Kerään tavarasi
hämärästä huoneestasi
Kannan ne kuistillesi
sinua odottamaan
Hellästi, mutta määrätietoisesti
talutan sinut ovellesi
pyytäen sinua sinne jäämään
Astelen takaisin säähän kirpeään
kuuraiselle polulle
Vilkaisen taakseni
ja sinulle hiljaa vilkutan
Huudan vielä "onnea"
ja matkaani jatkan
kunnes katoan usvaan
Kaukaiset äänet takanani kertovat
kuinka sylisi on niin täynnä
Niin minä matkallani muistelen
kuinka opetit minut elämään
omana itsenäni
Ja minun oli määrä näyttää
minne sinä kuuluisit,
turhaan edes epäröisit
sitä enää
Silloin minä tunnen
kuinka vanhenen
Kuinka kuolisin sinua ennen
vaikka nuorempi olenkin
Minun onneni on tuolla jossain
Vielä hetken minä nauttisin
täysin palkein...
hämärästä huoneestasi
Kannan ne kuistillesi
sinua odottamaan
Hellästi, mutta määrätietoisesti
talutan sinut ovellesi
pyytäen sinua sinne jäämään
Astelen takaisin säähän kirpeään
kuuraiselle polulle
Vilkaisen taakseni
ja sinulle hiljaa vilkutan
Huudan vielä "onnea"
ja matkaani jatkan
kunnes katoan usvaan
Kaukaiset äänet takanani kertovat
kuinka sylisi on niin täynnä
Niin minä matkallani muistelen
kuinka opetit minut elämään
omana itsenäni
Ja minun oli määrä näyttää
minne sinä kuuluisit,
turhaan edes epäröisit
sitä enää
Silloin minä tunnen
kuinka vanhenen
Kuinka kuolisin sinua ennen
vaikka nuorempi olenkin
Minun onneni on tuolla jossain
Vielä hetken minä nauttisin
täysin palkein...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella kaunista - pysäyttävää - surullista - mahtavaa - hengästyttävää...
En vain osaa sanoa mitä!
Upea runo kertakaikkiaan
ja totean, että sinulla taitaa olla aika samankaltainen ajatusmaailma kuin omani! =)
Kiva, jos sait tästä irti jotain. Omasta mielestäni loppu meni piloille, yritin vangita siihen jotain, mutta aika loppui kesken..! Tyrkkäsin sen sitten ulos niine hyvineni.