Ootteko jo miten nuorena tullut varmaksi lesboudestanne? Onko mennyt vuosia epävarmassa olossa vai oliko heti selvää mistä on kyse?
Itse oon yrittänyt ottaa selvää itsestäni jo vuoden päivät, mutten tiedä miten olla varma olenko lesbo/bi. Naisten kanssa en ole seurustellu, enkä tunne ketään joka olisi lesbo joten en ole asiasta keskustellut.
Itse oon yrittänyt ottaa selvää itsestäni jo vuoden päivät, mutten tiedä miten olla varma olenko lesbo/bi. Naisten kanssa en ole seurustellu, enkä tunne ketään joka olisi lesbo joten en ole asiasta keskustellut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
selvää ottamaan.Jos rakastuu naiseen,niin sit rakastuu ja jos mieheen,niin se on voi voi.
Kaikki kyllä selkii omalla painollaan ja ajallaan,se on varma.Pidä aistit auki ja kohtaa loppuelämäsi ihminen tai sen hektisen rakas.
Joidenkin mielestä se on epävarmuutta, jos joku ei jostain syystä vakaasti nimeä itseään heteroksi, bisseksi, tai lesboksi. Minusta se on lähinnä vain heidän omaa epävarmuuttaan; kaikki pitää tehdä helpoksi, yksinkertaiseksi, ja lopuksi on hyvä vielä vääntää rautalangasta... ja ihan turhaan.
Tärkeämpää olisi tietää mikä viehättää, ketä rakastaa, ja mihin sitoutuu vai sitoutuuko mihinkään. Käytännössä kovin harva tuntuu sitä tietävän, ja kun nämä ydinasiat on jengillä sekaisin ja pelottaa, niin sitten sitä turvaa haetaan muista asioista kuten vaikka jonkin tietyn seksuaalivähemmistön ryhmäidentiteetistä. Blaah.
Vieläkään en ole varma, mutta olen aika varma siitä, että olen väärinlesbo: Lesbouteni ei pohjaudu identiteettiin, vaan pikemminkin siihen että ympäröivät miehet ovat olleet jonkinlainen yhdistelmä Pako-sarjan T-Bag Bagwellin ja Hourun väliltä (sairaita ja pimeitä), yhdyntä sattuu ja naisen kanssa onnistuu. Samanlaista homoseksuaalisuutta kuin vaikkapa vankilassa tai nunnaluostarissa. Kalifornia on tehnyt minusta sen verta vapaamielisen, että se käy.
Jonkinlaiseksi queeriksi minua on kyllä epäilty vahvasti lapsesta lähtien, mutta kaapista ulospakottamisyritykset saivat vain aikaan torjuntareaktion.
Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt sekä naisista että miehistä, mutta on ollut pitkiä aikoja, jolloin olen elänyt vakisuhteessa miehen/naisen kanssa ja ajatus naisesta/miehestä on tuntunut vähintään omituiselta. Sitten on ollut aikoja, että olen ollut naisen/miehen kanssa ja halunnut miestä/naista. Hohhoi, sekavaako... Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että elämässä on rakkautta ja rakastettuna olemista. Valitettavasti olen kuitenkin kohdannut suhteissani sekä erittäin väkivaltaisen naisen että älyjättöisiä miehiä. Helpointa on ollut löytää naisista sellainen yhdistelmä, joka on juuri minulle sopiva.
tajusin sen kerralla. Ahaa elämys joskus 15-16v mut tottakai oli ajatuksia tunteita naisia jne kohtaan ollut jo pitkään
että on ekaks miehen kaa. Kun on saanut lapsia, niin sit alkaa seurusteleen naisen kaa kun se kiinnostaa enempi ja on ihanampaa. Lapsetkin on jo valmiina naisparille, siis kahdelle äidille, eikä tarvi houhailla mihinkään klinikoille.