Alkuun minun on mainittava, että tämä kertomus on tosi.
Lähden aika kaukaa vuoden 2001 elokuusta. Tapasin kauniin naisen, jonka olin tuntenut jo nuoruudesta asti. Hän oli ollut useamman vuoden Ruotsissa töissä, ja rikkoutunut liitto takana.
Nimeän hänet Lotaksi.
Hän on pankkialalla, ja eräässä tiedutustilaisuudessa katseemme kohtasivat, olin täysin myyty välittömästi. Siitä se alkoi.
Tapasimme alkuun salaa, koska meillä oli molemmilla epämääräinen "päättyvä" suhde meneillään. Rakkaus roihusi, ja viihdyimme toistemme seurassa tosi hyvin.
Laadimme suunnitelmat, jolla molemmat lopettavat vanhat suhteensa. Kaikki onnistui loistavasti.
Suhde toimi kivasti, rahaa oli aivan riittävästi käytössä, ja elämä hymyili.
Seksi oli vapaata, väliin hellää, ja joskus rietastelimme kunnolla. Lotta on todella hyvä rakastelija, keksi aina uusia asentoja ja leikkejä. Tasokasta seksiä.
Keväällä 2002 kävimme etelässä kahdestaan. Elämäni paras loma!
Toukokuussa muutimme saman katon alle asumaan, isoon asuntoon. Kalustimme kotimme todella kauniiksi. Lotan kaksi poikaa 15v ja 19v tulivat mukana luonnollisesti. Olin päättänyt olla kaveri heille, en mikään isähahmo. Homma pelasi aivan OK
Heinäkuussa tapahtui ensimmäinen taka-isku. Firmamme jossa olin toisena omistajana ja veljeni toisena meni verottajan painostuksesta konkurssiin. Velkaa jäi julma määrä.
Hyväpalkkainen duuni meni, ja aikaa oli liikaakin.
Mietin, että pidän kesän vapaata ja aloitan syksyllä duunien katselun tosissaan. Saimme ennen konkkaa vedettyä rahaa firmasta melkoisia määriä puolittain rikollisella tavalla. Joten oli rahaa ja aikaa...
Veljeni oli dokaillut koko kevään ja alkukesän melkoista tahtia. Hän saattoi vetää kymmenen päivää putkeen. No, me yhdessä aloitimme melkoisen rällästyksen. Dokattiin, dokattiin tehtiin epämääräisiä "retkiä" Tallinnaan, Tukholmaan yms. Lotalle kerroin, että etsimme uutta bisnestä.
Paskanmarjat kaikki valetta, salailua ja petosta. Yritin jollain tavalla pitää kulissia kunnossa, vaan selvä ihminen huomaa aina jossain vaiheessa valheen. Lotta alkasi jo olemaan epätoivoinen.
Elokuun lopulla 2002, veljeni soitti minulle, tule äkkiä. Nyt on suuri hätä!
Hänellä oli valtavat kivut vatsassa, ja mies oli hiestä läpimärkä. Sairaalaan nopeasti.
Erittäin vakava haimatulehdus. Teholla kuusi päivää kuolemankielissä. Koko reissuun hänellä meni kuusiviikkoa, ja tuliaisena ikuinen sokeritauti. Heräsin itsekin ja lopetin ryyppäämisen joksikin aikaa. Lotan kanssa meni taas vähän paremmin, mutta syksyllä en saanutkaan duunia kuten olin ajatellut.
Päivät lyhenivät, ja masennus alkoi valtaamaan mieltä entistä enemmän. No siihen löytyi apu viinasta. Ainakin kuvittelin niin.
Lotta kehoitti minua hakemaan apua ongelmaani. En tiedostanut, enkä myöntänyt olevan mitään vialla. No menin lääkäriin kuitenkin. Sain masennuslääkkeitä ja unirytmin korjaamiseen Imovanea. Siitä se vasta helvetti alkoi, lääkkeet ja viina yhdessä. Kaameeta sekoilua yliannoksia ja paljon viinaa päälle. Päivät menivät huurussa. Ajatukset sekoilivat, tuli agressiivisuutta.
(Vihonviimeistä touhua, älkää vaan lukijat ikinä koittako)
Joulukuussa oli Lotan synttärit, ja pidimme isot bileet. Varasin viinaa melkoisen määrän. Oli ystäviä, tuttuja ja sukulaisia paikalla. Olin ostanut Lotalle hienon uuden kännyn lahjaksi, josta hän oli iloinen. Juhlat jatkuivat kapakassa pikkutunneille asti. Olin taas tosi sekavassa tilassa.
Lotan vanhempi sisko tuli meille yöksi. Jatkoimme vielä hänen kanssaan kupittelua, kun Lotta meni nukkumaan.
Vihdoin sisko horjui petiinsä, ja sammui, minä katselin videoita ja dokasin lisää vielä.
Sitten päässäni napsahti jokin!
Menin siskon huoneeseen, panin oven kiinni ja riisuin hänen pikkuhousunsa pois. Hän oli melko tajuttomassa kännissä. Kaluni seisoi, aloin naida häntä hiljaa. Muistaakseni hän oli kyllä mukana ja voihki allani.
Joku ajatus oli päässäni, että orkku oli saatava ja poistua paikalta. Käänsin hänet mahalleen ja aloin panna takaapäin. Aikani pumppasin menemään sekavassa tilassa, jolloin hän heräsi.
Muistan sanat: "En minä ole Lotta"
Hän oli luullut minua miehekseen. Sitten alkoi kauhea huuto. Kaikki heräsivät, sisko puki vaatteensa päälle ja horjui käytävään huusi, itki niin että koko talo varmaan heräsi.
Hän soitti taksin ja meni veljensä luo loppuyöksi.
Sammuin itsekin vihdoin.
Voi sitä aamua. Vitutus oli sanoinkuvaamaton. Pelko iski päälle, mitä on tulossa.
Lotta ilmoitti, tylysti minulle saat lähteä. Pakkasin kaksi matkalaukkua, ja painuin hotelliin, ja otin viinaa. Yritin kelata yön tapahtumia läpi. Viikko hotellissa.
Sain hankittua kaksion itselleni, jonne muutin.
Elämäni oli loppunut täysin, olin menettänyt hölmöilylläni kaiken. Hyvän naisen, itseluottamuksen, KAIKKI.
Sain uhkailusoittoja Lotan veljiltä ja hänen mieheltään. Hankin eräältä ystävältäni aseen ja kerroin sen myös heille. Sulkeuduin kämppääni ainakin kuukaudeksi. Alkoholia kului melkoisesti.
Makasin sängyssä päivät pitkät ja katsoin TV:tä ja dokasin. Harkitsin monesti itsaria.
Viime tammikuun lopulla hakeuduin psykiatriseen avohoitoon. Tapaaminen kolme kertaa viikossa.
Helvetillinen talvi meni.
Sain apua ja ymmärrystä, lopetin dokaamisen kokonaan maaliskuun 15 päivä.
Samalla lopetin lääkkeiden ottamisen.
Elämämisen laatu alkoi hieman parantua. Olen kokenut vuoden helvetin ja elämäni raskaimman ajan. Lottaan olen ollut yhteydessä viimeaikoina melko säännöllisesti. Minä rakastan häntä vielä todella paljon, ja hän rakastaa minua.
Mutta hänen suvun painostuksesta emme voi aloittaa uudestaan.
Kaksi viikkoa sitten hän soitti minulle, ja itki puhelimessa ikävöiden minua.
Hän tuli luokseni, juttelimme pitkään ja rakastelimme.
En pysty edes ajattelemaan muita naisia. Viinaan en uskalla koskea ollenkaan. Parempi, kun ei osaa sen kanssa elää!
Kertokaa minulle onko mitään mahdollisuutta saada Lottaa enään takaisin?
Tulen rakastamaan häntä ikuisesti!
PS. Teille lukijat varoituksen sana. Lääkkeet ja viina ovat hirveä yhdistelmä.
Älkää kokeilko Ikinä!
Pääsen muuten taas duuniin ensiviikolla.
kesäterveisin Mara.
Lähden aika kaukaa vuoden 2001 elokuusta. Tapasin kauniin naisen, jonka olin tuntenut jo nuoruudesta asti. Hän oli ollut useamman vuoden Ruotsissa töissä, ja rikkoutunut liitto takana.
Nimeän hänet Lotaksi.
Hän on pankkialalla, ja eräässä tiedutustilaisuudessa katseemme kohtasivat, olin täysin myyty välittömästi. Siitä se alkoi.
Tapasimme alkuun salaa, koska meillä oli molemmilla epämääräinen "päättyvä" suhde meneillään. Rakkaus roihusi, ja viihdyimme toistemme seurassa tosi hyvin.
Laadimme suunnitelmat, jolla molemmat lopettavat vanhat suhteensa. Kaikki onnistui loistavasti.
Suhde toimi kivasti, rahaa oli aivan riittävästi käytössä, ja elämä hymyili.
Seksi oli vapaata, väliin hellää, ja joskus rietastelimme kunnolla. Lotta on todella hyvä rakastelija, keksi aina uusia asentoja ja leikkejä. Tasokasta seksiä.
Keväällä 2002 kävimme etelässä kahdestaan. Elämäni paras loma!
Toukokuussa muutimme saman katon alle asumaan, isoon asuntoon. Kalustimme kotimme todella kauniiksi. Lotan kaksi poikaa 15v ja 19v tulivat mukana luonnollisesti. Olin päättänyt olla kaveri heille, en mikään isähahmo. Homma pelasi aivan OK
Heinäkuussa tapahtui ensimmäinen taka-isku. Firmamme jossa olin toisena omistajana ja veljeni toisena meni verottajan painostuksesta konkurssiin. Velkaa jäi julma määrä.
Hyväpalkkainen duuni meni, ja aikaa oli liikaakin.
Mietin, että pidän kesän vapaata ja aloitan syksyllä duunien katselun tosissaan. Saimme ennen konkkaa vedettyä rahaa firmasta melkoisia määriä puolittain rikollisella tavalla. Joten oli rahaa ja aikaa...
Veljeni oli dokaillut koko kevään ja alkukesän melkoista tahtia. Hän saattoi vetää kymmenen päivää putkeen. No, me yhdessä aloitimme melkoisen rällästyksen. Dokattiin, dokattiin tehtiin epämääräisiä "retkiä" Tallinnaan, Tukholmaan yms. Lotalle kerroin, että etsimme uutta bisnestä.
Paskanmarjat kaikki valetta, salailua ja petosta. Yritin jollain tavalla pitää kulissia kunnossa, vaan selvä ihminen huomaa aina jossain vaiheessa valheen. Lotta alkasi jo olemaan epätoivoinen.
Elokuun lopulla 2002, veljeni soitti minulle, tule äkkiä. Nyt on suuri hätä!
Hänellä oli valtavat kivut vatsassa, ja mies oli hiestä läpimärkä. Sairaalaan nopeasti.
Erittäin vakava haimatulehdus. Teholla kuusi päivää kuolemankielissä. Koko reissuun hänellä meni kuusiviikkoa, ja tuliaisena ikuinen sokeritauti. Heräsin itsekin ja lopetin ryyppäämisen joksikin aikaa. Lotan kanssa meni taas vähän paremmin, mutta syksyllä en saanutkaan duunia kuten olin ajatellut.
Päivät lyhenivät, ja masennus alkoi valtaamaan mieltä entistä enemmän. No siihen löytyi apu viinasta. Ainakin kuvittelin niin.
Lotta kehoitti minua hakemaan apua ongelmaani. En tiedostanut, enkä myöntänyt olevan mitään vialla. No menin lääkäriin kuitenkin. Sain masennuslääkkeitä ja unirytmin korjaamiseen Imovanea. Siitä se vasta helvetti alkoi, lääkkeet ja viina yhdessä. Kaameeta sekoilua yliannoksia ja paljon viinaa päälle. Päivät menivät huurussa. Ajatukset sekoilivat, tuli agressiivisuutta.
(Vihonviimeistä touhua, älkää vaan lukijat ikinä koittako)
Joulukuussa oli Lotan synttärit, ja pidimme isot bileet. Varasin viinaa melkoisen määrän. Oli ystäviä, tuttuja ja sukulaisia paikalla. Olin ostanut Lotalle hienon uuden kännyn lahjaksi, josta hän oli iloinen. Juhlat jatkuivat kapakassa pikkutunneille asti. Olin taas tosi sekavassa tilassa.
Lotan vanhempi sisko tuli meille yöksi. Jatkoimme vielä hänen kanssaan kupittelua, kun Lotta meni nukkumaan.
Vihdoin sisko horjui petiinsä, ja sammui, minä katselin videoita ja dokasin lisää vielä.
Sitten päässäni napsahti jokin!
Menin siskon huoneeseen, panin oven kiinni ja riisuin hänen pikkuhousunsa pois. Hän oli melko tajuttomassa kännissä. Kaluni seisoi, aloin naida häntä hiljaa. Muistaakseni hän oli kyllä mukana ja voihki allani.
Joku ajatus oli päässäni, että orkku oli saatava ja poistua paikalta. Käänsin hänet mahalleen ja aloin panna takaapäin. Aikani pumppasin menemään sekavassa tilassa, jolloin hän heräsi.
Muistan sanat: "En minä ole Lotta"
Hän oli luullut minua miehekseen. Sitten alkoi kauhea huuto. Kaikki heräsivät, sisko puki vaatteensa päälle ja horjui käytävään huusi, itki niin että koko talo varmaan heräsi.
Hän soitti taksin ja meni veljensä luo loppuyöksi.
Sammuin itsekin vihdoin.
Voi sitä aamua. Vitutus oli sanoinkuvaamaton. Pelko iski päälle, mitä on tulossa.
Lotta ilmoitti, tylysti minulle saat lähteä. Pakkasin kaksi matkalaukkua, ja painuin hotelliin, ja otin viinaa. Yritin kelata yön tapahtumia läpi. Viikko hotellissa.
Sain hankittua kaksion itselleni, jonne muutin.
Elämäni oli loppunut täysin, olin menettänyt hölmöilylläni kaiken. Hyvän naisen, itseluottamuksen, KAIKKI.
Sain uhkailusoittoja Lotan veljiltä ja hänen mieheltään. Hankin eräältä ystävältäni aseen ja kerroin sen myös heille. Sulkeuduin kämppääni ainakin kuukaudeksi. Alkoholia kului melkoisesti.
Makasin sängyssä päivät pitkät ja katsoin TV:tä ja dokasin. Harkitsin monesti itsaria.
Viime tammikuun lopulla hakeuduin psykiatriseen avohoitoon. Tapaaminen kolme kertaa viikossa.
Helvetillinen talvi meni.
Sain apua ja ymmärrystä, lopetin dokaamisen kokonaan maaliskuun 15 päivä.
Samalla lopetin lääkkeiden ottamisen.
Elämämisen laatu alkoi hieman parantua. Olen kokenut vuoden helvetin ja elämäni raskaimman ajan. Lottaan olen ollut yhteydessä viimeaikoina melko säännöllisesti. Minä rakastan häntä vielä todella paljon, ja hän rakastaa minua.
Mutta hänen suvun painostuksesta emme voi aloittaa uudestaan.
Kaksi viikkoa sitten hän soitti minulle, ja itki puhelimessa ikävöiden minua.
Hän tuli luokseni, juttelimme pitkään ja rakastelimme.
En pysty edes ajattelemaan muita naisia. Viinaan en uskalla koskea ollenkaan. Parempi, kun ei osaa sen kanssa elää!
Kertokaa minulle onko mitään mahdollisuutta saada Lottaa enään takaisin?
Tulen rakastamaan häntä ikuisesti!
PS. Teille lukijat varoituksen sana. Lääkkeet ja viina ovat hirveä yhdistelmä.
Älkää kokeilko Ikinä!
Pääsen muuten taas duuniin ensiviikolla.
kesäterveisin Mara.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se oli aikamoinen temppu jonka teit Lotalle ja sen siskolle ja siskon miehelle.
Tuskin saat Lottaa takaisin ja ehkä se on niin parempi kummallekin, sillä vanhat muistot kyllä kaivertaisivat mielissänne aina.
Onnee sulle sinne uuteen työpaikkaan ja koita jaksaa.
Mukavaa kesää!
Juu maailma ei ole kaikista reiluin aina ja paljon monesti ongelmat kasaantuvat yhteen nippuun kun niin on käydäkseen. Sinullakin tuntui käyneen klassisesti ja eli ensin talousasiat menivät sotkuun yllättäen ja sitten alkoi alamäki. Keljun yleinen tarina nykypäivän suomessa...
Hyvä nyt että alkaa pikkuhiljaa oleminen parantua, tosin suoraan sanoen aikalailla itseaiheutettua loppuvaiheen ongelmat taisivat olla, mutta etpä nyt mitään peruuttamatonta ole vielä tehnyt (kai?), ja hyvä että ainaki huikan olet jättänyt veks suurilta osin, siitä ei oikein apua ainakaan nyt taitaisi olla. Toivottavasti veljesikin muuten lääkärin tiukkasanaisia ohjeita on noudattanut ja on ymmärtänyt pysyä ainakin viinaksista erossa. Noin pahan haimaongelman jälkeen ei oikein muita vaihtoehtoja enää ole, toivottavasti nyt hänelläkin joten kuten menee kun et ainakaan muuta maininnut haimatulehduksen jälkeen.
Mutta jaksoja vaan molemmille
Elämä on kovaa... ja välillä potkii päähän ja lujaa! Mutta usko pois..kyllä se joskus helpottaa... täytyy vaan koittaa jaksaa ottaa itteesä niskasta kiinni! Kuten olet tehnytkin... juttusi antoi muuten jollain lailla toivoa minulle ja varmaan monelle muullekkin, että asioista selviää kun vaan jaksaa yrittää..! Paljon voimia sulle ja läheisillesi... yritä pitää ainakin ystävyys sinun ja Lotan välillä! Hyvää kesää...
Kiitos sanoistasi!
Kyselit veljeni tilasta. Ei ole vieläkään mikään häävi.
Toivuttuaan haimatulehduksesta, hän kävi kuukausittain kuvaussissa. Maaliskuussa löydettiin muutoksia haimassa. Huhtikuussa leikkaus jossa osa haimaa poistettiin.
Hänen viinansa on loppuelämäksi juotu.
Lääkärit kertoivat kylmästi jos juot, jopa pieniäkin määriä, niin kuolet.
Rankkaa hommaa, eiks vaan!
Elämä jatkuu...
On teillä ollut kestämistä. Tosin kuten tässä nyt muutkin ovat jo sanoneet niin ainakin joissain määrin toki itse aiheutettuakin. Aika lailla toki ainakin alkuunpanevana syynä kuitenkin taisivat olla itsestä johtumattomat ongelmat.
Eipä voi muuta kuin myös että pakko vain koittaa eteenpäin edetä tavalla tai toisella. Itselläsi nyt ainakin kokolailla enemmän valintoja on omissa käsissä kuin veljelläsi. Ainakin terveyden puoleen joka nyt kaikista tärkein onkin. Pakko kyllä silti sanoa että vaikka haimatulehdus aika yleinen nykyään taas onkin ja hyvin huonolla tuurilla voi iskeä jo suht kohtuukäyttäjiinkin niin on kyllä jo todella heikko onni että jo ensimmäisestä kerrasta posahtaa noin pahasti.
Yleensä nyt selvitään vielä säikähdyksellä ja ikävällä tosiasialla että viinat on juotu. Ainakin jos ei halua nuoralla tanssien jatkaa elämäänsä. Ikävän yksilöllistä tuntuu olevan, kurjaa kyllä silti. Noo, eiköhän velikin siitä tokene ajan kanssa kun elää kieltämättä tietysti keljujen rajoitteiden kanssa.
Ehkä suoraan sanottu mutta kuten jo aikaisemminkin tuossa sanoin niin itse voit kaikkia lankoja sentään ohjailla itse ja päättää valinnoista. Onhan sekin jo paljon.
Pärjäilyjä
Aika ikävä tarina! Toivottavasti sulla menee hyvin siellä uudessa työpaikassa! Jos Lotta rakastaa sua ja sä sitä niin ehkä te vielä joskus palaatte yhteen, mä ainaki toivon niin.
Hyvää jatkoo sulle!
HYvää kesää!
.. sanoisin, että aikaa tarvitaan ja rutkasti. Tulin itse petetyksi ja mieheni hölmöili myös pahemman kerran. En minä, enkä suku hyväksyneet häntä pitkiin aikoihin. Vain luottamuksen saavuttamalla ja näyttämällä, että se kaikki on mennyttä voit saada naisesi takaisin. Näin kävi meillä. Kaiken kaikkiaan aikaa tarvittiim meillä 5 vuotta mutta nykyään luotan ja rakastan miestäni täysin. Hän osoitti lopulta olevansa luottamuksen arvoinen ja kiirehtimättä asioita annoimme luottamuksen kasvaa. En ole kuitenkaan unohtanut sitä mitä hän teki, enkä tule koskaan unohtamaankaan. Anteeksi olen antanut mutta sekä minä, kuten myöskin hän, tiedämme että toista kertaa en anteeksi anna.
Koska teillä ei ole kiire mihinkään niin älä sinäkään kiirehdi asioita vaan anna ajan ja käytöksesi sekä muutoksesi tehdä tehtävänsä rauhassa. Ehkäpä näin voit näyttää sekä itsellesi, naisellesi että suvulle, olevasi luottamuksen arvoisen ja muutoksen tapahtuneen. ANNA AIKAA TEILLE KAIKILLE!
Tsemppiä jatkoon!
Hirveetä...
Mä en voinut olla itkemättä lukiessani tota sun tarinaa....
Oli hyvä kun hankkiuduit hoitoon!
Hyvä, että yritit saada elämäsi kuntoon ja sait sen myös kuntoon!!!
Voimaa sinulle!
Toivottavasti saat Lottasi takaisin!!!!
ja se oli aivan oikein sille paskalle,suku suojelkoon naista moiselta luuserilta.
Niin kuin olet varmaan huomannutkin, ilmaista lounasta ei ole. Maksat aina jollain tavalla sen, minkä olet muka helposti saanut, jos olet tiennyt tehneesi väärin. Useimmiten hinta on paljon kovempi kuin siitä saatu hyöty.
Voimia jaksamiseen!
.."Tiedän miltä tuntuu kun elämä opettaa. Se heittää kuraa pulpettiin ja hyvää tarkoittaa".
Eli koita ajatella tää kaikki, mitä sulle on tapahtunut, eräänlaisena kokemuksena ja miten se on sua kasvattanut. Uskon että oot vahva heppu kun tosta suosta jo oot ittes laulanut ylös.!..
Ja mitä tähän Lottaan tulee, uskon että teidän juttu tulee vielä onnistumaan, mutta se on eri asia että millon??, ehkä vuoden, ehkä kahden, ehkä viiden vuoden päästä. Kannattaa antaa pölyn laskeutua KUNNOLLA, ja katsoa myöhemmin että onko se jupakka eristänyt vai lähentänyt teitä!! Tsemppiä sulle ja onnea uuteen duuniin!