EDELLISISTÄ VIESTEISTÄNI POIMITTUA:
-------------------------------------------------
"Kun olin 2. luokalla, olin yhden tytön kanssa ystävä. Rakkaudesta ei ollut silloin puhettakaan, se oli vain pelkkä ystävyys. Sittenpä, kun 3. luokalla hän ei ollut enää samalla luokalla, unohdin hänet. Nyt hän tuli mieleen, ja mietin, kuinka saatoin sellaisen asian mennä hukkaan. Hänhän oli AINOA tyttö, joka oli kiinnostunut minusta ja seurastani. Otin selvää hänen osoitteestaan, hän asuu samassa osoitteessa, ja puhelinnumerokin on sama.
Uskaltaisinko ottaa noin vain yhteyttä häneen? Pitäisikö minun lähettää hienovaraisesti kirje, jossa pyydän häntä ottamaan yhteyttä, vai soitanko rohkeasti puhelimella? Vai jätänkö kaiken sikseen? Ystävyydestämme on aikaa jo yli 6 vuotta, se hankaloittaa. Pelkään että hänellä on toinen...
Auttakaa, olkaa niin hyviä!"
-------------------------------------------------
"No, soitin äsken. Hän puhui niin hiljaa, etten kuullut kunnolla. Ei hänellä varmaan toista ole, vaikuttaa niin "hiljaiselta hissukalta".
Tuntui oudolta soittaa, kun itse pidin kuutta vuotta pitkänä aikana, ja hän vain totesi että vain "oon minä sinut nähny joskus koulusa", kuin ei olisi kulunut yhtään aikaa...
Keskustelu oli kaikkea muuta kuin henkevää, kun minua jännitti niin kovasti, ja hän oli niin vähäpuheinen. No nyt ainakin tiedän, että siellä hän on edelleen. Helpotus."
-------------------------------------------------
-------------------------------------------------
"Kun olin 2. luokalla, olin yhden tytön kanssa ystävä. Rakkaudesta ei ollut silloin puhettakaan, se oli vain pelkkä ystävyys. Sittenpä, kun 3. luokalla hän ei ollut enää samalla luokalla, unohdin hänet. Nyt hän tuli mieleen, ja mietin, kuinka saatoin sellaisen asian mennä hukkaan. Hänhän oli AINOA tyttö, joka oli kiinnostunut minusta ja seurastani. Otin selvää hänen osoitteestaan, hän asuu samassa osoitteessa, ja puhelinnumerokin on sama.
Uskaltaisinko ottaa noin vain yhteyttä häneen? Pitäisikö minun lähettää hienovaraisesti kirje, jossa pyydän häntä ottamaan yhteyttä, vai soitanko rohkeasti puhelimella? Vai jätänkö kaiken sikseen? Ystävyydestämme on aikaa jo yli 6 vuotta, se hankaloittaa. Pelkään että hänellä on toinen...
Auttakaa, olkaa niin hyviä!"
-------------------------------------------------
"No, soitin äsken. Hän puhui niin hiljaa, etten kuullut kunnolla. Ei hänellä varmaan toista ole, vaikuttaa niin "hiljaiselta hissukalta".
Tuntui oudolta soittaa, kun itse pidin kuutta vuotta pitkänä aikana, ja hän vain totesi että vain "oon minä sinut nähny joskus koulusa", kuin ei olisi kulunut yhtään aikaa...
Keskustelu oli kaikkea muuta kuin henkevää, kun minua jännitti niin kovasti, ja hän oli niin vähäpuheinen. No nyt ainakin tiedän, että siellä hän on edelleen. Helpotus."
-------------------------------------------------
Vastaukset 8
Vanhimmat
No siinä oli sitten johdanto.
Minulla on nyt uusi ongelma. Aion tavata hänet ensi viikolla. Se vähän hirvittää, että entä jos en rakastukaan häneen, ja vaikka niin kävisi, hän ei välttämättä olisi edes valmis seurusteluun. Suhteesta saattaisi tulla yhtä lattea, sama kuin edellisessä viestissä mainitsemani ystävyys...
Onko kellään neuvoja?
Kannattaa antaa vähän aikaa, tapailette ja katotte ja mietitte, ei se rakkaus yleensä ensi näkemällä syty (jos syttyy niin se on ihastus eikä rakastus)..niinkuin jotkut tällä palstalla luulee..
tsemppiä sulle, rohkeasti taistoon vaan! :)
No soita uudestaan ja juttele rohkeasti vaan!!Mee vaikka käymään joku kerta tai ehdota muuten,että menisitte ulos!!Ei kannata liika odotella..Joskus voi olla liian myöhäistä..Kannattaa sanoa asiat silloin kun se on mahdollista!!Mut ei kannat silti liikaa odotella...Ihminen voi muuttua yllättävän paljon kuudessa vuodessa..
onnea matkaan...
p.s kerro sitten kuinka kävi...=o)
Kiitos avustasi. Kirjoitan tähän samaan keskusteluun sitten, miten kävi. Saattaa kestää ensi viikkoon asti, mutta säilyyhän se täällä...
On minulla muitakin ongelmia, kuten erittäin huono itseluottamus.
Ajattelen itsestäni näin:
- kukaan ei ole kiinnostunut minusta
- olen niin ruma, etten kelpaa kenellekään
- olen niin hiljainen, ettei kukaan kehtaa tutustua minuun
- puhun niin hiljaa, ettei kukaan jaksa kuunnella
- olen tylsä ja ikävystyttävä ihminen
En osaa puhua kuuluvalla äänellä, eikä minua kuulla esim. nimenhuudossa. Häpeän aina jälkeenpäin kaikkea tekemääni. Tunnen oloni turvalliseksi vain ja ainoastaan kotona. Pelkään julkisia paikkoja, ja sitä että joku katsoo. En uskaltaisi pysähtyä keskelle toria. En myöskään käy kaupungissa yksin, enkä voi käydä kaverinkaan kanssa, kun sellaista ei ole. Entinen kaverikin osoittautui niin sietämättömäksi, että pistin välit poikki.
Tämä ei ole mitään pilailua, vaan totta. Olisiko kellään neuvoja itsetunnon nostamiseksi pohjalta...
On minulla muitakin ongelmia, kuten huono itseluottamus...
Ajattelen itsestäni näin:
- kukaan ei ole kiinnostunut minusta
- olen niin ruma, etten kelpaa kenellekään
- olen niin hiljainen, ettei kukaan kehtaa tutustua minuun
- puhun niin hiljaa, ettei kukaan jaksa kuunnella
- olen tylsä ja ikävystyttävä ihminen
- olen merkityksetön ja turha
Lähetys toimi huonosti, siksi kaksi viestiä...
Miten kohtaisin hänet, miten käyttäydyn, mitä sanon?
Vinkkejä?