Vastaani on tullut naispaholainen.
Hän kiertää ja kaartaa ensin kauempaa, kunnes huomaa kiinnostuksen uhrissaan heräävän.
Hän lähestyy ja valmistautuu kietomaan uhrinsa hänen pikkusormensa ympärille.
Hän rakastelee uhriaan ja varmistaa joka päivä että ainut ajatus uhrin mielessä on Hän.
Kun Hän huomaa uhrin olevan avuton, eksyksissä ja ihastuksesta/rakkaudesta sekaisin, Hän hylkää.
Uhri yrittää saada huomiota Häneltä ja hortoilee pimeässä ainoana ajatuksenaan rakkaus Naispaholaiseen, mutta hän jää yksin ja ymmärtämättä mitä hänelle on tapahtunut.
Naispaholainen on jo löytänyt uuden uhrin.
Ehkä se olet juuri sinä.
Hän kiertää ja kaartaa ensin kauempaa, kunnes huomaa kiinnostuksen uhrissaan heräävän.
Hän lähestyy ja valmistautuu kietomaan uhrinsa hänen pikkusormensa ympärille.
Hän rakastelee uhriaan ja varmistaa joka päivä että ainut ajatus uhrin mielessä on Hän.
Kun Hän huomaa uhrin olevan avuton, eksyksissä ja ihastuksesta/rakkaudesta sekaisin, Hän hylkää.
Uhri yrittää saada huomiota Häneltä ja hortoilee pimeässä ainoana ajatuksenaan rakkaus Naispaholaiseen, mutta hän jää yksin ja ymmärtämättä mitä hänelle on tapahtunut.
Naispaholainen on jo löytänyt uuden uhrin.
Ehkä se olet juuri sinä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mitähän tuohon sanois...
Toivottavasti se en ole minä.
se voisin olla minä.ennen mulla oli tapana tehdä just noin mut sitte tapasin elämäni naisen ja melkein lopetin.melkein six että oon muutaman kerran hairahtunu tekemään vielä samaa.kerran petin,toiste en.älä vaan erehdy sellasen matkaan meistä ei oikein oo suhteeseen.meidän kanssa vaan polttaa näppinsä pahasti!!
...nenä, niinkö siinä sun jutussa kävikin? todella harmillista. no, voimia sulle ja jaksa uskoa että meitä kunnon naisiakin vielä löytyy.:-)
...pettymysten perään..
Kiitos kun välität :)
Ei tässä auta muu kuin hypätä ratsun selkään jälleen ja toivoa ettei enää tippuisi.
Kyllä se tästä.. olin vaan niin vihainen silloin kun tuon kirjoitin..eli en nyt sitä ihan naispaholaisena pidä..mutta melkein :)
Mietityttää tässä, että meneekö se sittenkään noin, vaan tuntuuko se vaan siltä.
Ei kai kukaan voi noin laskelmoiva olla:(
Ja miksi kukaan tiedostaen harrastaisi tuollaista?
Tuolla naispaholaisella täytyy olla toinenkin nimi ja se on sitoutumiskyvytön.
Sen verran vihainen olin, että näin se nyt vaan sitten pääsi ulos..
En usko oikeasti että näin ilkeitä ihmisiä voisi olla, mutta vieläkin vähän tuntuu siltä että tunteillani leikittiin ja kun leikki ei enää jaksanut huvittaa, niin minut heitettiin kuin rätti roskakoriin...
Kyllä se tästä ajan myötä helpottaa. :)
No, nyt olen ollut jo niin pitkään yksin ja selibaatissa, että saisi tulla vaikka tuo Naispaholainen vähän herättelemään, kun ei ole sitä Enkeliäkään tullut vastaan.
Olisihan edes hetkeksi rakkautta (vaikka se olisikin harhaa) ja seksiä tiedossa... :D
"Ex-Naispaholaisena" ja noin 80:lle naiselle (reilun 2 vuoden ajanjaksona) kuvaamallasi tavalla "tehneenä" voin perustella omaa käytöstäni sillä, että mikään eikä kukaan näistä 80:stä vaan kolahtanut tai tuntunut siltä oikealta, että olis voinut jatkaa = aloittaa suhteen.
Toivoin joka kerta että tästä tulisi jotain, mutta oitis jo seuraavana aamuna huomasin etten voi sietää ko. naista...
"loppuaikoina" jo inhosin välillä itseänikin ja mietin että miten tätä kaavaa muuttais ja oli jo aiheuttamiensa juttujen takia niin kamalat oltavat..Mutta ei siinä mitkään järkisyyt auttaneet, tunteeton paholainen vaan jatkoi, VAAN SITTEN RAKASTUIN!!!
...vielä siltikin se vanha paholainen pyrkii pintaan ja SAALISTUSHIMO iskee - se taitohan siinä harjoitellessa kehittyi jo varsin hyväksi...
Voi vidura, nyt rupes jo mielikuvistus laukkaan, ku muistot palas. Itsellehän se oli suurimmaksi osaksi hauskaa - en sitä kielläkään.
On vähän vaikeata uskoa tuota juttua. Jos se on totta, niin ei ihme, että pettäminen onnistuu. Kirjoittaja vaikuttaa kovasta tekstistä huolimatta viattomalta. Ehkä hän on imenyt niin paljon viattomien verta, siinäkö syy? Tekeekö tunnustus puhtaaksi?
Heips!
Totta on tuo teksti ja sen verran olen siitä häpeissäni etten kirjoita normaalilla nimimerkilläni, vaan tällä "ex-naispaholainen" nimimerkillä...
Varmasti olen "verta imenyt", mutta tunnustus ei tee puhtaaksi!!!
Kuitenkin olen miettinyt (itsekkäästi tottakai) että tuo elämänvaihe oli kyllä välttämätön ja ilman sitä.. no jaa... Nyt koko touhu tuntuu aivan idiootin touhulta, silloin sitä en pystynyt siten näkemään...Toisaalta muuttaisinko sen? Ehkä joidenkin naisten kohdalla kyllä, koska joihinkin se kolahti liikaa (esim. 1 itsemurhayritys).
Mietin että otanko tuo itsemurhalauseen pois, mutta jääköön...
Kerrotko vähän, mikä siinä on niin hauskaa, että iskee naisen, menee sen kanssa sänkyyn ja seuraavana aamuna huomaa, että nainen ei olekaan se oikea ja että oikeastaan inhoaa sitä????
Missä kohtaa tässä tarinassasi tulee se kohta, jossa koet hauskuutta?
Luen täysin tyrmistyneenä tekstiäsi?
Taidan olla umpityhmä:D
Vain älykäs ja hyvän itsetunnon omaava ihminen sanoo itsestään että on umpityhmä...
Nyt siis tunnen Sinua sen verran "Jennifer"...
Ensin fakta: olin silloin nuori!!!
Sitten asiaan: siis siihen "hauskuuteen".
Hauskaa on vaikka mikä (en jaksa selittää itsestäänselvyyksiä), mutta hauskaa on myös kokeilla omia rajojaan (saanko iskettyä tuon naisen, millä keinoilla), tutustua uusiin ihmisiin ja heidän koteihinsa (vaikkakin vain joskus esim. vuorokauden ajan), kokea tyydytystä (henkistä ja ruumillista), kokea onnistumisen tunnetta, vallan tunnetta, ihastumista, flirttailua, huumoria...
Siis tätä omalta kantilta, eri asia mitä se toinen kokee...
Joo, joo. Vai niin.
Hmmm..... Mutta aika kovan hinnan maksoit tuosta hauskuudesta! Itsesi.
Vallanhalu kuulostaa aika pahalta, mutta nuo muut argumentit ymmärrän.
Rajojen kokeilun piikkiin minäkin nykyään laitan paljon asioita, joita en muuten tekisi. Toivottavasti en heilu kuin niittokone kesäisellä heinäpellolla:D
Muuten, kerro vaan nuo "itsestäänselvyydet". Meillä jokaisella on niistäkin niin oma käsitys.
se,että pitää hurmata kymmeniä ihmisiä,kaataa sänkyyn ja "kokeilla rajojaan",viestii vain ja ainoastaan huonosta itsetunnosta ja ulkoa ohjautuvuudesta..Haluaa vahvistusta sille että on hyvä,että kelpaa.Surullista.
Olet osittain oikeassa ja tuo kaikki siis tapahtui jo vuosia sitten, mutta:
Nyt minulla on kuitenkin rautainen itsetunto, (jota pystyy käyttämään hyväkseen monissa käytännön tilanteissa: opiskelu, työelämä) entä Sinulla?
Eli hyvällä itsetunnolla on niin itsevarma, että lähtee metsästämään ja kaatamaan naisia, koska se on niin helppoa..
Huonolla itsetunnolla sitä pyrkii todistelemaan itsellensä että pystyy saamaan edes jonkun..
Jonka kautta sitten tulee hyvä itsetunto, koska saakin yllättävän paljon naisia kaadetuksi (?)
Itselläni on hyvä itsetunto, mutta en kuitenkaan oleta että saan kenet tahansa haluan..todistettavissa.
Kun saa hyvän itsetuntonsa kohdistettua,niinkuin sanoit, opiskeluun tai työhön niin silloin sitä myös muut arvostavat. Ja kenties loppujen lopuksi itsekin. (en tiedä)
tässä taas höpisen, kun ei muutakaan...
Oikeasti ei ole mitään hajua enää mitä kukakin tahtoo..mitä itse tahdon.
Miksi toiset toimivat niin kuin toimivat ja miksi itse toimin niin kuin toimin...
Jep jep.
Aamuisia turinoita :)
Ihan fiksusti pohdiskeltu, "memory"
Olen tuosta donnajuanismista itseni tuominnut jo monta kertaa, mutta toisaalta ilman sitä kehitysvaihetta elämässäni en olisi se tasapainoinen ihminen joka tänä päivänä olen.
Valitettavasti se kehitys vaan tapahtui muiden "kustannuksella".
Ja silloin se elämäntyyli jotenkin myös itse ruokki itseään, eli aikamoisen maineenhan silloin sain...Nyt tajuan että kyllä moni nainen käytti minuakin hyväkseen, kun halusi satunnaista seksiä, niin ilman sitoutumisia sitä minulta sai.
Moni nainen haluaa olla passiivisempi, että hänet vietellään ja isketään ja hurmataan, naispaholainen on se aktiivisempi, tekijä.
Ihmisen itsetunto vaihtelee eri elämänalueilla rajustikin.
Vaikka työssä olemme itsetuntoisia, niin se ei tarkoita, että ihmissuhdemarkkinoilla pelaa sama taso:)
Onneksi on monta tietä kehittyä ihmisenä ja tulla siksi, minkälainen tänään on...;)
Onnellinen ja tasapainoinen.
(niin tähän viestiin mun piti kommentoida...)
"Ex-Naispaholaisena" ja noin 80:lle naiselle (reilun 2 vuoden ajanjaksona) kuvaamallasi tavalla "tehneenä" voin perustella omaa käytöstäni sillä, että mikään eikä kukaan näistä 80:stä vaan kolahtanut tai tuntunut siltä oikealta, että olis voinut jatkaa = aloittaa suhteen.
Toivoin joka kerta että tästä tulisi jotain, mutta oitis jo seuraavana aamuna huomasin etten voi sietää ko. naista...
"loppuaikoina" jo inhosin välillä itseänikin ja mietin että miten tätä kaavaa muuttais ja oli jo aiheuttamiensa juttujen takia niin kamalat oltavat..Mutta ei siinä mitkään järkisyyt auttaneet, tunteeton paholainen vaan jatkoi, VAAN SITTEN RAKASTUIN!!!
...vielä siltikin se vanha paholainen pyrkii pintaan ja SAALISTUSHIMO iskee - se taitohan siinä harjoitellessa kehittyi jo varsin hyväksi...
Voi vidura, nyt rupes jo mielikuvistus laukkaan, ku muistot palas. Itsellehän se oli suurimmaksi osaksi hauskaa - en sitä kielläkään.
...kolahdakkaan.
Mielestäni on hyvä jos olet heti alkuunsa ilmoittanut, ettei kiinnosta.
Minulle ensinnäkin kerkesi jo kehkeytyä syvä kiintymys tähän ns.Naispaholaiseen. Ajattelin tosiaankin koko ajan häntä. Se on sitten vain inhottavaa huomata kuukauden päästä että se ei ollutkaan mitään.
Pisti vihaksi ja sen takia sitten purin sen vihan tänne...
kavereille näytän parasta pärjäämistäni, enhän nyt sentään voi myöntää että joku voisi minua satuttaa.. ei ei ei.
Valitettavasti en silloin ollut niin rohkea että olisin heti tunnustanut etten ole kiinnostunut...
Välttelin vaan ja leikin joko tyhmää tai mykkää tai muuten vaan etten ollenkaan olisi ymmärtänyt toisen "ihastumista" tms.
En kyllä silloin edes tilannetta ehtinyt paljoa ajattelemaan, kun uusi kohde oli jo menossa, ja monta yhtä aikaakin.
Jos voisin, haluaisin pyytää anteeksi, ja sydämessäni sen olen monesti tehnytkin, mutta jos jollekin jotain NYT sanoisin se olisi lähinnä vittuilua...joten asiat ovat vähän rempallaan ja silleen taitavat jäädäkin.
PAHUUTTANI en koskaa tehnyt mitä tein, ymmärtämätön, itsekäs ja välinpitämätön kylläkin olin.
Tuohon en osaa sanoa mitään...
Olin todellakin myksitynyt tuosta vastauksesta.
Tunteet tulivat pintaan, kun mietin miten paljon ex- tai nykyisiä naispaholaisia mahtuukaan maailmaan.. yksikin on jo liikaa..
Onko todellakin näin, että ihmiset ovat vain niin välinpitämättömiä?
Kärsimystä on muutenkin jo, mutta sitten seikkailunhaluiset tai..what ever..satuttavat lisää.
Ja ne iskut joita joutuu kokemaan naispaholaisten leikkiessä.. ne todellakin tuntuu sydämessä asti..
Sattuu taas niin peevelisti...
Mutta ku ei se naispaholainen leiki!
Kyllä mulla ainakin oli alussa aina hyvät mielessä - ei pahat.
Enkä ainakaan halusta ketään satuttanut, siinä vaan kävi niin!
Olisiko minun täytynyt sittenkin tyytyä siihen ensimmäiseen tapaamaani naiseen, vaikkei se ihan kolahtanutkaan?
EHKÄ hän olisi ollut tyytyväinen ja välttynyt EHKÄ sydänsuruilta. Itse en olisi ollut tyytyväinen ja se suhdehan olisi sitten ollut yhtä HELVETTIÄ...ja vielä pahempaa pettämistä...
Uskon, ettei ihminen ihastu, jos ei saa mitään vastakaikua.
Jonkinlainen vastakaiku on saatava, ellei sitten ole ihan teini-idoli asteella.
Eli kävikö siinä niin, että illalla pienessä huppelissa nainen tuntui ihanaakin ihanammalta ja aamun koittaessa, kun pöhnä oli päästä laskeutunut vessanpönttöön, niin nainenkin alkoi näyttämään tavallisemmalta.
Ja miten ihmeessä odotit kolahteluakin niin nopeasti, että teit johtopäätöksiä salamavauhtia.
Jotenkin tämä tarinasi minua hymyilyttää:D
Niin kovin yliampuva se on:/
Jotenkin tekis mieleni sanoa, että todella teinitouhu tulee mieleen..
Voi, voi! Yritetään nyt rakkaat naiset olla leikittelemättä toisten tunteilla.
Ja ne toiset, yritetään olla ihastumatta salamannopeudella ja jos ihastutaan, niin se menee jo heti seuraavana päivänä ohi - yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Eli siis, miten voi odottaa "kolahdusta" ensimmäisen tapaamisen jälkeen?
Olen sen verran pessimistinen, että en usko rakkauteen/kunnon "kolahdukseen" ensi silmäyksellä..
Ja siinäpä se! En todellakaan ihastunut helpolla. Olen sen verran varovainen kumminkin, koska on uusi tuttavuus ja vaikka vähän jo kolahtaisikin niin pyrin ajattelemaan pidemmällä aikavälillä.. eli siitä ei välttämättä tulisikaan mitään.
Mutta tässä tapauksessa tuli niin paljon vihjeitä ja viettely-yrityksiä, jotka sitten loppujen lopuksi minulta jalat alta vei. Oli niin ilmiselvää! ...
Ehkä sitten halusin tulkita ne sillä tavalla..
Ehkä mitään vihjeitä ei ollutkaan.
Mutta minkä takia olla kanssani kuukausi, jos ei kiinnosta?
Plaah. :/
Vaikeeta olla minä.
Kauheen vaikea ilmaista itseään kirjoittamalla - puhuminen on niin paljon helpompaa!!
Kyllähän se naispaholaisesi yritti siis kuukauden ajan tunnustella josko kolahtaisi, eikä tehnyt lopullista "arviota" heti seuraavana päivänä.
Uskon rakkauteen ensi silmäyksellä - olen sen kokenutkin!!!
Älä nyt enää tuhlaa yhtään ajatusta siihen paholaiseen - jos "paholaisammattilainen" on bongannut sinut kaikkien naisten joukosta, niin kyllä Sinussa täytyy olla SITÄ JOTAIN!!!
Katse tulevaisuuteen!
Minäkin olen hidas ihastumaan, erittäin hidas.
Minuakin vieteltiin todella pitkä ajanjakso. Vihjailuja tuli jatkuvasti.
Ja vähitellen kaikki muuttui aina vain suorasukaisemmaksi.
Ja lopulta toisen käytös meni jo painostuksen puolelle.
Ja sitten minä.........A N T A U D U I N........!!
...tuossa tilanteessa onnitella vai ottaa osaa??
Mä en ihastu heti, en koskaan, mä kattelen ja kattelen...
Niinkuín joku jossain kirjoitti, että hänessä polttaa näppinsä - mussa on sama vika...
Älköös koskaan kukaan enää ikuna ihastuko minuun - pyydän!
Selvisitkö seikkailuistasi ilman sukupuolitautia?
Kyllä.
Kaikki nämä kymmenet ihmiset olivat kaikki naisia. (en ole koskaan edes kokeillut miehen kanssa, joten olen "neitsyt" siinä mielessä).
En muuten edelleenkään ole koskaan kuullut että lesbo saisi toiselta lesbolta sukupuolitaudin!
Jos joku on saanut, kuulisin kernaasti minkälaisesta seksistä sen sai???
Taisin olla vain niin helpon näköinen :)
Kiitos piristyksestä! Kaikille.
Näinhän tämä elämä menee, että ikinä ei tiedä mitä seuraavan nurkan takana on..
enkeli vai paholainen :)
Kyllä se meikäläisellekin tulee joskus vastaan, se enkeli.
Oliko "hyvä" että antauduit?
antautua. Olisi pitänyt luottaa omaan intuitioon.