Uskon salaliittoteorioihin. Nyt uskoni niihin on vahvistunut. On tapahtunut jotain mahdotonta. Ensinnäkin olen sellainen henkilö, joka ei halua rakastua. En myöskään halua olla minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa kenenkään kanssa tai muuten olla liian lähellä.
Olen kuitenkin huvin vuoksi miettinyt, että jos olisi pakko rakastua johonkin, minkälainen hän silloin olisi. No, tulokseksi tuli täysin viaton, äärimmäisen ystävällinen ja kiltti, super söpö ja suloinen olento, joka on juuri sopivan pituinen ja ehkä hiukan ujo. Siis jos tuon haluaa lyhyesti sanoilla kertoa.
Oma "makuni" on hyvin kova. 50% tytöistä on mielestäni "rumia", loput käytännössä "normaaleja". Joskus näkee jonkun ihan ok näköisen tytön. Hyvän näköisiä olen nähnyt vilaukselta ehkä n.10 koko elämäni aikana, mitä vain muistan. Eli mielestäni kaunista tyttöä ei ole olemassakaan.
Nyt kuitenkin tapahtui jotain mahdotonta. Jotain, jota en pysty käsittelemään. Epäilen Jumalaa tai jotain salaliittoa. Tapasin kaverin tyttöystävän kautta erään tytön. Hän on äärimmäisen ujo, ja täyttää kaikki "vaatimukseni". Siis tarkasti. Ja hänellä on juuri se nimi, jota pidän kaikkein kivoinpana tytön nimenä. Se ei ole suomalainen nimi (tietääkseni) ja on varmaan muutenkin harvinainen.
Tämän lisäksi hän vielä rakastui minuun (en ole tietoinen, että kukaan muu olisi koskaan ollut minusta kiinnostunut). Eikä tässäkään vielä kaikki. Hän on hyvin herkkä ja sain hänet vahingossa itkemään. Kauhukseni jouduin halaamaan häntä. En nyt voinut poiskaan työntää. Ja tätä en voi edes ääneen sanoa, mutta hän tuntui hyvältä.
Siis mitä voin tehdä apua? En missään tapauksessa voi rakastua häneen ja olla hänen poikaystävänsä, vaikka hän onkin maailman kiltein ja suloisin olento ja toisaalta mieleni tekisi melkein teoriassa sinänsä ihan pikkuisen jotain...
Ähh.. mitä oikein teen... ei tämä voi edes olla totta.... mahdotonta...
Olen kuitenkin huvin vuoksi miettinyt, että jos olisi pakko rakastua johonkin, minkälainen hän silloin olisi. No, tulokseksi tuli täysin viaton, äärimmäisen ystävällinen ja kiltti, super söpö ja suloinen olento, joka on juuri sopivan pituinen ja ehkä hiukan ujo. Siis jos tuon haluaa lyhyesti sanoilla kertoa.
Oma "makuni" on hyvin kova. 50% tytöistä on mielestäni "rumia", loput käytännössä "normaaleja". Joskus näkee jonkun ihan ok näköisen tytön. Hyvän näköisiä olen nähnyt vilaukselta ehkä n.10 koko elämäni aikana, mitä vain muistan. Eli mielestäni kaunista tyttöä ei ole olemassakaan.
Nyt kuitenkin tapahtui jotain mahdotonta. Jotain, jota en pysty käsittelemään. Epäilen Jumalaa tai jotain salaliittoa. Tapasin kaverin tyttöystävän kautta erään tytön. Hän on äärimmäisen ujo, ja täyttää kaikki "vaatimukseni". Siis tarkasti. Ja hänellä on juuri se nimi, jota pidän kaikkein kivoinpana tytön nimenä. Se ei ole suomalainen nimi (tietääkseni) ja on varmaan muutenkin harvinainen.
Tämän lisäksi hän vielä rakastui minuun (en ole tietoinen, että kukaan muu olisi koskaan ollut minusta kiinnostunut). Eikä tässäkään vielä kaikki. Hän on hyvin herkkä ja sain hänet vahingossa itkemään. Kauhukseni jouduin halaamaan häntä. En nyt voinut poiskaan työntää. Ja tätä en voi edes ääneen sanoa, mutta hän tuntui hyvältä.
Siis mitä voin tehdä apua? En missään tapauksessa voi rakastua häneen ja olla hänen poikaystävänsä, vaikka hän onkin maailman kiltein ja suloisin olento ja toisaalta mieleni tekisi melkein teoriassa sinänsä ihan pikkuisen jotain...
Ähh.. mitä oikein teen... ei tämä voi edes olla totta.... mahdotonta...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikä on vikana? Etkö vain ole valmis seurustelemaan, vai mikset halua seurustella kenenkään kanssa?! :|
Kirjoitit todella hyvin. Aivan ihanan kaunista luettavaa :)
Hmm.
Mikset sinä voisi seurustella hänen kanssaan? Pelkäätkö sinä jotain? Jos tyttö kerran on sellainen tyttö, josta olet aina haaveillut, mikä teitä estää? Ja hän vielä pitää sinusta ^^ Ettekö te voisi puhua asioista? Kaikki ihmiset taitaa tarvia rakkautta ja loppuenlopuksi jonkun vierelleen, vaikkei ne sitä myöntäisikään.
niin mutta... siis.. en osaa selittää... Olen ikään kuin luvannut itselleni.... ja en voi sietää valehtelemista.
Ja tämän seuraavan kirjoittamiseen joudun käyttämään hirveästi tahdonvoimaa. Ääneen en sitä voi sanoa.
...
Tavallaan ehkä sinänsä saatoin jo rakastua häneen, mutta yritän väittää itselleni, ettei asia ole niin. Kun mietin asiaa, aivoni menevät ihan lukkoon.
Pelkään hirveästi petetyksi tulemista. Kaikki ystäväni ala-asteella pettivät minut yksi toisensa jälkeen. Siitä on ilmeisesti jäänyt jotain... Tosin, en tuotakaan voi käyttää tekosyynä, sillä tiedän, että hän ei ikinä pettäisi minua tai ylipäätänsä ketään.
Mutta apua, miten hän voi olla sellainen? Siis ei se ihan oikeasti voi olla mahdollista. Ennen en Jumalaan niin hirveästi uskonut, mutta nyt en muutakaan selitystä keksi.
Siis ensinnäkin jo se on ihme, että hänen laisensa ihminen on olemassa. Se, että jollain on juuri se nimi, josta eniten pidät, on myös hyvin epätodennäköistä (varsinkin tässä tapauksessa). Se, että hän elää juuri tällä hetkellä, on ikäiseni ja vielä tapasimme toisemme on jo mahdotonta. Ja kun tähän vielä lisää päälle sen, että hän pitää minusta ja minäkin lähes pakotettuna aloin pitää hänestä, tulokseksi tulee mahdotontakin mahdottomampi.
Tekisi hirveästi mieli halata häntä.. tai ei siis ihan mutta... tai jotain... äh.. mitä voi sanoa... en voi sanoa juuri SITÄ, mutta en voi valehdellakaan. Ja nyt puhun tästä kirjoittamisesta ja tällä hetkellä pääni sisällä pomppivista ajatuksista.
Sitä se on elämä - arvaamatonta ja just ku on päässy johonki sisäiseen tasapainoon ja tehnyt lupauksen itselleen jonka uskoo pystyvänsä pitää.... kaikki kääntyy päälaelleen. Itse Jumalaan uskovana ihmisenä uskon että tuossa on johdatusta mukana. Itse ainakin rukoilisin asian puolesta että mitä kannattaa tehdä ja että Herra pystyis näyttämään oikean tien. Tosin aika hienoja merkkejähän tuossa jo oli :)
Oon toisen kirjottajan kanssa samaa mieltä tuosta, että ihmisen ei kuulu olla yksin :) Siispä.. miksipä ei? Ja hei pistä sähköpostiosoittees tänne, jos haluat multa vielä näkökulmia. Ite kanssa vähän vastaavaa kokeneena voisin ehkä vähän yrittää olla avuks? :)
Sitä se on elämä - arvaamatonta ja just ku on päässy johonki sisäiseen tasapainoon ja tehnyt lupauksen itselleen jonka uskoo pystyvänsä pitää.... kaikki kääntyy päälaelleen. Itse Jumalaan uskovana ihmisenä uskon että tuossa on johdatusta mukana. Itse ainakin rukoilisin asian puolesta että mitä kannattaa tehdä ja että Herra pystyis näyttämään oikean tien. Tosin aika hienoja merkkejähän tuossa jo oli et asia vois olla jo valmiiks "siunattu" :)
Oon toisen kirjottajan kanssa samaa mieltä tuosta, että ihmisen ei kuulu olla yksin :) Siispä.. miksipä ei? Ja hei pistä sähköpostiosoittees tänne, jos haluat multa vielä näkökulmia. Ite kanssa vähän vastaavaa kokeneena voisin ehkä vähän yrittää olla avuks? :)
Tuli vahingossa kahdesti.. Vastaa vaiks tähä ni sit saan sähköpostiin tiedon et sulta on tullu vastausta :)
Nyt on jo liian myöhäistä. En ole vielä ihan varma mistään, paitsi siitä, että nyt me ollaan tyttöystävä ja poikaystävä, ja että rakastan häntä. Yritän alitajuisesti vielä estää asiaa ja siksi olen hieman sekaisin. Mutta en voinut asialle mitään. Hän tuli punaisena kysymään, että voisiko hän olla tyttöystäväni. Vastasin mitään ajattelematta kyllä. Sitten halasimme. Ei niin suloiseen olentoon voinut olla rakastumatta, kun kerran olin toistamiseen niin lähellä häntä.
Hienoa :) Nyt ootte selkeillä vesillä. Ja nyt vaan sit pikku hiljaa alat luottamaan siihen kans.. Sit voit jossain vaiheessa kertoo tosta jutustas, ellet oo jo kertonu..? Tai sillee että voit selittää ns. etukäteen, että "jos oon joskus outo sua kohtaan ni se johtuu tästä.. mut koska oon ihastunu/rakastunu suhun ni haluan et pääsen siitä eroon. mut en varmaan pääse ihan heti" :) Jos siltä siis tuntuu.
Onnea matkaan
Olin vielä vähän aikaa sitten yhtä lukossa kuin sä ilmeisesti nyt. Tuntuu paremmalta kun ei pingota noin. Taidan ymmärtää mitä tarkoitat tuolla lupauksella... Tein ite kans joskus sellasen "lupauksen" jossa lupasin ittelleni etten ainakaan pariin vuoteen aattelekaan tyttöjä :). Mulla ei vaan oo koskaan käyny noin hyvä tuuri kuin sulla nyt. Rakasta ja nauti ;)! kaikki tarvii rakkautta!
Ps. Jumala on olemassa.
Kikilla ei käy noin hyvä tuuri. Ota tilanteestas ilo irti saamari...
Kuules ;) taidat olla homo
Ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta homot iljettävät minua. Siis aivan mahdottomasti. Ei minua haittaa, eikä koskaan olekaan, jos jotkut suutelevat tai jotain, mutta jos kaksi poikaa tekee sen... muistan sen monta vuotta.... Siis ei millään pahalla. Kyllä homoillakin on oikeus rakkauteen ja muuhun...
Ja nyt siis rakastan tyttöä.
Elikkä näin aluksi: hengitä syvään ja rauhoitu poika! Itselleen ei kannattaisi koskaan luvata mitään, sillä on mahdollisuus että sitä ei vain pysty pitämään. On todella valitettavaa että ihmiset pettävät toisia ihmisiä, mutta sitä se elämä on välillä. Kaikki eivät ole kuitenkaan sellaisia. Voit löytää sen OIKEAN elämässäsi ja mielestäni silloin ei kannattaisi jättää elämäsi tilaisuutta sikseen. Minusta sinun tulisi tehdä lista hyvistä ja huonoista puolista seurustelusuhteessa, eli plussat ja miinukset. Sinä ja vain sinä itse päätät elämästäsi ja sinulla on vain yksi elämä, älä heitä sitä hukkaan vaan irrottaudu uusiin kokemuksiin. Teillähän voi synkata vaikka kuinka hyvin sen tytön kanssa ja jos susta jo tuntui sen halaaminen hyvältä ja että tykkäät siitä, niin miksei?