Työtön

Naapuri siellä, aamuhämärässä,
raappii jäätä autonsa ikkunoista.
Töihin menossa... onnellinen.
Joka aamu samaan aikaan
kuin kello joutilaalle
joka istuu toimettomana
joka aamu samaan aikaan
katsomatta kelloa lähteäkseen työhön.

Sulkivat tehtaan.
Kannattamattomana.
Tekivätkö edes laskelmia
laskivatko paljonko maksaa yksi työtön.
Leipä ja särvin,
"Mene ruokajonoon" sanovat
ajattelematta ettei se riitä.
Terve ihminen joutilaana,
viraton kuin eilinen päivälehti.

Merkitseekö ihminen mitään rahan rinnalla.
Ei pääomaa hallitseville
heillä on mielessä vain tuotto
ja kasvun odotukset.
Eikö tehdas olisi voinut jatkaa...
pienemmin odotuksin
vähäisemmin voitoin
että me ihmiset tuntisimme olevamme tarpeellisia.

Tuotantoa ei kannata jatkaa
kilometritehtaalle vain
ja terveyskeskuksen jonoon
entinen työläinen
joka kasvatti uuden sukupolven
työttömäksi senkin.

Henkisestikin lyöty työtön...
ikkunassa arkisena aamuna miettimässä
olenko minä huonompi kuin naapuri....
ja kaataa uuden kupillisen vettä
jo liotetun teepussin päälle.