Talven kauneudessakin on jotakin epätäydellistä.
Ei sokaisevia auringonlaskuja,
ei häikäiseviä auringonnousuja.
Vain hyytynyt maailma huurussaan.
Minä palelin odotellessani elämää,
katselin jäistä pintaa ihmisten,
hengitysilmasta nousevaa höyryä,
vaikeasti löydettävää sydäntä.
Muuttaisiko kevät kaiken,
antaisi jäisen pinnan sulaa,
kirkastasi jään, kiillottaisi
tuskan näkymään.
Sen, joka nyt toivoi talvea,
rauhaa, pimeää, lumikirppuja
ja lumituiskussa spektrin lailla
sädehtiviä sateenkaaria.
En odottaisi kevättä, antaisin
jäisen pinnan sulaa jo nyt
ja vihdoin jään alta häämöttävät
kasvot hymyilisivät.
Ei sokaisevia auringonlaskuja,
ei häikäiseviä auringonnousuja.
Vain hyytynyt maailma huurussaan.
Minä palelin odotellessani elämää,
katselin jäistä pintaa ihmisten,
hengitysilmasta nousevaa höyryä,
vaikeasti löydettävää sydäntä.
Muuttaisiko kevät kaiken,
antaisi jäisen pinnan sulaa,
kirkastasi jään, kiillottaisi
tuskan näkymään.
Sen, joka nyt toivoi talvea,
rauhaa, pimeää, lumikirppuja
ja lumituiskussa spektrin lailla
sädehtiviä sateenkaaria.
En odottaisi kevättä, antaisin
jäisen pinnan sulaa jo nyt
ja vihdoin jään alta häämöttävät
kasvot hymyilisivät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten hienosti olet taas onnistunut rakentamaan runosi talven ja jäisen pinnan yhdistelmällä.
Jäinen pinta saisi kaikilta sulaa, niin olisi elämä mukavempaa : )
Runollista viikonalkua sinulle Marin : )
Päätin olla hyytymättä ja tehdä
nyt eritavoin,
saa nähdä onnistunko?
Ei vaan, ei tämä nyt ihan kokonaan kerrokaan
minusta, kyllä minä talvea odotan,
satakoon vaikka "mummoja"
(ei ole tarkoitettu loukkaamaan isoäitejä ;) )
Kiitän sanoistasi, runoystävä ja mukavaa
pakkaspäivää Sinullekin!
(tämä runo oli valmiina päässäni,
kun heräsin, joku oli "kirjoittanut" sen minulle, omituista? )
Tunteet ja elämä jäissä,,, lepotila pitäisi osata käyttää hyödyksi, vaan entäs jos se halvauttaa paikoilleen, esittää vain kysymyksiä , joihin ei ole vastauksia ja niin kuin ei siinä olisi jo, kysyy vielä 'miksi'!
Ja enne kuin huomaakaan on jämähtänyt..jäässä...
Aurinko kuitenkin nousee joskus niin aina ja tuo sen hymynkin! :D
Hymyillään nyt kuitenkin, on elämässä paljon muutakin, vai mittee! Mukvaa alkavaa viikkoa, M_F ! :)
Kyllä siinä jo kesäkissa hyytyy.... :)
Vaan, minä lähden viipottamaan tuonne huuruun,
lämmitin sulatti onneksi jo auton ikkunat.
Kyllä hymyillään, pakko tuo oli vaan
lykätä tänne, syystä, joka on tuolla Padmen vastuksessa, jota en ilkeä enää uudelleen kirjoittaa :))
Mukavata huomenta, kuten viikkoakin☺
T:MF
Onpa upea runo!
Mä olen ihan sanaton tullaisen edessä - ettäs tiedät!
Vastaus nyt vähän viipyili, kun oli muita
juttuja häiritsemässä.
Vaan parempi myöhään....
Minäkin olen aika sanaton,
mutta kiitoksen osaan
vielä sanoa.
KIITOS :)
Ja erityisesti toinen säkeistö, siinä on sitä
jotain mitä en edes osaa eritellä.
Ihana tuo " lumikirppuja "
Viimeisessä säkeistössä on toivoa kaiken jään
ja hyytyneen maailman huurun jälkeen, joka muuten
oli upeasti ilmaistu !
Koko runo - mah-ta-va.
Sinä jaksat aina kannustaa, kiitos Sinulle siitä.
Eikös niitä lumikirppuja ole ihan oikeastikin?
Eikö, minä luulin.......
Runopäivä - surkea
Ystäväpäivä - hyvä
Tuntuu, että kaikki on taas pulkassa.
:)
Välillä tuntuu
en kuulu tänne
Ihmisten sydämet
ovat jäätä
Miten peittää
herkkä sydän
jota on helppo satuttaa
löytää toinen samanlainen
Ihminen joka tuntee
tunnustaa tunteensa
uskaltaa sanoa ääneen
Sinua rakastan
Paleltaa olla yksin
sytytän kynttilän
jospa se valollaan
antaisi toivoa
Selvitä talvi
nähdä kevään sulattavan
jäisen pinnan
näkisin silloin hymyilevät kasvosi
Huh...näille sivuille on hidasta päästä, jos pääsee. Kiitos runostasi, palelen kanssasi odottaen elämää :)))
Sinä vastaat ihanalla runolla.
Kyllä me talvikin selvitään, porukalla, olemmehan naisia.. ;)
Sivut ovat aika tukkeessa, olet oikeassa, mutta
jos pitää jonottaa, niin jonotetaan sitten. :)
Valoa iltaasi, oletkin jo sytyttänyt kynttilän,
sama täällä.
Hyvää illan jatkoa, runoystävä :)