Puhallan

Kyllä vain tuli rauhaisa ja seesteinen olo, kun tämän luin.
Olo niin kuin itsellänikin nyt, kun on saanut tehtyä kaikkea kivaa tässä ja mukavalla mielellä! :)

Lempeää iltaa, Gitta!

*Murukin puhaltaa* ...Sammua ei saa... :]

... mitäköhän minäkin tässä poraan?

Pitää ostaa jonkinlaiset pyyhkimet silmiin että näkisi ajella näillä riveillä.

Joskus tuntuu aivan hirvittävältä ihmisten tänne mulle välittämä maailma

(pelkään pimeää, metsiä, kylmää, susia, laskettelua, lentohiekkaa, tulta, yksinäisyyttä, avuttomuutta, malariaa, lohduttomuutta, eristyneisyyttä jne. - siis: olen todellisuuspakolainen).

Ja eräät elävät uskossa, toivossa ja rakkaudessa..,

täällä... kotonaan.

Istun rinnallas liekin niin
lämpöisen
Se lämpöä luo mun sydämeen
Katson silmiisi sinisiin
kättäs lämmintä silittäen
niissä suuren onnen mä nään
tämä hetki jää muistoksi sydämeen
hetki tää hiljainen
on meidän rakkauden yhteinen

Mukavaa iltaa Margitta t: EC ♥♥

Pirtin lämmössä, kun hiillos vielä hehkuu koet
tänäänkin sen kaipauksen ja rakkauden kosketta-
van. Kuinka rakkaus voikin olla niin suloinen ja
kuinka se sitten voi myöskin satuttaa.

Tässä runossasi on kuitenkin se pikkuinen pirtti
siellä metsän laidassa, jonka liekkien leiskues-
sa olet istahtanut unelmoimaan kunnes tuli on
hiipunut hiillokseksi.

Ja huomaat mitä on rakastamisen onni.

Sitä aitoa, sydämellistä Margittaa
parhaimmillaan eilen, tänään ja huomenna.

*huokaa*
kauneutta näissä runoissasi on...