Gregory Peck 1916-2003

että joku kanava kunnioittaa
suuren näyttelijän poistumista
elokuvamaratoonilla.

Vähiin käy tämä 40-luvulla jo uransa aloittaneiden näyttelijälegendojen joukko, mikä nyt iät huomioiden aivan luonnollistakin.
Montaa ei enää ole ns.elävänä legendana;Kirk Douglas,Marlon Brando..
Nyt siirtyi rajan tuolle puolen yksi karismaattisimmista, komean ulkonäön lisäksi jumalaisen äänen omaava luonnenäyttelijä.

Itselle Gregory Peckin mieliinpainuvimmat perfomanssit;

-Ase kädessä(the Gunfighter,1950)Ehkä Peckin pitkän uran paras suoritus,Henry Kingin upeassa westernissä väsyneenä revolverimiehenä, Jimmy Ringona, jonka maine ajaa aina jonkun haastajan esiin.

-Cape Fear(Cape Fear,1962)Omasta mielestäni se parempi versio, Scorcesen remakekaan huono ollut, mutta tähän J.Lee Thompsonin versioon verrattuna sen jännitys rakennettiin enemmänkin shokkiefekteillä kuin psykologisesti.Peckin hieno rooli(Peck oli parhaimmillaan juuri "ahdistettuna" miehenä ).Peck muuten Scorcesen versiossakin asianajajan roolissa, kuten originellin version Max cadykin, Robert Mitchum, sheriffinä.

-Näin valloitettiin villi länsi(How the west was won,1962)Pikkuisen möhkälemäisyydestä kärsivä mammuttiwestern,(mm.neljä ohjaajaa;John Ford,Henry Hathaway,George Marshall,Richard Thorpe) nähtävästi edelleenkin maailman kallein western, jossa lähes kaikki mahdolliset western-näyttelijät pienissä cameo-rooleissa.Peck ottaa pisteet kotiin rentona peluri-onnenonkijana.

-Arabeski(The Arabesque,1965)Vanha musikaalikonkari Stanley Donen ohjasi muutaman aivan napakan agenttijännärinkin 60-luvulla(mm.Charade).Arabeski on erittäin viihdyttävä ja nopeatempoinen tyylikäs jännäri.Peck ja Sophia Loren elegantti duo.

-Hiipivä kuu(The Stalking moon,1969)Robert Mulliganin piinava, suorastaan thrilleri-länkkäri, oikeastaan kaikenmaailman Uhrilampaiden ja Seitsemien kantateos.Peck erehtyy ihastumaan todella vaarallisen intiaanin squawohon(Eva Marie Saint),joka omaa vielä pimeyden voimiakin.Jälleen Peck todella hyvä piinatun miehen roolissa.

-Lain tuolla puolen(I walk the line,1970) Peck tuppukylän sheriffinä erehtyy tällä kertaa ihastumaan paikallisen pontikankeittäjän hehkeään tyttäreen(Tuesday Weld)turmiollisin seurauksin.Taas Peck hyvä ahdistettuna,vanhan veteraanin John Frankenheimerin ohjastamana.

-Ennustus(The Omen,1976)Peckin ultra-perfomanssi ahdistettuna.Diplomaatti ,joka erehtyy adoptoimaan itse pelsebuubin jälkeläisen.
Mielestäni Manaajan kevyesti piinaavuudessa ohittava 1.luokan kauhupätkä Richard Donnerilta.Peck saa kyllä hienoa taustatukea Lee Remickiltä, joka myös loistava Peckin vaimona.

-Brasilian pojat(The Boys from Brazil,1978)
Franklin J.Schfanneri hiukka "yliastuttu" jännäri Hitlerin kloonaamisesta.Peckin jopa jossakin määrin overact, mutta paholaismaisesti hän kuolemanenkeliä Joseph Mengeleä tulkitsee,huikea muodonmuutos ahdistetuista rooleista.

-Merten sudet(The Sea Wolves,1980)Toimintaohjaaja Andrew V.Mc Laglenin viihdyttävä toiimintapaketti, jossa Peck,Roger Moore,David Niven ym.gentlemannit räjäyttävät saksalaisen vakoilulaivan.Peck näyttää , että yli kuusikymppinen osaa olla "cool".

-Toisten rahat(Other Peoples`s money,1991)
Peck sympaattinen vanhana tehtaanjohtajana, jonka elämäntyön ja työntekijöiden työpaikat aikoo syödä niljakas optiokeinottelija(Danny De Vito).Norman Jewisonin leffa yksi kärkkäimmin kapitalismia arvostelivista amerikkalaisista elokuvista sitten Fordin Vihan hedelmien.

Elokuvan asetelmat ovat heti hyvät. Niin AH IHANA Audrey Hepburn ja karismaattinen Gregory Peck. Kaksi todella hyvää näyttelijää, joiden kemiat toimii koko leffan ajan upeasti. Tarina ei töki ja menee eteenpäin upeasti ja kevyesti. Melkeimpä toivoisi itsekkin joskus kokevan tuollaisen romanttisen loman jossain eksoottisessa maassa noin kauniin ja ihanan naisen kanssa.

Musta Beckkin paras oli Navarnonen tykit.mutta sekin on semmoinen korkkarijännitysjuttu vähän turhanki kanssa.Hyvä näytteliä se oli kyllä