Onko hyviä vinkkejä, kuinka lapsi opetetaan omaan sänkyyn ihanien yhteisten öiden jälkeen. Poika on nyt 2kk ja olemme aloittelemassa omaan sänkyyn opettelua, jos vaan äiti raaskii...
Miten teillä on opettelu onnistunut? Samoin kuulutan hyviä vinkkejä päivärytmin tasaamiseen. Olemme kulkeneet ihan samassa rytmittömässä rytmissä mutta olisi kai jo aika alkaa tasaamaan päivän kulkua.
Miten teillä on opettelu onnistunut? Samoin kuulutan hyviä vinkkejä päivärytmin tasaamiseen. Olemme kulkeneet ihan samassa rytmittömässä rytmissä mutta olisi kai jo aika alkaa tasaamaan päivän kulkua.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Löysin tälläisen hyvän vinkin, jonka joku oli aikoinaan kirjoittanut:
Ensiksikin pitää lohduttaa, että vauva 3kk ikään asti ei kuulemma tajua vielä yön ja päivän eroa, joten sitä voi olla myös vaikeahko opettaa.
Eli kyllä se siitä, ihan varmasti.
Mutta minä ainakin aloittaisin systemaattisesti tekemään asiat aina samoin tavoin.
Toistatte aamurutiinit aina samaan tapaan, ulkoilun/vaunulenkin samoihin aikoihin, yrittäisin nukuttaa päiväunia samoihin aikoihin päivässä. Noinhan pieni nukkuu ainakin kolmet päiväunet. Noin 10 aamulla, 13-14 aikoihin toiset ja 17 aikoihin kolmannet. Ja voihan olla, että vauva haluaa vielä minitirsat joskus 19-20 aikoihin. Tämän jälkeen iltapesut ja syömiset (tissi/pullo) yms. aina samassa järjestyksessä.
Lisäksi rauhoittaisin kovasti menoa iltaisin, tv:t kiinni jne. Vauvathan rakastavat tietääkseni rutiineita, he alkavat oppimaan mitä milloinkin tapahtuu ja se tekee heidän olonsa turvalliseksi."
Ja sitten vielä rytmistä:
http://www.imetystukilista.net/faq/kello.php
http://www.imetystukilista.net/faq/faq.php#nukkuminen
Meillä ollaan tehty tähän päivään asti niin (tyttö nyt 1v.) että tyttö nukahtaa meijän sänkyyn josta sitten nostan omaan sänkyyn. Ei herää koskaan siihen nostamiseen, on varmaan niin tottunut siihen. Joskus harvoin nukkuu vielä meijän välissä, kun on vaikka sairaana tai muuten vaan on levoton yö. Muuten en osaa kyllä tässä asiassa neuvoa.
Rytmistä: 3kk ikään asti ei vauvalla ole vielä mitään rytmiä mutta kun alat pikku hiljaa erottaan yötä ja päivää niin kyllä se sieltä löytyy. Aamulla verhot auki niin että koti on valoisa, "päivävaatteet" päälle yms. Illalla valoja vähemmäksi, tv:tä pienemmälle, iltapesu, yövaatteet päälle. Yöllä ei seurustelua eikä höpöttelyjä, ei valoja päälle, puhut supattaen etkä ala leikkimään vaavin kans yms.
En tiedä mikä teillä on syy omaan sänkyyn siirtymiseen, mutta ihan vaan siksi että "vauvan kuuluu nukkua omassa sängyssä" sitä ei tarvitse tehdä :) Niin pitkään kun vauva syö öisin, on vaan kaikkein kätevintä että vauva myös nukkuu vieressä. Varsinkin jos olet järjestelystä tykännyt sitä voi vielä hyvin jatkaa.
Oma sänky voisi alkuun olla vaikka sivuvaunupinnis, eli teidän sänkynne viereen ilman laitaa kiinnitetty pinnasänky. Silloin vauvalla olisi selkeästi oma tila, mutta yösyötöt ja -rauhoittelut hoituisivat edelleen helposti, sängystä nousematta. Jossain vaiheessa pinnikseen voi sitten lisätä laidan ja siirtää sen irti omasta sängystä.
Rytmiä ei noin pienelle vauvalle tosiaan vielä tarvitse kovin tarkkaan koittaa opettaa. Yö ja päivä kannattaa toki tehdä erilaisiksi (hämärää/valoisaa, ollaan hissukseen/seurustellaan) ja iltatoimet kannattaa hoitaa aina samalla kuviolla. Syömiset ja päiväunet voivat vielä tulla tarpeen mukaan, niiden rytmi muuttuu taas muutamassa viikossa ihan erilaiseksi.
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.
Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä. Perhepedissä nukkuvat äidit imettävät keskimäärin kaksi kertaa pidempään kuin muut äidit. Muiden rintaruokinnan etujen lisäksi yölliset imetykset lisäävät hapen virtausta, mitä on hyväksi kasvulle ja vastustuskyvylle. Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä.
Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.
Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.
Hyvin järjestetty perhepeti on turvallinen
Aikojen saatossa on pelätty, että äidit saattavat kierähtää unissaan vauvojensa päälle. Perhepeti on jopa ollut kielletty useissa Euroopan kaupungeissa. On kuitenkin todisteita siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.
Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.
Putoamisvaaraa voi minimoida asettamalla sängyn seinän viereen ja nukuttamalla vauvaa seinän puolella. Eikä perhepedissä tarvitse tyytyä normaalilevyiseen parisänkyyn, vaikka se yleensä kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle riittääkin. Jatkoksi voi hankkia esimerkiksi vielä yhden runkopatjan. "Puutavaraliikkeestä saa vaneria ja Etolasta patjoja", toteaa lastenpsykiatri Mäkelä.
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
äitien hössötystä!!!!!!!
MEidän vauva on nyt reilut 3 kk. Koska itse sairastuin tuossa välillä, niin vauvan piti nukkua vieressäni ja siksi alkutotuttelu omaan sänkyyn unohtui, ja se taito meidän piti opetella uudestaan. Kuten tuossa eräs kirjottaja jo mainitseekin, niin minäkin yritän nukuttaa imetyksellä ensin meidän sänkyyn ja sitten nostamme hänet omaan sänkyynsä. Mikäli nukahtaminen ei tapahdu, niin sitten meidän täytyy kanniskella sylissä, antaa lisäruokaa tuttipullosta, silitellä / hyssytellä omaan sänkyynsä itkun kera tai sitten uudestaan tisuttelua. Näitä kaikkia kerrallaan tai sitten vain yhtä asiaa.
Nyt ollaan tehty n. kuukausi ja joka ilta tämä käy helpommaksi. KOrostan vielä, että emme siis itketä vauvaa omassa sängyssä (= tassuttelu), vaan vauva itkeskelee korkeintaan 10 min.. En tiedä onko tapa oikea, mutta meillä havaittu toimivaksi käytönnöksi. YLeensä ei vauvan tarvitse itkeä lainkaan.
Sitten rytmistä: musta ainakin tuntuu, että meidän vauvalla on ollut tuo päivärytmi jo pidemmän aikaa ennen 3 kuukautta. Esim. joka päivä pitää lähteä ulos kävelylle täsmälleen samaan kellonaikaan, nukahtaminen tapahtuu lähes samaan kellonaikaan, päiväunet ym. ovat jo lähes rutiiniomaisia. Että meidän kohdalla ei ainakaan pidä paikkaansa väite, että alle 3 kuukautisella ei olisi minkäänlaista rytmiä.
että vauva on nukkunut koko elämänsä omassa sängyssä niin ei ole koskaan tarvinnut opettaa sinne :)
Meilläkin tyttö huomasi päivän ja yön eron aika pian ja nukkui jo n.2kk iässä täydet yöt (esim. klo 23-07 heräämättä)joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta ei ole outoa jos alle 3kk ikäisellä sitä ei vielä ole, sitä ei vielä voi vaatia, toiset oppii sen pian ja toisilla kestää vähän pidempään.
Vauvojen nukuttaminen yksin omassa huoneessa on tapana vain länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa pohjois-Amerikassa ja osassa Eurooppaa.Kaikissa muissa kulttuureissa kautta maailman, myös ei-kehitysmaissa kuten Japanissa, lapset nukkuvat joko vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.
McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".
Ylläolevan perusteella tuntuu suorastaan ylimieliseltä neuvoa nukuttamaan lasta yksin, omassa huoneessa, tarjoamatta mitään muuta vaihtoehtoa tai variaatiota
http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204
Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa.
Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin.
Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.
Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen.
Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole.
http://www.imetystukilista.net/faq/uni.php
kun meillä poitsu on aina nukkunut vieressä, nyt ikää 6kk. Just tehtiin meidän sängystä "futon" eli laskettiin se matalaksi ja viereen patja johon voi minä tai isä tarvittaessa kellahtaa tilanpuutteen uhatessa=) Musta se on tärkeetä, että kun vauva alkaa heräillä, voi siihen heti puuttua ja tarjota rintaa tai muuten vaan rauhoitella ennen kuin hän herää kokonaan. Siloin vauva ja myös äiti varmasti helpommin palaa takaisin uneen.
Poitsu heräilee keskimäärin 4x yössä ja myös syö vielä öisin, joten en jaksaisi millään nousta ylös pinniksen viereen rauhoittelemaan ja nostella edes takaisin. On toki vauvoja jotka nukkuu yöt läpeensä, mutta varmasti viimeistää 8-9kk tietämillä tulee heräilyä enemmän ja ei muuta kun silloin vaan vauva viereen nukkumaan, kyllä se omaan sänkyyn oppii vielä! (viittaa ylempään keskusteluun...)
lässynläää. tarjoo vaan tisuu pitkin yötä ja nukkukaa samassa sängyssä vaikka 30 vuotta. Hyvä et teilon toi futoni ni nytmahdutte sänkyyn kun poju kasvaa. :D
tätä, ettei voi keskustella rakentavasti ja kertoa omista kokemuksista ilman, että joku kyseenalaistaa/parjaa/herjaa sen!
Onneksi jokainen saa tehdä just kun parhaaksi näkee, mä oon sen verran laiska kai etten jaksa öisin nousta ylös ja jos poitsulla on nälkä, syököön, ei oo multa pois. Ehkä sit rippikouluiässä vieroitan tisulta=)
Eikai tässä sun tarvitse ihmetellä, miksi sun lapses heräilee niin monta kertaa yössä, vaikka on jo noinkin vanha. Lueppas läksys vaikka uudestaan!
normaalia, että vauva heräilee öisin. Sanotaan, että n. puolivuotiaana on edellytykset nukkua koko yö, mikä tarkoittaa 5-6h yhtämittaista unta jossain vaiheessa yötä.
En usko et poitsu nukkuis sen kummemmin omassa sängyssäkään, olispa äiti vaan väsyneempi. Ja sitä en ymmärrä, että kiinteitä aloitetaan jo 2-3 kuisina siinä toivossa että nukkuisivat koko yön.
Jännä juttu, miten tuntuu, että yhdessä nukkumista pitää jotenkin puolustella. On maailman ihaninta, kun tuhisemme nenät vastakkain. Kyllä se vaan niin on, että meillä taitaa tämä tapa jatkua. Uskon, että kun hän on tankannut turvallisuutta tarpeeksi, omaan sänkyyn vaihtaminen ei ole ongelma.
Siis eihän tässä ongelmana olisi pitänytkään olla se, onko perhepeti hyvä vai ei lapselle. Sehän tässä mättää, kun perhepedin puolustajat hyökkäävät heti tähän ketjuun, vaikka alkuperäinen kysyjä ei tätä edes kysynyt. Kysymyksenähän oli se, miten siirtyminen onnistuu vauvan omaan petiin!! Ei kysytty lainkaan, että onko siirryttävä pois perhepedistä. Siksi se herättää ärstytystä, jos joku tulee jakamaan ilmaisia neuvoja siitä, miten ihana perhepeti on...
en tiedä mitä muut kirjotti mutta meillä aluksi nukahti viereen sänkyymme mutta opetin niin että sillä on kuitenkin oma peitto koko ajan ja siirryn itse vauvan nukahtamisen jälkeen kauemmaksi vauvasta ettei totu ihan kylki kyljessä nukkumaan ja nykyään kun en enää iltaisin imetä niin pullon jälkeen vaan omaan sänkyyn ja joka on ihan minun vieressä ja silittelen ja pidän kättä lähellä. joskus tuntuu että vauva aistii että olen samassa huoneessa ja nukahtaa paremmin eli jos jätän itekseen nukhatmaan niin ei onnistu vaan joskus sängyn laidalla istuminen riittää tai lähellä olo että tuntee hengityksen auttaa nukahtamaan omaankin sänkyyn.vauva siis kohta 2kk.