pieni huomautus näin alkuun! Henkilöiden puhetyyli vaihtelee sinusta suhun ja toisin päin joten älkää häiriintykö! noniin...
- Anteeks mitä? Ewe kysyi ihmeissään.
- Niin, maailmalle! Miltäs kuulostaa? Eny yritti. Hän nosti vulpixen syliinsä ja silitti sen silkkistä turkkia.
- Hirveältä! Mä luulin että sä oot mun ystävä, mut ei! Sä vaan otat ja lähdet maailmalle kouluttamaan pokemoneja! Ewe raivosi. Päivä oli alkanut erittäin huonosti.
Eny näytti surulliselta.
- Sä oot sairaan itsekäs! Suo me tässä ajateltiin! Mutta neiti on hyvä vaan ja jää kotiin surkuttelemaan koko kesäksi!
Eny oli hyvin pettynyt. Miten kivaa heillä olisikaan ollut kolmestaan.
- Niin jäänkin! Hyvää matkaa! Ewe pamautti, kääntyi ja marssi pois.
Enyä itketti. Miten kaikki olikaan mennyt pieleen. Eihän voinut Eweäkään syyttää. Tällä oli muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa isän kuoltua.
Vulpix ulisi, ja Eny päätti mennä sisälle.
Ewe marssi vihoissaan metsäpolkua pitkin. On siinäkin paras ystävä, jättää nyt noin vain!
Siinä kiukutellessaan ja kiviä potkiessaan, Ewe ei huomannut kahta tyttöä jotka kävelivät häntä kohti.
- Mooi, Ewe! toinen heistä huusi iloisesti.
Ewe nosti katseensa.
- Ei voi olla! Sara ja Katty! hän huusi riemuissaan.
Sara ja Katty olivat hänen luokaltaan, ja lähteneet vuosi sitten pokemon-seikkailemaan maailmalle. Heistä ei ollut kuulunut sen jälkeen mitään
- Mitä kuuluu? Katty kysyi iloisena, mutta vakavoitui sitten. - ainiin, sori, mä unohdin. Otan osaa.
Ewe hymyili reippaasti.
- Ei se mitään, kyllä mä voin kaikesta huolimatta ihan hyvin. Entäs te? Mihin seuraavaksi?
Sara ja Katty katsoivat toisiaan ja sitten taas Eween.
- Meillä olikin sulle asiaa, Sara aloitti.
Ewe katsoi kummissaan tytöstä toiseen. No, mitä? hän hoputti mielessään.
- No kun me olemme lopettaneet pokemon-seikkailut, ja päättäneet jatkaa koulua, Katty jatkoi.
Ewe oli yllättynyt. Nuo kaksi, kouluun! Jo on aikoihin eletty.
- No huh, huh. Ei olisi teistä uskonut!
Sara väänteli käsiään.
- Sit meillä olisi kaksi tosi hyvää pokemonia, joita me ei viittitä jättää kotirotiksi.
Katty jatkoi: - Niin ja me kuultiin Roselta, että te ryhdytte pokemonkouluttajiksi, joten me ajateltiin, että jos sä vaan suostut ottamaan nämä kaksi mukaasi ja jatkaa niiden koulutusta?
Ewe oli äimistynyt. Tämäkin vielä. Miettiessään mitä sanoisi, hän tutkaili kahta pokepalloa, joita Katty piteli käsissään.
- Mitä niissä on? Ewe sai kysyttyä.
Tulipa pitkä, *nauraa ja mussuttaa jugua ja mysliä*. Tää mysli on muuten pahaa! Eldoradon omena/kaneli on kaikkein parhain!
- Anteeks mitä? Ewe kysyi ihmeissään.
- Niin, maailmalle! Miltäs kuulostaa? Eny yritti. Hän nosti vulpixen syliinsä ja silitti sen silkkistä turkkia.
- Hirveältä! Mä luulin että sä oot mun ystävä, mut ei! Sä vaan otat ja lähdet maailmalle kouluttamaan pokemoneja! Ewe raivosi. Päivä oli alkanut erittäin huonosti.
Eny näytti surulliselta.
- Sä oot sairaan itsekäs! Suo me tässä ajateltiin! Mutta neiti on hyvä vaan ja jää kotiin surkuttelemaan koko kesäksi!
Eny oli hyvin pettynyt. Miten kivaa heillä olisikaan ollut kolmestaan.
- Niin jäänkin! Hyvää matkaa! Ewe pamautti, kääntyi ja marssi pois.
Enyä itketti. Miten kaikki olikaan mennyt pieleen. Eihän voinut Eweäkään syyttää. Tällä oli muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa isän kuoltua.
Vulpix ulisi, ja Eny päätti mennä sisälle.
Ewe marssi vihoissaan metsäpolkua pitkin. On siinäkin paras ystävä, jättää nyt noin vain!
Siinä kiukutellessaan ja kiviä potkiessaan, Ewe ei huomannut kahta tyttöä jotka kävelivät häntä kohti.
- Mooi, Ewe! toinen heistä huusi iloisesti.
Ewe nosti katseensa.
- Ei voi olla! Sara ja Katty! hän huusi riemuissaan.
Sara ja Katty olivat hänen luokaltaan, ja lähteneet vuosi sitten pokemon-seikkailemaan maailmalle. Heistä ei ollut kuulunut sen jälkeen mitään
- Mitä kuuluu? Katty kysyi iloisena, mutta vakavoitui sitten. - ainiin, sori, mä unohdin. Otan osaa.
Ewe hymyili reippaasti.
- Ei se mitään, kyllä mä voin kaikesta huolimatta ihan hyvin. Entäs te? Mihin seuraavaksi?
Sara ja Katty katsoivat toisiaan ja sitten taas Eween.
- Meillä olikin sulle asiaa, Sara aloitti.
Ewe katsoi kummissaan tytöstä toiseen. No, mitä? hän hoputti mielessään.
- No kun me olemme lopettaneet pokemon-seikkailut, ja päättäneet jatkaa koulua, Katty jatkoi.
Ewe oli yllättynyt. Nuo kaksi, kouluun! Jo on aikoihin eletty.
- No huh, huh. Ei olisi teistä uskonut!
Sara väänteli käsiään.
- Sit meillä olisi kaksi tosi hyvää pokemonia, joita me ei viittitä jättää kotirotiksi.
Katty jatkoi: - Niin ja me kuultiin Roselta, että te ryhdytte pokemonkouluttajiksi, joten me ajateltiin, että jos sä vaan suostut ottamaan nämä kaksi mukaasi ja jatkaa niiden koulutusta?
Ewe oli äimistynyt. Tämäkin vielä. Miettiessään mitä sanoisi, hän tutkaili kahta pokepalloa, joita Katty piteli käsissään.
- Mitä niissä on? Ewe sai kysyttyä.
Tulipa pitkä, *nauraa ja mussuttaa jugua ja mysliä*. Tää mysli on muuten pahaa! Eldoradon omena/kaneli on kaikkein parhain!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.