Farbod innoissaan kun saivat ruokaa. Hihkuminen selvästi ärsyttää muita. Eilenkin oli aika kiusallista katsella Farbodin todellista mässytystä, muut asukkaat selvästi kiinnittivät asiaan huomiota.
Onkohan niin, että Farbod joutuu elämään kovin vähäisellä ruoalla. Aamullakin kun Niko kertoi liikuntakoulustaan saamista hyvistä aamiaisista Farbod kuunteli ihastuneena ja kyseli tarkemmin melkeinpä itsekin "syöden". Tuli mieleen, että hakee varmaan samaan koulutukseen ilmaisen ylöspidon vuoksi.
Voi olla, että lapsena pakolaisena ollessaan on nähnyt nälkää, joka alitajuisesti vaikuttaa häneen. Muistan lukeneeni, että esim. sotien jälkeen Suomessakin nälkää nähneissä ihmisissä oli havaittavissa aivan samanlaista käytöstä.
Onkohan niin, että Farbod joutuu elämään kovin vähäisellä ruoalla. Aamullakin kun Niko kertoi liikuntakoulustaan saamista hyvistä aamiaisista Farbod kuunteli ihastuneena ja kyseli tarkemmin melkeinpä itsekin "syöden". Tuli mieleen, että hakee varmaan samaan koulutukseen ilmaisen ylöspidon vuoksi.
Voi olla, että lapsena pakolaisena ollessaan on nähnyt nälkää, joka alitajuisesti vaikuttaa häneen. Muistan lukeneeni, että esim. sotien jälkeen Suomessakin nälkää nähneissä ihmisissä oli havaittavissa aivan samanlaista käytöstä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että siis millaista käytöstä sotiemme jälkeen olet kuullut Suomessa olleen?
Puhuuko kirjoittaja vuoden 1918 vankileireillä kuolleista tai leiriltä palanneiden nälkäkuolemista?
Jospa Fabe on empaattinen ja elätymiskykyinen ihminen. Tai jospa hän on yleensäkin innostumiskykyinen ihminen. Näkee iloa pienissä asioissa.
Näin minä asian näin.
Ymmärsin, että Tarkkailija E tarkoitti lähinnä Farbodin "pöytätapoja". Minä tein samoja huomioita jo eilen. Useimmiten fiksukäytöksinen Farbod suoraan sanoen mässytti ja ahnehti erittäin ruman näköisesti ja välillä hihkui onnestaan selvästi häiriten toisten ruokailua. Selvä on, että ilo on otettava sieltä mistä saadaan mutta aina tietysti tulisiottaa muutkin huomioon. Jos joku ruokapöydässä hotkii niin ettei malta kunnolla välillä niellä, on se kyllä häiritsevää.
Uskon myös ymmärtäväni tuon viittauksen sotien jälkeiseen aikaan. Olen itse katsonut sotien aikana (talvi- ja jatkosota 1939-1944)lapsen iässä olleista tehtyjä dokumentteja (esim. Peter von Baghin dokumentit), jossa ihmiset mainitsivat, että pitkään sota-aikana kärsitty niukkuus toi piirteen, että kun sotien jälkeen oli jo tarpeeksi ruokaa sitä myös aina syötiin aina ähkyyn asti. Ikäänkuin alitajuinen pelko olisi sanonut, syö nyt, huomenna voi olla ettei olekaan syötävää. Toinen tuon ajan oppi oli, ettei ruokaa saa tuhlata, joka tietenkin on vain hyvä asia.
Tuon liikaa syömisen tavan muistan myös isoäitini keroneen. Hän yhdisti sen sodassa olleisiin miehiin lähinnä tietysti isoisään. Mainitsi mielipiteenään, että niukkuudesta jäi "krooninen nälkä".
Haluan sanoa, ettei minun, eikä epäilemättä alkuperäisen kirjoittajankaan, tarkoitus ole väittää, että mainittu seikka tekee Farbodista huonon ihmisen mutta itse kiinnitin tuohon ikävään ominaisuuteen huomiota, koska Farbod on yleensä niin hillitty ja kohtelias!
Kokemusta on seurattuani 2 yli kaksikymppistä poikaani.