Ystävälläni on todettu keuhkoissa kasvaimia, ja hän sulkeutuu vaan omaan maailmaansa. Osaako kukaan auttaa minua, mitä kummaa on se täsmä hoito jota hän saa mielettöminä piikkeinä selän kautta? Kivulias toimenpide ainakin ilmeestä päätellen.. Tahtoisin niin kovin auttaa ja ymmärtää ja olla ennenkaikkea tukena, mutta kun tuntuu ettei mitenkään saa häneen otetta...
apua kaipaava
pirpana78.
4330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että hän haluaa olla omissa oloissaan? Se on sairastuneellekkin kova paikka,ja vie aikansa
ennenkuin saa itsensä tasapainoon niin sanotusti.
Voisit tietty kertoa ystävällesi tuntemuksesi,
mutta kunnioita myös sitä jos hän haluaa olla yksin.
Hoidosta en osaa sanoa,kannattaa "kuuklettaa"
vanhan huuhkajan mielipide. Silloin kun itse sain hoitoja olin tosi huonossa kunnossa. En halunnut, että olostani tehdään numero. Minulle tärkein tuki oli se, että ystävä vain oli lähellä. Tai tiesin, että voin aina ottaa yhteyttä johonkin ystävään. Minä nyt olenkin omituinen joka suhteessa.
Älä missään tapauksessa syyllistä itseäsi siitä, että et pysty tukemaan. Ilmoita selkeästi että olet käytettävissä silloin kun hän niin haluaa. Joskus pelkkä toisen lähellä oleminen riittää. Liiallisen tuen sairas voi tulkita tunkeiluksi. Ole ihan tavallinen itsesi. Toimi niin kuin toimit ennen ystävän sairautta. Sääli on pahinta myrkkyä syöpää sairastavalle. Tämä on vain minun mielipide.
ole se sama ystävä kuin ennen sairautta.
Olen samaa mieltä kuin jatta että sääli on kamalinta mitä sairastunut voi läheisiltään tai ystäviltään saada.
Itse olen tässä miettinyt samaa kun sain tiedon rintasyövästäni,kenelle siitä voin kertoa heti näin alkuun, koska en voi sietää sääliä enkä voivottelua.
Minä ainakin olen sama ihminen kuin ennen sairautta ja toivon ettei minuun aletaan suhtautumaan jotenkin eri tavalla kuin aikaisemmin.Toki läheisten tuki ja myötäeläminen on tärkeää,mutta jos aletaan voivottelemaan se ahdistaa entisestään.
Minulle ainakin on tärkeää saada olla myös rauhassa yksinäni ja omien ajatuksien parissa.
minkä sain erittäin huumorintajuiselta ihmiseltä oli "eihän sinulla ole tissiäkään. Miten silla voi olla rintasyöpä?" Pitihän minun vähän kehaista "kuule, se on nyt niin, että viimeinkin minulla on tissit." Tällainen huumori tehoaa minun kohdalla. Ei sovi kaikille. Jos ystävän kanssa on ennen sairautta käytetty huumoria sitä kannatta jatkaa. Jokainen tietää itse parhaiten oman ja ystävänsä välisen vuorovaikutuksen. Sivullisen on vaikea määrittää millainen toisten suhde on.