oli melkoista hakuammuntaa 1960-luvulla. Lapsena halusin kaupan myyjäksi, maanviljelijän lapsena se oli melkein ainoa ammatti, jota näki käytännössä maanviljelyn lisäksi. Opiskeltuani ylioppilaaksi halusin matematiikan opettajaksi. Olin antanut yksityistunteja koko kouluajan, joten kokemusta oli. Opettajana toiminkin koko työurani ajan, varsin mielenkiintoisessa työssä. Matemaatikkoa minusta ei tullut. Nyt olen ajatellut, että olisin halunnut maanmittausinsinööriksi. Maalla ei tuollaisista ammateista puhuttu, en ajatellut edes tuota mahdollisuutta. Pidän paljon maastossa kulkemisesta ja hankin aina alueen perus- ja topograafiset kartat, kun muutan sille. Lisäksi pidän suunnistuksesta. Jos menen autolla jonnekin, missä en ennen ole käynyt, katson kartalta reitin. Navigaattorit ja reittioppaat eivät ole minulle. Miten Sinun ammatinvalintasi onnistui?
Ammatinvalinta
"haaralainen"
2256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitään ammatinvalintaa maalla. Lähdin kaupunkiin. Tein konttorihommia ja viimeksi 25 vuotta pankkissa joka siirrettiin, niin mihinkähän muualle kuin Helsinkiin, seitsemän vuotta työttömyyseläkkeen odottelua ja tämän vuoden alusta sen sain. Aika hyvin kouluttamattomalta naisihmiseltä, kuitenkin.
Elämänyliopisto tuli siinä sivussa suoritettua.
Arvosanoista ja tohtorinhatusta en tiedä.
Nuorena ei ollut minkäänlaista suuntaa-mikä minusta tulisi "isona".Pelkästä päähänpistosta parhaan ystäväni kanssa lopetin koulun kesken vuoden.
Vanhemmat löylyttivät ja pakottivat silloiseen ammattikouluun,sitten lähdin maailmalle ja pelkkää työtä tekemällä olen elantoni ansainnut.
Jonkinlaisia kursseja on tullut käytyä,oli pelkästään hyvää tuuria että pääsin aikoinani hyvään työpaikkaan,jossa olin vuosikymmeniä.
Palkka oli hyvä,ja kun illat ja viikonloput viitsi vielä tehdä töitä,sain matkustella,säästää asuntoa ja nyt ei kyllä ole rahasta puutetta.
Olen aina elänyt niin että ompahan vanhana mitä muistella!
Pääsin juuri työttömyyseläkkeelle ja nautin olostani,elämässäni on on ollut kaikkea ihan tarpeeksi ja olen elänyt kuin joka päivä olisi viimeinen!
Tottakai vastoinkäymisiäkin on ollut,mutta ne ovat vaan kasvattaneet.
Ihminenhän on niin kumma otus ettei ymmärrä hyvien asioitten merkitystä,ennenkuin ne pois otetaan.
Vieläkin minulla on ihan tarpeeksi puuhaa,vaikka työelämässä en ole enää ollut muutamaan vuoteen.
Sain kuitenkin tehdä mieluisia töitä niinä aikoina,kun olin töissä,nyt nautin ettei enää ole kiire muuta kuin pois toisten kiireisten tieltä!!