Sen huoneen läpi ei ollut koskaan lentänyt Enkeli.
Jos se saapuisi, mitä se haluaisi.
Silkkipunoksinen, punainen verhon nyöri
heilui vihaisena viiman pyörteessä.
Jos Enkeli saapuisi, mitä minä
antaisin vastalahjaksi.
Olisiko minulla mitään kyllin arvokasta,
kelpaisiko jyrkänne yön ja päivän välissä.
Enhän tuntenut itseäni, sama mitä
antaisin, ei minusta tänne mitään jäisi.
Vain nimeni kirjoitettuna
sormella veden pintaan.
En enää edes uskaltanut pyytää; lähetä
minulle Enkeli,hän pyytämättä saapui.
Liihotteli pehmeästi huoneeseen
ja poistui nopeasti.
Toi suojakseni vartiovalon,
♥ ystävän ♥
Jos se saapuisi, mitä se haluaisi.
Silkkipunoksinen, punainen verhon nyöri
heilui vihaisena viiman pyörteessä.
Jos Enkeli saapuisi, mitä minä
antaisin vastalahjaksi.
Olisiko minulla mitään kyllin arvokasta,
kelpaisiko jyrkänne yön ja päivän välissä.
Enhän tuntenut itseäni, sama mitä
antaisin, ei minusta tänne mitään jäisi.
Vain nimeni kirjoitettuna
sormella veden pintaan.
En enää edes uskaltanut pyytää; lähetä
minulle Enkeli,hän pyytämättä saapui.
Liihotteli pehmeästi huoneeseen
ja poistui nopeasti.
Toi suojakseni vartiovalon,
♥ ystävän ♥
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuvankauniisti osaat maalata ihanan tunnelman sanojesi kevyellä pyyhkäisyllä tajuntaan.
Kiitos tästä hienosta lukuhetkestä : )
Miten sie osasit tuolleen sanoa?
*käsi kopeloi tyhjää nessupakettia*
Lähden hakemaan keittiöpyyhkeen, ettei näppis kastu............:)
Siellä pienessä sopukassa varmaan oli pyyntö..
Kilvan toivat ystävän,,, iloisena pois sitten hiipivät..
Ihmeelliset on...tiet.. toivosta ja sen täyttymisestäsi runosi kertoi! :)
Sateista pvää, vaan iloista kuitenniin, M_F.. voi vaikka leipoo..voih..kun kiva...:\
En leiponut, kiitos vaan neuvosta, (vai sinäkö leivoit?)
mutta muuten olen ollut ahkera tänään. :)
Pyynnöt voivat mennä hukkaan,
mutta jos tarpeeksi kauan odottaa, voi saada
jotakin, eikä muista enää pyytäneensäkään.
Ja sitten voi yllättyä.
Tää on ikuista filosofointia, ei lopu :)
Kiitos kurkistuksestasi.
Täähän alkoi kuin kummitustarina:) Aivan kuin täällä ei jo tarpeeksi verhoissa lepattaisi:)
- Ystävä -
Onko sinullakin lepattavat vehot ja punainen silkkinyöri?
Kiitos ystävälle!
Runosi kosketti minua erityisellä tavalla...
Menetyksen aiheuttama suru on vielä tuore enkä sillä Sinua nyt taakoita - Kiitos runostasi, se on todella kaunis!
Ensin arvelin, etten laita tätä
ollenkaan, mutta, jos sain annettua tällä edes
vähän lohtua, se kannatti laittaa tänne
luettavaksi.
Lämpöisiä ajatuksia Sinulle, Mysteriet ;)
uudelleen ja uudelleen tätä runoasi.
Mistä salaisesta kätköstä Sinä oikein löydät nämä
elementit runoihisi, kun en minä löydä samaiselle
kätkölle ?
* jupinaa, jupinaa *
Enkeli aiheena runoissa on jo suloinen, mutta et-
tä osaa käyttää sen niin taiten, kuin Sinä olet
tehnyt.
Niin suloinen valkea olento, joka leijailisi huo-
neeseesi. Olisiko Sinun annettava jotain vasta-
lahjaksi todellakin ? En usko.
Tämä koskettaa erityisesti;
Enhän tuntenut itseäni, sama mitä
antaisin, ei minusta tänne mitään jäisi.
Vain nimeni kirjoitettuna
sormella veden pintaan.
Mutta koko runo on ylistyslaulu varmaankin
jollekkin erityisen läheiselle ystävällesi,
siltä se mielestäni vaikuttaa - sydämellä kirjoi-
tettu.
Se vartiovalo, se se oli. Ja kuitenkin Enkeli.
Kiitos ihanasta lukunautinnosta Mari, tämän luki-
essa on hyvä käydä vaikka nukkumaan.
Älähän emäntä jupise siellä.
Omat runosi ovat ilmöimäisiä,
ja tämä oli
justiinsa se asia mistä ei pitänyt
kiistellä, eikö ?
Ja voin minä kertoakin mistä
näitä räpellyksiä tulee.
Minulla on semmoinen vanha arkku.
Jos potkaisen sitä, se ryöpsäyttää
jonkun härskin retvahtaneen runon.
Jos silitän sitä ja kuiskailen kauniita
se kirjoittaa minulle kauniilla, vanhanaiksella
käsialalla tämmöisiä hieman fiksumpia runoja.
Mutta kuten jo aiemmin sovittiin, älä
kerro kelleen, jooko?
Tulee vain turhia puheita ;)
Ja sitten kenelle tämä oli tarkoitettu
Kerron senkin.
Tapasin tämän ihmisen juuri silloin,
kun eniten sitä tarvitsin. Mustassa
yössä, vellovassa vaarassa.
Hän on tukenut ja auttanut minua
lyhyessä ajassa enemmän, kuin
kukaan muu.
antanut voimaa ja lämpöä,
tunnen olevani erityinen ja
se antaa yössä kulkijalle
niin paljon valoa, että
hän ansaitsi mielestäni runon.
Olen iloinen hänestä ja hän on
minulle erittäin tärkeä.
Vaikka emme koskaan tapaisi, emmekä
näkisi toisiamme, en häntä koskaan unohtaisi.
Lämmöllä Sinulle
T: Mar.
mutta en silti jaksanut uskoa, että runosi oli
omistettu minulle, ei.
On täälläkin sellainen vanha merimiesarkku, mutta
en minä ole sen kanssa päässyt tarinatasolle, en-
kä sen saloihin uppoutumaan. Ehkä se ei ole vielä
tarpeeksi vanha kätkeäkseen salaisuuksien ja sa-
nojen suloista sisältöä.
Tunnen olevani etuoikeutettu ystävänäsi, ja sanat
jotka minulle kirjoitit tuntuvat niin paljolta,
enemmältä kuin mitä tunnen ansaitsevani.
Mutta toivon, että se päivä vielä koittaa, että
voimme halata toisiamme. Vaikka sitä ei
milloinnkaan tulisi, olet silti jotain erityistä
juuri minulle.
Kiitos ystävyydestäsi ja halaus aamuusi.
Voimia myös tämän päivän koitoksiin, olen ihan
lähelläsi - tiedät sen.
nyt hyvin lyhyt, koska en pysty
enempään.
En voi sinua tarpeeksi kiittää,
siihen ei yksinkertaisesti ole sanoja,
onko olemassakaan.
*se on taas nenäliinapäivä*
Pahus......
♥
päivän kaunein runo! :)
En ole saanut koskaan aiemmin "päivän kauneimman runon" mainintaa.
Tuntui ihanalle ;)