Millä perusteilla valitsit rottweilerisi?

Olisi mukavaa lukea perustelujanne sille, mistä rotikkanne olette ottaneet. Eli miksi ostit rotkulasi juuri siltä kyseiseltä kasvattajalta ja kyseisestä pentueesta?

Meidän nykyinen koiramme oli pitkän harkinnan tulos. Aluksi mietimme mikä rotu ja melko pitkän harkinnan ja tiedon hankkimisen jälkeen päädyimme rottweileriin ja urokseen. Sitten alkoi kasvattajien ja jalostustietokannan tarkkailu. Etsimme kasvattajan, jolla oli kokemusta ja näkemystä rodusta ja joka halusi koirilleen aktiiviset, harrastavat perheet. Koiramme vanhemmat olivat terveitä fyysisesti ja luonteeltaan, ulkomuodollisesti edustavia ja pärjänneet pk-puolella.

7

944

    Vastaukset 7

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Emäntä Donnalle

      Kauppa sopimuksesta:)
      S&E Veijalainen
      Rottweillerintie 47
      31500 Koski TL:
      Donnan oikea nimi on:Weiferin Antiope
      Isän nimi Weiferin Elvis
      Emän nimi Weiferin santa-maria
      Näin ilmoituksen Aamulehdessä.
      Kun haimme neidin kotiin, saimme kuulla että Donnan lisäksi oli 1 jota ei hankittu Näyttely-koiraksi.
      Niin, loputhan olenkin kertonut.
      Olemme ulko-ihmisiä, minä "pääsen aamu-tuimaan" lenkille, satoi tai paistoi, ja ennenkaikkea, kun edellinen Donna kuoli Luusyöpään, oli tosin jo 9v.
      Emme yksinkertaisesti voineet edes kuvitella toista rotua:)
      AINA kun näemme Rottiksen, jos olemme vaikka autolla esim. vaatekauppaan menossa, vain ihailemme....
      T:D

      • Emäntä Donnalle

        Niin ja tietysti näimme vanhemmat ensin koko perhe, Lääkärin todistukset Lonkista ynnä muista...
        Jos olisi ollut Toisella vanhemmista D_Lonkat olisi koiruus jäänyt ostamatta.
        T:D


      • rannankivi
        Emäntä Donnalle kirjoitti:

        Niin ja tietysti näimme vanhemmat ensin koko perhe, Lääkärin todistukset Lonkista ynnä muista...
        Jos olisi ollut Toisella vanhemmista D_Lonkat olisi koiruus jäänyt ostamatta.
        T:D

        Perheellämme oli ollut aikaisemmin koira, mukava sekarotuinen, mutta se lopetettiin 6 vuotiaana aivokasvaimen takia. Se oli loistavaluonteinen, joten surimme sitä paljon. Koti tuntui tyhjäjtä ilman koiraa. Rupesimme miettimään uutta, kun lapsetkin olivat jo sen ikäisiä, että saattoivat otaa osavastuun koirasta ja tytärkin oli kiinnostunut kenneltoiminasta. Rodun valinta ei ollut ongelma, vaikkakin "tappajakoiran" valinta sai kritiikkiä ympäristössä. Me arvostimme rauhallista, luotettavaa, suojeluvaistoista rottista, joka rajansa opittuaan on ihanteellinen lemmikki, reviirinsä vahti, itsetuntoinen, jottei tarvitse käydä kiinni, vaan olemuksellaan käännyttää vieraat tontilta. Mutta iso mutta on se, että kasvattajalla on malttia kouluttaa tätä itsepäistä rotua pitkään. Ei saa menettää toivoaan, koska koulutettuna rotikka on mainio rotu. Tähän väliin:kaikki rodut on opetettava tavoille, koira on laumaeläin, ja jos muista ei ole johtajaksi se ottaa sen aseman, ja silloin perheessä on vaikeata. Elämäni koira narttu Ruttu eli terveenä 15 vuotta, ja sen geenejä jatkaa tyttärelläni oleva Rutun pentu Amalia (sattumoisin on meillä nyt 2 viikkoa ja rauhallisesti makailee vieressäni). Elokuvat ovat tehneet rodulle hallaa, mutta koira mikä tahansa koulutetaan käyttötarkoituksen mukaan. Rottweiler tarvitsee määrätietoisen koulutuksen ja palkintona on unelmien koira.


    • tiamaria50

      jäi luekseni asumaan,kun erosimme sen isännän kanssa.Asuimme yhdessä muutaman vuoden.Hän oli juuri hankkinut koiran kun tapasimme.
      Kun välimme menivät poikki niin koira jäi minulle. Se oli ihan luonollista koska minä koiran hoidinkin melkein kaikin tavoin.Ja hänellä ei työnsä puolesta ollut samoja mahdollisuuksia pitää koiraa kuin minulla. Miksi se on juuri rottwaileri, asiaa voin kysäistä kun hän tulee vierailulle, olemme edelleen ystäviä.
      Kun olin lapsi meillä oli parikin koiraa,olen ollut tälläinen koira ihminen melkein koko ikäni.

    • jo vuonna 1982

      mutta harkitsin vielä vuoteen 2004 ja vasta sitten otin, eli 22 vuotta harkitsin. Siinä välissä perehdyin muihin rotuihin ja parhaillaan neljäkin koiraa oli kerralla. Tämän rotikan kohdalla voin sanoa, että hyvä etten ottanut juuri tällaista 1982, en ehkä olisi pärjännyt.

      Nyt 2004 otin rotikan turvaksi, kun naisihmisenä asuntooni tunkeutui kutsumattomia miesvieraita, naapurin juoppoukosta lähtien ja sain ajaa ukot ulos. Alkoi jo kyllästyttää. Olin muuttanut pienelle paikkakunnalle ja yksinäisenä naisihmisenä heidän huolenaiheensa oli että olen miehen puutteessa. No, siihen vaikutti se että pitkän 22 vuoden harkinnan tuloksena päätin sitten ottaa rotikan. Enkä ole katunut. Rauhassa olen saanut olla. Tosin kaksi yöllistä tunkeutumista on rotikka hoitanut. Toisella kerralla sanoin hiipparipojalle (tunnistin), että seuraavalla kerralla aukasen tän terassin oven ja lasken koiran irti. No, sitä kertaa ei ole vielä tullut ja siitä on aikaa ties kuinka kauan.

    • Kun olin pikku-likka niin perheessäni (tai veljelläni) oli rottweiler jonka elämää seurasin, ja joka sai kiinostumaan rodusta.

      Muutama vuosi sitten menikin haaveilessa omasta rotikasta ja tutustuin rotuun.

      Nyt on melkein 5 vuotta yhteistä taivalta kuljettu rotkuni kanssa, ja niille kun antaa pikku sormen ne vie koko käden,heh..tällä hetkellä siis 2 rotikkaa talossa :)

    • lupo-loco

      Joskus 1960-luvun alkupuolella olin laivassa m/s Mathilda Thorden. Vietiin mm. viskiä Amerikkaan. Yhtenä kuumana kesäaamuna New Yorkissa horjuttiin kavereiden kanssa laivalle ja päätettiin oikaista viskivaraston läpi kun kerran ovet olivat raollaan ja laiva näkyi toisella puolella. Työnnyin ovenrakoon ja samalla tuntui karmea kipu kankussa. Rotikkahan se oli päättänyt estää kielletylle alueelle tulon. Siinä sitten olin, ei päässyt eteen eikä taaksepäin. Ei se repinyt eikä riuhtonut, piti vaan tukevasti kiinni ja murisi hiljaa. Tiedät kyllä miten. Kaverit hakivat vahtimiehen paikalle, tämä sanoi koiralle jotain "amerikaksi" ja ote irtos heti. Koira katsoi minua virnistellen töpö heiluen ja aivan kuin olisi sanonut: "sorry, mä vaan teen työtäni".
      Sillä hetkellä päätin että, kun/jos minulla on joskus aikaa ja tilaisuus hankkia koira niin se on rotikka. Ensimmäisen rotikkani hankin sitten muutaman vuoskymmenen jälkeen, enkä ole katunut ;o))

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"

      Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va
      Suomalaiset julkkikset
      64
      1750
    2. Nainen, onko sinussa sitä aitoa feminiinisyyttä jäljellä

      Vai onko se jäänyt meikkien, korujen, hameiden ym. alle peittoon? Onko naisellisuutesi aitoa vai opetettua? Jos teet nai
      Ikävä
      366
      1189
    3. Kirjoita jotain

      Kivaa, hellää ja piristävää
      Ikävä
      138
      963
    4. Missäs se Miss Suomussalmi luuraa?

      Jokin aika sitten eräs myyjätär tituleerasi itsensä Miss Suomussalmeksi. Asiakas oli kuulemma Tokmannin kassalla todennu
      Suomussalmi
      15
      841
    5. Voisit nainen joskus vastata minulle

      Ja antaa jotain itsestäsi. Pientä tunnistetta ja juttua itsestäsi ja meistä. Kannustan.
      Ikävä
      63
      632
    6. Varmaan aika moni

      Haluaisi sinut enemmän kuin mielellään
      Ikävä
      41
      628
    7. Mitäpä luulet että tykkääkö

      kukaan kaivatustasi ?
      Ikävä
      81
      626
    8. Päälle hautaus?

      Hautauksissa puhutaan päällehautauksista jos vaikka mies on kuollut ensin ja vaimo 20 vuotta myöhemmin! Todellisuudessa
      Lieksa
      92
      585
    9. On tuota ikäeroa meillä kyllä aivan liian paljon

      Etsi samanikäistä kuin olet, niin minäkin.
      Ikävä
      45
      518
    10. Mies Naiselle pyydän...

      älä satuta minua.
      Ikävä
      47
      505
    Aihe