kesällä lauloin kukista ja
mehiläisistä vielä meistäkin
syksyn viima vei ääneni, joten
nyt olen hiljaa, en pysty sinulle
enkä itselleni laulamaan, niin
voimme vain kuunnella tuulen
huminaa ja kuvitella sen
laulavan puolestani
vai, yritänkö laulaa?
mehiläisistä vielä meistäkin
syksyn viima vei ääneni, joten
nyt olen hiljaa, en pysty sinulle
enkä itselleni laulamaan, niin
voimme vain kuunnella tuulen
huminaa ja kuvitella sen
laulavan puolestani
vai, yritänkö laulaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kauniita sanoja runossasi.
syysillan hämärissä
aloitin mä laulelun
palstalla täällä
hänestä mä laulelen
ken sydämeni vienyt on
usein mä aattelen
että kunpa hän näitä
laulujani kuulisi lain
tuulikin hänelle
kauniimmin laulaa
viestini pienoisen
jonka vain hän tietää
Älä yritä laulaa.
Kuunnellaan tuulen huminaa ja kuvitellaan...
Kiva runo. Kiitti!