Jouduin lauantaina lopettamaan 4 vuotiaan, uskollisen ja parhaan ystäväni. Monet puhuvat että kyseessä on vain koira, mutta minulle koiraan kiintyminen on aina ollut jotain syvää. En tiedä onko minulla päässä vikaa, mutta vaikea on asiasta yli päästä. Nytkin kyyneleet valuvat kun tätä kirjoitan...
Surua
Mika 41
2445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän miltä tuntuu ja sulla oikeus surra koiraasi,se viestii jo miten paljon koirastasi välitit.Koirattomat jotka eivät kiinnosta eläimet perheenjäseninä eivät pahemmin tajua että niihin voi kiintyä ja niitä voi rakasta yhtä paljon kuin ihmislapset tms.
Kyllä suru laantuu ajan kanssa,anna aikaa itsellesi surra rauhassa.
Totta kai saat surra koiraasi ja niin pitääkin.Hän on ollut rakas perheenjäsen.Mukana kaikessa, harrastuksissa, jokaisessa päivässä. Minulla on sydänvikainen cava ja se päivä minullakin on edessä. Edellinen jäi yht äkkiä traagisesti auton alle. Surua lievitti tieto, että saamme pian cava-pennun. Ajattelin, että sielu siirtyi siihen uuteen perheenjäseneen...