivat tosi tärkeitä heille. Ei mummikaan sentään kaikkea ostanut mitä pojat olisivat halunneet..
Mummi reissasi silloin kun vielä oli hieman paremmassa kunnossa poikien kanssa kotimaassa lomilla. Olivat milloin missäkin lomakodissa täysihoidolla. Vei teatteriin kuten minäkin olin päässyt pienenä ja jopa oopperaan. Oopperasta sitten kerran jälkeen pojat kieltäytyivät ehdottomasti. Ulkomaillakin kävivät.

Äitini mahdollisti myös minun harrastukseni koiramaailmassa. Miten ilman häntä olisin pystynyt kulkemaan järjestelytoimikuntien kokouksissa töiden jälkeen, tai ympäri Suomea reissata koirien kanssa tai kehäsihteerinä milloin missäkin.
Positiivisia puolia löytyy mielettömästi, kun niitä oikein rupiaa hakemaan.

meilläkin. Matkustelivat ulkomailla näiden, silloin lasten kanssa. Baletti kouluunkin oli tyttö laitettava, kun Olga-äiti vaati.
Sitten, kun tulivat vähän vanhemmiksi ja oltiin muutettu siitä pihapiiristä tähän taloon, niin kaupunkireissuillaan kävivät aina mummilassa "vierailulla", rahaa hakemassa toisinsanoen. Näköjään ne ihmiset muuttuu ajan kanssa ja jopa vielä niinkin vanhoina.
Itse muistan, kun elokuvarahaa pyysin, niin se aiheutti pitkän neuvottelun ja pohdinnan.

old_profile_12660 kirjoitti:

Kuitenkin minusta on tärkeää että pojillakin oli joku ihana ihminen, jolle saattoivat mennä kantelemaan kaameesta äidistä tai isästä, jotka eivät mistään ymmärtäneet yhtikäs mitään. Mikään ei ollut kyllin hyvää mummin mielestä pojille, varsinkaan vanhemmalle pojalleni. Nuorempi olikin enemmän minun perääni. Mummilla oli hyvä eläke ja hän osteli todella paljon juuri pojille. Upeita vaatteita, tavaroita jne., juuri sellaisia joita pojat sitten milloinkin tarvitsivat ja olivat tosi tärkeitä heille. Ei mummikaan sentään kaikkea ostanut mitä pojat olisivat halunneet..
Mummi reissasi silloin kun vielä oli hieman paremmassa kunnossa poikien kanssa kotimaassa lomilla. Olivat milloin missäkin lomakodissa täysihoidolla. Vei teatteriin kuten minäkin olin päässyt pienenä ja jopa oopperaan. Oopperasta sitten kerran jälkeen pojat kieltäytyivät ehdottomasti. Ulkomaillakin kävivät.

Äitini mahdollisti myös minun harrastukseni koiramaailmassa. Miten ilman häntä olisin pystynyt kulkemaan järjestelytoimikuntien kokouksissa töiden jälkeen, tai ympäri Suomea reissata koirien kanssa tai kehäsihteerinä milloin missäkin.
Positiivisia puolia löytyy mielettömästi, kun niitä oikein rupiaa hakemaan.

muistoja todella löytyy vanhemmistamme, kunhan vain ne joskus aikoinaan kokemamme "vääryydet" jätämme sivuun ja opimme katsomaan ja ymmärrämme vanhempiemme elämää kokonaisuudessaan.
Heidän elämäänsä niistä uomista, missä he sen ovat joutuneet elämään.

Terv. äiteensä viimeiset vuodet ollut omaishoitaja

Pukeli kirjoitti:

meilläkin. Matkustelivat ulkomailla näiden, silloin lasten kanssa. Baletti kouluunkin oli tyttö laitettava, kun Olga-äiti vaati.
Sitten, kun tulivat vähän vanhemmiksi ja oltiin muutettu siitä pihapiiristä tähän taloon, niin kaupunkireissuillaan kävivät aina mummilassa "vierailulla", rahaa hakemassa toisinsanoen. Näköjään ne ihmiset muuttuu ajan kanssa ja jopa vielä niinkin vanhoina.
Itse muistan, kun elokuvarahaa pyysin, niin se aiheutti pitkän neuvottelun ja pohdinnan.

yritti saada poikia mukaan, mutta turhaan. Ilmoittipas ne kerran Kiikureihinkin tanhuamaan ja kuoroon. http://www.kiikurit.net/
Kaksi vuotta kävivät ja sitten kertoivat mummille että ei heidän kavereistaan kukaan toinenkaan tanssi, niin se touhu sitten loppui siihen.

Manta-Elviira kirjoitti:

muistoja todella löytyy vanhemmistamme, kunhan vain ne joskus aikoinaan kokemamme "vääryydet" jätämme sivuun ja opimme katsomaan ja ymmärrämme vanhempiemme elämää kokonaisuudessaan.
Heidän elämäänsä niistä uomista, missä he sen ovat joutuneet elämään.

Terv. äiteensä viimeiset vuodet ollut omaishoitaja

kirjan saisi tehtyä jos taidot riittäisivät. Isäni menetin suht varhain. Olin 18 vuotias kun hän kuoli.
Joten poikani eivät ehtineet edes nähdä häntä. Eikä mieheni.

old_profile_12660 kirjoitti:

yritti saada poikia mukaan, mutta turhaan. Ilmoittipas ne kerran Kiikureihinkin tanhuamaan ja kuoroon. http://www.kiikurit.net/
Kaksi vuotta kävivät ja sitten kertoivat mummille että ei heidän kavereistaan kukaan toinenkaan tanssi, niin se touhu sitten loppui siihen.

mukavaa käydä katsomassa kansantanhuujien esityksiä missä omat pojat olisivat olleet mukana?
Täällä meilläpäin tanhuujat tekevät reissuja ihan ulkomaita myöten ja esityslistoilla on lähinnä karjalaisia polskia.
Minulla on muuten sen niminen nuotti- kirja, kun Suomen Kansan Sävelmiä Kansantansseja. Kirja on painettu Jyväskulässä v.1893.

Pukeli kirjoitti:

mukavaa käydä katsomassa kansantanhuujien esityksiä missä omat pojat olisivat olleet mukana?
Täällä meilläpäin tanhuujat tekevät reissuja ihan ulkomaita myöten ja esityslistoilla on lähinnä karjalaisia polskia.
Minulla on muuten sen niminen nuotti- kirja, kun Suomen Kansan Sävelmiä Kansantansseja. Kirja on painettu Jyväskulässä v.1893.

olin kyllä poikieni puolta silloin kun kieltäytyivät enää menemästä. Sivistystä uhosi Astrid, Pöh uhosin minä.

old_profile_12660 kirjoitti:

kirjan saisi tehtyä jos taidot riittäisivät. Isäni menetin suht varhain. Olin 18 vuotias kun hän kuoli.
Joten poikani eivät ehtineet edes nähdä häntä. Eikä mieheni.

"kypsässä" iässä olin kun isäni kuoli, lapseni elämään hän ensimmäisinä vuosinaan kuului...

Kirja ... Taitaisi mennä jokunen aika, kun sen jäsentelisi julkaistavaan muotoon.

Päiväkirjat, joita ei julkaistavaksi ainakaan vielä - : D! -, on muistoja entisiltä ajoilta.

Manta-Elviira kirjoitti:

"kypsässä" iässä olin kun isäni kuoli, lapseni elämään hän ensimmäisinä vuosinaan kuului...

Kirja ... Taitaisi mennä jokunen aika, kun sen jäsentelisi julkaistavaan muotoon.

Päiväkirjat, joita ei julkaistavaksi ainakaan vielä - : D! -, on muistoja entisiltä ajoilta.

Uma ja Manta-Elviira.

Olen esittänyt useaan kertaan sinulle pahoitteluni siitä silloin kerran lähettämästäni viestistä, jolloin kontrolli karkasi käsisistä ja menetin malttini kokonaan.
Nyt sitten pyydän sitä anteeksi ja toivon, että voit unohtaa sen kokonaan. Kaikkea en tarkoittanut mitä suustani syydin. Asia on jäänyt painamaan minua ja toivon pääseväni siitä lastista eroon, kun joudun poistumaan näiltä sivuilta jonkun ajan päästä, ainakin joksikin ajaksi.

Pukeli kirjoitti:

Olen esittänyt useaan kertaan sinulle pahoitteluni siitä silloin kerran lähettämästäni viestistä, jolloin kontrolli karkasi käsisistä ja menetin malttini kokonaan.
Nyt sitten pyydän sitä anteeksi ja toivon, että voit unohtaa sen kokonaan. Kaikkea en tarkoittanut mitä suustani syydin. Asia on jäänyt painamaan minua ja toivon pääseväni siitä lastista eroon, kun joudun poistumaan näiltä sivuilta jonkun ajan päästä, ainakin joksikin ajaksi.

poistumaan?

joudut kirjoitti:

poistumaan?

matkalle ja senjälkeen alkaa englannin aktivointikurssi johon minun täytyy panostaa kovasti, että pysyisin mukana. Läppäri on pidettävä visusti kiinni.

Pukeli kirjoitti:

Olen esittänyt useaan kertaan sinulle pahoitteluni siitä silloin kerran lähettämästäni viestistä, jolloin kontrolli karkasi käsisistä ja menetin malttini kokonaan.
Nyt sitten pyydän sitä anteeksi ja toivon, että voit unohtaa sen kokonaan. Kaikkea en tarkoittanut mitä suustani syydin. Asia on jäänyt painamaan minua ja toivon pääseväni siitä lastista eroon, kun joudun poistumaan näiltä sivuilta jonkun ajan päästä, ainakin joksikin ajaksi.

Kuten jo kerran aiemminkin kirjoitin, niin se anteeksianto alkaa jo käymään työstä, kun sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä sun taholtas kuitenkaan, vaan jatkat ja jatkat vain sitä suunsoittoa yhä uudelleen ja uudelleen...jatkuvasti.

Ei pidä sen mopon antaa karata niin raakasti käsistä, että menettää kaiken ajattelukyvyn. Sitähän ei kaiketi voida lukea mun mokakseni, mitä sinä näppäimistöltäsi suollat jatkuvasti.

En ole mikään tiukkapipo ollut milloinkaan, mutta sitä ihmettelen, että miksi pitää itselleen täysin tuntematonta ihmistä ivata niinkuin sinä teit?
Ei se mulle kuitenkaan mitään maailmanloppua merkannut, sillä olen täysin sujut itseni ja ulkonäköni kanssa, sillä eihän mun tarvitse kelvata kuin vain ja ainoastaan itelleni, tuolle rakkaalle miehelleni ja muille läheisilleni. Huutelee sitte joku Pukeli ihan mitä haluaa!

Jos asia sua todellakin on jäänyt mainitsemallasi tavalla painamaan, niin asianhan olisi voinut hoitaa pois päiväjätjestyksestä jo aikoja sitte s-postin välityksellä, sillä galleriastanihan se osoite selviää vallan hyvin!!

issu56 kirjoitti:

Kuten jo kerran aiemminkin kirjoitin, niin se anteeksianto alkaa jo käymään työstä, kun sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä sun taholtas kuitenkaan, vaan jatkat ja jatkat vain sitä suunsoittoa yhä uudelleen ja uudelleen...jatkuvasti.

Ei pidä sen mopon antaa karata niin raakasti käsistä, että menettää kaiken ajattelukyvyn. Sitähän ei kaiketi voida lukea mun mokakseni, mitä sinä näppäimistöltäsi suollat jatkuvasti.

En ole mikään tiukkapipo ollut milloinkaan, mutta sitä ihmettelen, että miksi pitää itselleen täysin tuntematonta ihmistä ivata niinkuin sinä teit?
Ei se mulle kuitenkaan mitään maailmanloppua merkannut, sillä olen täysin sujut itseni ja ulkonäköni kanssa, sillä eihän mun tarvitse kelvata kuin vain ja ainoastaan itelleni, tuolle rakkaalle miehelleni ja muille läheisilleni. Huutelee sitte joku Pukeli ihan mitä haluaa!

Jos asia sua todellakin on jäänyt mainitsemallasi tavalla painamaan, niin asianhan olisi voinut hoitaa pois päiväjätjestyksestä jo aikoja sitte s-postin välityksellä, sillä galleriastanihan se osoite selviää vallan hyvin!!

sinua sillä silmällä ollut tutkinut oletko ruma vai kaunis. Oletko lihava tai laiha. Pistin vaan herjasanoja jotka mieleeni juolahtivat menneiltä ajoilta ja joita olin kuullut jonkun jossakin tilanteessa käyttävän.
Nyt vakuutan etten jatkossa puutu enkä härnää sinua milläänlailla, enkä edes osallistu keskusteluihin mihin minun olemukseni ei kertakaikkiaan sovi.

Pukeli kirjoitti:

sinua sillä silmällä ollut tutkinut oletko ruma vai kaunis. Oletko lihava tai laiha. Pistin vaan herjasanoja jotka mieleeni juolahtivat menneiltä ajoilta ja joita olin kuullut jonkun jossakin tilanteessa käyttävän.
Nyt vakuutan etten jatkossa puutu enkä härnää sinua milläänlailla, enkä edes osallistu keskusteluihin mihin minun olemukseni ei kertakaikkiaan sovi.

joo, etpä niin, kun olet poistumassa :)).
Hmm...uskoo ken uskoo...minä en!

issu56 kirjoitti:

joo, etpä niin, kun olet poistumassa :)).
Hmm...uskoo ken uskoo...minä en!

En saanut selvää. Käsityskykyni on herpaantunut kaiken tämän tunteellisuuden johdosts.

Pukeli kirjoitti:

En saanut selvää. Käsityskykyni on herpaantunut kaiken tämän tunteellisuuden johdosts.

selittää ja naurattaa...ei onnistu se...enään!!!

issu56 kirjoitti:

selittää ja naurattaa...ei onnistu se...enään!!!

valitettavasti, ei tuu mitään tolkkua kyllä tästä.

vastakysymys olisi:

Miksi puskikset eivät kirjoita vakinimimerkillä?

Onko puskiksia kaikki rekkaamattomat?
Vai onko puskiksia vain jotka ei vakinimimerkkiä käytä?

Miksi heitä kutsutaan, joilla on rekattu nimi mutta joilla on suljettu galleria?

... : p tai : ( tai ollaan me niin maar hyviä!!!...

Manta-Elviira kirjoitti:

vastakysymys olisi:

Miksi puskikset eivät kirjoita vakinimimerkillä?

Onko puskiksia kaikki rekkaamattomat?
Vai onko puskiksia vain jotka ei vakinimimerkkiä käytä?

Miksi heitä kutsutaan, joilla on rekattu nimi mutta joilla on suljettu galleria?

... : p tai : ( tai ollaan me niin maar hyviä!!!...

No *mulle on puskiksia ne, jotka kirjoittaa..millä nimmarilla millonkin..

old_profile_26318 kirjoitti:

No *mulle on puskiksia ne, jotka kirjoittaa..millä nimmarilla millonkin..

ite en piittaa päänsäryksi asti, en ole miettinyt tarkemmin millä nimellä ketäkin kutsutaan... merkityksetöntä...

Manta-Elviira kirjoitti:

ite en piittaa päänsäryksi asti, en ole miettinyt tarkemmin millä nimellä ketäkin kutsutaan... merkityksetöntä...

Ihan sama mullekkin, mutta vastasin jotain kun kysyit....

old_profile_26318 kirjoitti:

Ihan sama mullekkin, mutta vastasin jotain kun kysyit....

vaan pistää silmään puskisesta, puskajussista ja mistä muusta elävästä vielä, mainintoja... : )

Manta-Elviira kirjoitti:

vaan pistää silmään puskisesta, puskajussista ja mistä muusta elävästä vielä, mainintoja... : )

Joo..niinhän se on, nimityksiä on paljon, niinkuin kirjoittajiakin...ei mua aikanaan, kun en ollut vielä rekannu, niin haitannut yhtään vaikka sain itekkin noita nimityksiä...

old_profile_26318 kirjoitti:

Joo..niinhän se on, nimityksiä on paljon, niinkuin kirjoittajiakin...ei mua aikanaan, kun en ollut vielä rekannu, niin haitannut yhtään vaikka sain itekkin noita nimityksiä...

"mukavien" vastausten saanti loppua rekattunakaan...
Luin aikaisemmin päivällä jätetyt viestit. Yksi viesti eräässä ketjussa oli oikein "fiksu ja asiallinen ".
"Eihän sitä tarvitse kottuilla" joku "sääntöjä noudattava" on julistanut ...!? ; )))!

Manta-Elviira kirjoitti:

"mukavien" vastausten saanti loppua rekattunakaan...
Luin aikaisemmin päivällä jätetyt viestit. Yksi viesti eräässä ketjussa oli oikein "fiksu ja asiallinen ".
"Eihän sitä tarvitse kottuilla" joku "sääntöjä noudattava" on julistanut ...!? ; )))!

Ei lopu ei....kun ei ole oppinut myötäilemään, eikä kenenkään talutusnuorassa kulkemaan...

old_profile_26318 kirjoitti:

Ei lopu ei....kun ei ole oppinut myötäilemään, eikä kenenkään talutusnuorassa kulkemaan...

hieman samalla lailla kuten live-elämässäkin joidenkin "suurten persoonien" kanssa:
Kun ei voi myötäillä heitä ja mennä heidän pillinsä mukaan, keskustelujenkaan osalta, ei ole "paljon mistään kotoisin".

Piu paut moiselle eikä tosielämässä ainakaan tuollaiset kaikki tietävät suuret persoonat -omasta mielestään, ole kovinkaan kauaa kuin pelkästään hyvän päivän-tuttuja.

Manta-Elviira kirjoitti:

hieman samalla lailla kuten live-elämässäkin joidenkin "suurten persoonien" kanssa:
Kun ei voi myötäillä heitä ja mennä heidän pillinsä mukaan, keskustelujenkaan osalta, ei ole "paljon mistään kotoisin".

Piu paut moiselle eikä tosielämässä ainakaan tuollaiset kaikki tietävät suuret persoonat -omasta mielestään, ole kovinkaan kauaa kuin pelkästään hyvän päivän-tuttuja.

Eihän muu ole mahdollista, kuin hyvänpäiväntuttu korkeintaan....ja jos mahdollista ei sitäkään....
omanedun tavoittelijoitahan nuo on....omaan napaan tuijottajia....

old_profile_26318 kirjoitti:

Eihän muu ole mahdollista, kuin hyvänpäiväntuttu korkeintaan....ja jos mahdollista ei sitäkään....
omanedun tavoittelijoitahan nuo on....omaan napaan tuijottajia....

loukkaa pahasti, anteeksiantamattomasti,
ei todellakaan halua olla k.o. ihmisen kanssa tekemisissä.

"Minä olen aina oikeassa"-vaihtoehdon persoonat ovat aina omaan napaansa tuijottajia.
Ei heille ole iskostunut mielensopukoihin se, että maailmaa on muuallakin kuin vain siellä, minne he näkee.

Sellaista on elämä. Laput silmillä itse itsellensä opettamaa tietä kulkija ja avoimin mielin maailman näkevät ja uutta oppien tallaajat talsivat rinnakkain ...

Manta-Elviira kirjoitti:

loukkaa pahasti, anteeksiantamattomasti,
ei todellakaan halua olla k.o. ihmisen kanssa tekemisissä.

"Minä olen aina oikeassa"-vaihtoehdon persoonat ovat aina omaan napaansa tuijottajia.
Ei heille ole iskostunut mielensopukoihin se, että maailmaa on muuallakin kuin vain siellä, minne he näkee.

Sellaista on elämä. Laput silmillä itse itsellensä opettamaa tietä kulkija ja avoimin mielin maailman näkevät ja uutta oppien tallaajat talsivat rinnakkain ...

Tais ottaa koville tuolle "bimbottajalle" meidän mukava jutustelu..ihmeen kauan se kyllä pysyikin pois... ;))

old_profile_26318 kirjoitti:

Tais ottaa koville tuolle "bimbottajalle" meidän mukava jutustelu..ihmeen kauan se kyllä pysyikin pois... ;))

Huvinsa kullakin...

Kuvia netistä kattelen ite...

Jollain tapaa mielenkiintoinen

http://www.kaleva.fi/media/plus/lukijakuvat/20071105/mid_124713_CE7EDBFA34.jpg

...yksinkertaisen kauneuden arvostavan silmissä...

Manta-Elviira kirjoitti:

Huvinsa kullakin...

Kuvia netistä kattelen ite...

Jollain tapaa mielenkiintoinen

http://www.kaleva.fi/media/plus/lukijakuvat/20071105/mid_124713_CE7EDBFA34.jpg

...yksinkertaisen kauneuden arvostavan silmissä...

Luonnosta ne kauneimmat "taidenautinnot" löytyy..