Minua on syrjitty siksi että olen suomalainen. Onko jonkun muun kohdalle sattunut samanlaista?
syrjintä
onko sattunut kohdalle?
271297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nyt alkaa olla se aika vuodesta että näitä tällaisia provoja alkaa taas kertyä tälle palstalle. Oliko suomessa kun syrjittiin kun ei pakkoruotsia viitsitty opetella?
Yleisesti ottaen Ruotsissa ei ketään syrjitä suomalaisuutensa vuoksi enää. Toista oli vielä 70-luvulla. Nyt syrjitään etelämpää tulleita. Ainoat suomalaistaustaiset joita syrjitään on romanit. Mutta heitä osaammme itsekin syrjiä sen verran kun ehdimme.
Suomalaisuuden ongelma on pikemminkin se että ei itse haluta muistaa että ollaan suomalaisia.
Muuttaessani Suomesta nykyiseen asuinkuntaani valitsin paikan sen hyvän asuntotilanteen perusteella. Totesin, että katto on pään päälle saatava oli se sitten millainen tahansa. Kyllä sitä hetken kärsii vaikka missä.
Bongattua netistä kunnallisen vuokrayhtiön sivuilta vapaita asuntoja marssin heti ensimmäiseksi heidän konttoriinsa. Sanoin ylpeästi, että muutin tänään Suomesta tänne ja tarvitsisin asuntoa. Täti tuijotti hetken ja purskahti nauruun: "Ei meillä ole yhtään vapaita asuntoja!"
"No mutta nettisivuillahan niitä on vaikka kuinka monta!" puuskahdin epäuskoisesti.
"Hyvää päivän jatkoa vaan, me suljemme pian toimiston, joten voit tulla ensi viikolla uudestaan ja ilmoittautua jonoon"
"No eikö siihen jonoon nyt voi saman tien laittaa nimeni, kun kerran olen täällä?"
Täti katsoi vaivaantuneesti. Sulkemisaikaan olisi puolisen tuntia tai ainakin reilu vartti. "No joo. Olkoon. Nimi ja henkilötunnus?"
Kerron tädin haluamat tiedot.
"Miten sun nimi kirjoitetaan. Voisitko tavata?"
Tavaan nimeni. Täti saa sen näpyteltyä tietokoneelle. "Onko sulla ruotsalaista henkilötunnusta? Suomalainen ei kelpaa."
"No ei ole, kun juuri aamulla laivalla maahan tulin ja päivällä matkustin junalla tänne. Hotellista kävelin ensimmäisenä teidän luokse."
"Mutta sitä tarvittaisiin..."
Tympääntyneenä totean, että antaa olla. Palaan ensi viikolla. Täti kuitenkin hymyilee maireasti ja sanoo voivansa laittaa minut silti jonoon. Vuokrasopimusta ei kuitenkaan allekirjoitettaisi ennen henkilötunnusta ja taustojen tarkistusta.
"Mikä on sinun viimeisin osoitteesi?"
Sanon suomalaisen osoitteeni.
"Hmmm. Se on ulkomailla, eikä kelpaa. Missä asut täällä Ruotsissa?"
Vastaan hotellini nimen.
"Ei sekään oikeen kelpaisi. Pitäisi olla ruotsalainen vuokraisäntä."
Tuskastuneena tätiin sanon, että riittää. Minä palaan ensi viikolla. Täti toivotti tyytyväisenä tervetulleeksi silloin, mutta muistutti, ettei vapaita asuntoja heillä ollut, joten joutuisin mahdollisesti odottelemaan kauankin. Hän suositteli kyselemään muualta.
Seuraavaksi käännyin yksityisen puljun puoleen, jonka asuntoihin oli lähes mahdotonta päästä. Sellaisen huhun olin kuullut, ja pitihän se paikkansa. Vapaat asunnot vietiin käsistä. Sattumalta kuitenkin yksi oli juuri vapautumassa kaupungin parhaimmilta paikoilta, läheltä kaikkea. Kunnallisessa olisin joutunut lähiöön kaupungin laidalle pahamaineisiin suomalaisslummeihin.
Vuokrasopimusta tyrkytettiin heti. Hieman epäuskoisena ja masentuneena kohtelustani kunnallisessa yhtiössä ihmettelin asiaa. Eihän minulla ollut ruotsalaista henkilötunnusta, osoitetta, työnantajaa tai suosittelijaa.
"Ei se ole ongelma! Kirjoitat vain tietosi Suomesta!" mies hihkui. "Tuot sitten ruotsalaiset tietosi, kun ne saat!"
"Ehkä minun pitäisi tarkastaa asunto ennen allekirjoitusta?"
"Totta, tule mennään katsomaan!"
Seuraan setää, joka valittaa asunnon olevan hieman huonossa kunnossa, mutta remontoitavan täysin sellaiseksi kuin haluan. Mietin hiljaa mielessäni mitä olisi edessä. Olinhan Suomessa nähnyt kurjia kerrostaloja. Turhaan murehdin sillä asunto oli suomalaisessa mittaluokassa luksuskunnossa. Tapetit täytyisi vaihtaa ja katonkin voisi maalata, mutta muuten parketti kiilsi, kylppäri oli kondiksessa ja keittiö kohtuullinen.
Sovittiin, että viikossa asunto olisi remontoitu ja voisin muuttaa sisään. Paiskattiin kättä ja allekirjoitettiin paperit. Vuokra oli alhainen, jos sitä vertaa Suomen hintoihin. Samankokoisesta vastaavassa kylässä Suomessa kiskottaisiin tuplasti enemmän.
Mies kertoi mitä muuta taloyhtiön etuihin kuului. Hän naurahti, että hyvä ettet mennyt kunnalliseen ensin. Niillä ei olisi tällaisia. Niillä on myös satoja huoneistoja vapaina, meillä viedään käsistä. Eikä ihme. Setä kertoi olevansa vastuullinen kiinteistönhoitaja talossani ja jos jotain puutteita olisi, niin saisi milloin vain olla yhteyksissä. Tervetuloa Ruotsiin!
Nyt on monta vuotta vierähtänyt, ja edelleen asustelen samassa asunnossa, johon kerran tulin. Sama setä on töissä ja vaihdetaan kuulumiset aina nähtäessä. Kunnallisella yhtiöllä on edelleen runsaasti vapaina asuntoja, kuten on ollut koko ajan.
Oliko sitten syrjintää, etteivät huolineet.
En tiedä.
Mikähän sensuri sinä olet? Ei ole kysymys ollenkaan "pakkoruotsista", painu sinne palstalle jankkaamaan. Mistä kummasta sinä tiedät, että ei syrjitä muilla aloilla? Et mistään, olet käpertynyt "pakkoruotsiisi" ja et näe mitään muuta. Anna ihmisten kertoilla. "Yleisesti ottaen" - mietihän vähän mitä lauot!
jos yhtään helpottaa, niin ei ollut syrjintää vaan "pelkkää byrokratiaa".
Jotta sinut voidaan rekisteröidä asuntotoimiston "systeemiin" tarvitset ruotsalaisen henkilötunnuksen, mutta saadaksesi ruotsalaisen henkilötunnuksen tarvitset ruotsalaisen osoitteen. =)
Sama homma oli meillä. Asuntotoimisto kuitenkin jousti ja piti asuntoa meille hollilla siihen saakka, että personnummerit tulivat. Yksityisillä ihan tällaista systeemiä/tietokoneohjelmaa ei varmaan ole. On hankala pitää ohjelmassa asuntoa vapaana, kun samaa ohjelmaa käyttää monta eri virkailijaa, eivätkä kaikki välttämättä tiedä ja muista, että kämppä on jo jollekkin luvattu.
Mekin muutettiin keski Ruotsiin ja hyvin ollaan viihdytty, ystäviä saatu, eikä mitään syrjintää ole missään näkyny!
Hauskaa syksyn jatkoa sinulle!
Hauska nähdä että olet kotiutunut ja että kaikki menee niin kuin pitää, en ole pitkään aikaan nähnyt kirjoituksiasi!
En minäkään usko että juuri suomalaisia enää syrjitään, muita kylläkin. Valitettavasti tämä maa on fikseeraantunut siihen henkilönumeroonsa niin täydellisesti. Mahtaako missään mualla nuo maagiset "neljä viimeistä numeroa" merkitä niin paljon kuin täällä?
Tosin tuo aloitus vaikuttaa minustakin hieman keinotekoiselta ja usein tulee juuri näitä "minua syrjittiin, kerro sinä lisää"-aloituksia jotka ovat hieman liian onttoja ollakseen muuta kuin provoja. Ja onnistuihan tuo, tässähän minäkin kirjoittelen!
aloitti tmän ketjun niin ala sitten kertoa äläkä uhoa pelkkää sontaa. ANNA IHMISTEN KERTOA! Kerro hitto ite! Ei taida tulla mitään mutta siellä sitä vaan kytätään ja pannaan aloitusta ja odotetaan että joku alkaa taas pllittää jotain olematonta.
No! Ala jo selittää! Kuka syrji? Missä? Milloin?
Ei kukaan, jota ei olisi syrjitty kirjoittaisi tänne mitään. Jos ei ole syrjitty, niin ei siis ole aihetta ottaa asiaa esille. Eli kysymyksen asettelu ei ole provo (m.o.t) vaan fakta, jonka kysyjä on ottanut esille. Syrjintä voi olla hienovaraisempaa, huomaamattomampaa, asenteissa joita kaikki eivät huomaa. Itselleni on sattunut monta kertaa tälläistä. Esim jo pelkästään naapuruussuhteissa. (Tässä kohdassa astuu joku esiin ja todistelee "että minulle ei ole koskaan sattunut sellaista" - odottakaahan...) Ei ehkä kutsuta kahville, niinkuin muita (Tässä kohdassa joku oikaisee että "itsestäsihän se riippuu" tms).
Nähtävästi on turhaa puhua syrjinnästä tällä palstalla. Koska kaikki muut eivät ole kokeneet sitä... Toinen asia,joka sattui jokin aika kohdalleni oli syrjintä, joka johti siihen että en saanut työpaikkaa, vaikka oli paremmat paperit kuin sillä ruotsalaisella, joka sai sen homman.
Tulipas hyvä mieli kun sai kuulla, että joku minut muistaa! =)
Olen silloin tällöin käväissyt täällä kurkkimassa, mutta minusta on tuntunut, ettei minulla ole mitään keskustelun avaamisen arvoista kerrottavaa. =)
Elämä on solahtanut kivasti uomiinsa, emmekä ole hetkeäkään joutuneet tänne muuttamista katumaan! Mies viihtyy työssä ja työyhteisössä hyvin, poika sopeutui ILMAN ONGELMIA eskariin ja puhuu jo 3 kuukauden jälkeen valtavasti ruotsia!
Itse ajattelin pysyä kotona vielä ainakin ensi syksyyn saakka, etteivät eskarilaisella päivät vielä venyisi liian pitkiksi, eikä tuota 1-vuotiasta kuopustakaan vielä raski vieraiden hoitoon antaa. Toivotaan, että syksyllä sitten sitä työtä minullekin löytyy!
Omaa kotia metsästetään, mutta tuntuvat olevan kiven alla... Eihän sillä kyllä vielä ole niin kiire... kai? Kovasta talokuumeesta huolimatta.
Idylliä, mutta täällä keskustellaan ihan muusta asiasta. Avaa lastenkamaripalsta. Ei millään pahalla, mutta olisi hyvä vilkaista aihetta...
No olen veri sori, että menin tällä palstalla Vakiolukijalle elämästäni lastenkamarissa höpöttämään.
ei ole mirumaru vielä oppinut, ettei tänne tarvi hyvällä onnellaan tai onnellisuudellaan tulla leveilemään. Se on melkein pahempaa kuin omaisuudella leveily.
Tule sitten kun asiat on päin p:ttä.
Ei ole kyse sen kummemmasta asiasta kuin että voisi vain lukea otsikon. On aloitettu syrjintä-keskustelu. Eli siis keskustellaan syrjinnästä eikä lapsienhoidosta tällä palstalla, pliis!
itselläsikin asioita keskusteltavana. Saatana mulkku! Noin! Nyt on keskustelu sillä mallilla kun sen näköjään toivotaankin olevan. Persreikä!
Tämä palsta nyt vaan sattuu olemaan täynnä katkeruutta tai sitten vaan onnettomia häriköitä joiden päivä on pelastettu jos saa toisen pahalle tuulelle. Tässä sinulle mirumaru vihje toisesta, vielä aika orastavasta palstasta meikäläisille jonka foorumin keskustelu ainakin toistaiseksi on pysynyt aika saastattomana:
http://www.suomiareena.se/
taas siltä, että se vastaus on vakiolukijalle, ei tuohon syrjintä asiaan. Ja kertoohan tyttö kuitenkin elämänsä alusta täällä Ruotsissa, ei lastenhoidosta sinänsä.
Vastasi jo aikaisemmin tuohon syrjintään. Mitä se haittaa jos asiasta välillä ajaudutaan sivuraiteille? Eikö se ole hyvä että edes jostain näinkin kuolleella palstalla kirjoitellaan?
Saa nähdä saatiinko tässä taas häädettyä yksi fiksusti kirjoittanut ihminen palstalta.
Eli nähtävästi jäi syrjintäkeskustelu tähän. Näin siinä aina käy kun yleensä aina harhaudutaan syrjäraiteille.
Jos muuten vertaat muiden yhteisöjen kirjoituksia lukuunottamatta romanien, niin ei tätä palstaa voi kuolleeksi kuvailla...
Mikäs sinua riipoo? Jollet halua keskustella tässä ketjussa aloittajan aiheesta, niin eihän sinua mikään eikä kukaan pakota.
Tee itse oma aloitus vaikkapa aiheesta "Eikö Ruotsi vain olekin täydellisen ihana maa?"
aiheesta keskustelua? On tainut tulla otettua kun näin myöhään öykkäroidään ja konetta räplätään. Ei taida työpaikkaakaan olla tiedossa. Kyllä sitä vaan siellä veronmaksajien rahoilla rellestetään ja mielipidettä pukataan mutta kun on tosi edessä menee pupu housuun.
Näin perjantai-illan kunniaksi kysyn teikältä, että mitenpä teikkää on syrjitty? Meikkää syrjittiin niin pahasti, että meni koko kevät pilalle, vasta nyt syksyllä rupesi sen verran piristymään että mietin tässä jos tekisi ilmoituksen DO:lle. Ei ole vain niin helppoa osoittaa, kun eivät myönnä mitään. Vasta kun asia tuli julkiseksi, niin ruvettiin sönköttämään, että kaikki on hoidettu niinkuin muittenkin ehdot.
Olkoon tuo kommentisi omasta puolesta enkä parjaa huonontua näköä.
Oikaisen muutaman lauseen...
Syrjintä ei ole muuttunut niistä ajoista; ne oavat vain muuttaneet muotoaan, jota kaikki sokeat eivät näe. Oet yksi niistä.
Joka paikassa syrjitään, oli se missä tahansa!
Ei ihninen opi olemaan humaani ennen kuin tämä maapallo on keitetty.
Voihan tuo johtua pelkästä kiinnostuksesta asiaa kohtaan!
ÄLÄ ole psykologi kaikki tietävä, kun et todellakaan sitä ole!
JOS HÄIPYISIT tältä palstalta ja vaikka katselisit satuja, jos niistä jotain oppisit... Olet kaukana arkipäivästä.
..äkkiä opit ettei tosta suomalaisesta peruskateudesta pääse eroon maata vaihtamalla. ollaan kohta toista vuotta (joo, vähän aikaa teille 40 vuotta täällä asuneille)asuttu, kaikki menee ok, viihdytään. lapset saaneet kavereita, puhuvat ruotsin. itse pääsin myös omalle alalle töihin, mutta parin suomlaistuttavuuden jälkeen en enää edes etsi heitä.. pärjätään me ruotsalaistenkin (muiden maalaistenkin) kanssa:)kiva kuulla että myös teillä asettuminen tänne on mennyt hyvin!
Syrjintää on. Siitä vain ei saa puhua ääneen. Luulen, että melkein jokainen on saanut osansa siitä, ei vain haluta sanoa kun maine menee mukamas. Toiset vouhottavat että "katkeruutta" yms, mutta ei se sillä parane. Kuten joku aikaisemmin totesi, että turhaa on kuitenkin ottaa asiaa esille tällä palstalla.
silloin alkuaikoina muttei suinkaan ruotsalaisten vaan jo kotiutuneiden ja muutaman sanan ruotsia oppineiden suomalaisten taholta.
He kun olivat jo saaneet työpaikan ja muutaman rovon säästetyksi. Rakenteilla oma talo ja pihassa Taunus tai Oopeli. Oltiin niin nokkavata että..,tulkkinakin yritettiin olla, auttaahan piti toista tietenkin. Ei sadellu kyläkutsuja muille kuin jo yhtä paljon vaurastuneille, myöhemmin kyllä päästiin "piireihin" ja sitten olihan ne suomiseurat, niissäkin omat sisäpiirinsä joihin ei ollut pääsyä ja paskapuhetta riitti.
ne samat naamat ovat vieläkin samoissa suomiseuroissa ja pitävät sisäpiirijengistään ja "vallastaan" kiinni. Siinä yksi syy miksi nuoriso ei aikoinaan päässyt mukaan, nuoriso joka nyt lähentelee keski-ikää.
Asian tekee hankalaksi se, että ei sanota suoraan mitään. Kun ne tietäävät, että ei kannata sanoa mitään, muuten nousee hökä. Käytännössä sitten... Miten tälläistä voi todistella? Ei mitenkään. Se on se kaikista inhottavin juttu!
Huom te, joita ei ole milloinkaan syrjitty - pliis älkää vastatko! Eikä myöskään ne "suomiseuralaiset". Minun kohdalla tilanne on tosihankala. Puurran ja yritän ja yritän ja vaikka miten yritän, niin ei tule mitään. En minä täällä turhan takia ole selittämässä! Kaikki ovat tuudittautuneet, että joo ruotsinsuomalaisilla ei ole hätää ja että syrjitään vain romaneja ja somaleja - mutta kun se ei vain ole niin!