Oletatte varmaan, että kirjoitan tapojeni mukaan runon. Erehdytte! Olen omalta osaltani syypää siihen kritiikkiin, jota muutkin kyllä myöhemmin myötäilivät, joka johti hajupojan poistumiseen palstalta.
Muutkin, arimmatkin palstalaiset, uskaltautuivat kirjoittamaan kun aihe oli riittävän helppo. Annoin palstan hiljaisille "vanhan polkupyörän" jolla hekin uskaltautuivat ajamaan kun rikkoutumisella ei ollut merkitystä. Mitään sankaruutta en teollani halua tavoitella vaikka siltä ehkä tuntuukin.
Olen vanha niin iältäni kuin palstalaisena ja olen myös vaatimattomista maalaisoloista lähtöisin. Tunnen sympatiaa niitä monia palstalaisia kohtaan, jotka lukevat runsaslukuisasti viestejä mutta eivät uskaltaudu kirjoittamaan.
Tiedän, että on olemassa henkilöitä, jotka ovat tehneet ikänsä raskasta ruumiillista työtä mutta kirjalliset esitykset ovat jääneet jotakuinkin nimikirjoituksiin. Ei tällaisilta henkilöiltä synny ainakaan heti kovin sujuvaa tekstiä.
Halu ja kyky hankkia tietokone ja opetella sen peruskäyttö on ikäisilleni jo ponnistuksia vaativa toimenpide. Sujuvammat kirjalliset esitykset voisivat olla seuraava päämäärä.
Kuten olen ennenkin maininnut, kirjoitusten sisältö on täydellistä oikeinkirjoitusta tärkeämpi.
Nyt sitten ihmettelen: Mikähän minäkin olen johdattelemaan, neuvomaan, opastamaan? itsekin kun olen alkujaan maalaisjuntti.
Muutkin, arimmatkin palstalaiset, uskaltautuivat kirjoittamaan kun aihe oli riittävän helppo. Annoin palstan hiljaisille "vanhan polkupyörän" jolla hekin uskaltautuivat ajamaan kun rikkoutumisella ei ollut merkitystä. Mitään sankaruutta en teollani halua tavoitella vaikka siltä ehkä tuntuukin.
Olen vanha niin iältäni kuin palstalaisena ja olen myös vaatimattomista maalaisoloista lähtöisin. Tunnen sympatiaa niitä monia palstalaisia kohtaan, jotka lukevat runsaslukuisasti viestejä mutta eivät uskaltaudu kirjoittamaan.
Tiedän, että on olemassa henkilöitä, jotka ovat tehneet ikänsä raskasta ruumiillista työtä mutta kirjalliset esitykset ovat jääneet jotakuinkin nimikirjoituksiin. Ei tällaisilta henkilöiltä synny ainakaan heti kovin sujuvaa tekstiä.
Halu ja kyky hankkia tietokone ja opetella sen peruskäyttö on ikäisilleni jo ponnistuksia vaativa toimenpide. Sujuvammat kirjalliset esitykset voisivat olla seuraava päämäärä.
Kuten olen ennenkin maininnut, kirjoitusten sisältö on täydellistä oikeinkirjoitusta tärkeämpi.
Nyt sitten ihmettelen: Mikähän minäkin olen johdattelemaan, neuvomaan, opastamaan? itsekin kun olen alkujaan maalaisjuntti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.outwar.com/page.php?x=1159897
Otan Ruuneperin aiheen aivan kirjaimellisesti, vaikka palsta kitiseekin kuin vanha, ruosteinen polkupyörä!
Muistan kuinka opettelin ajamaan isän polkupyörällä, mustalla 30-luvun ihmeellä. Leveäsatulaisella, raskaalla pyörällä. Satulan takaosassa roikkui pieni nahkalaukku.
Ensin täytyi opetella pitämään pyörä liikkeen aikana tasapainossa. Se tapahtui siten, että hinasin pyörän pihapiirin korkeimpaan nurkkaukseen, hyppäsin sitten polkimelle ja "surfailin" alapihan puolelle. Kun se alkoi onnistua, enkä enää kaatunut, vaan olin samalla oppinut ohjailemaan ja väistelemään kaikki mukuraiset paikat, olikin aika opetella myös polkemaan. Täytyi ehtiä pujottaa toinen jalkansa tangon alta polkimelle. Mikä ilo kun oli ehtinyt polkaista pari, kolme kertaa!
Sillä tavalla tangon välistä taiteilemalla poljin,
kinttuja ei ollut vielä tarpeeksi, että olisivat yltäneet tangon päälle.
Kesän vietin mummon ja vaarin luona. Siellä oli enolla roosan värinen "urheilumallinen" pyörä.
Olen ihmetellyt miten 40-luvulla jo tehtiin niin hienoja pyöriä.
Pyörässä oli kapea satula, "kippurasarvet" ja näytti sirommalta kuin isän pyörä. Sillä uskaltauduin kokeilemaan tangon päältä ajoa. Veivaamistahan se tietysti oli kun kintut edelleen olivat liian lyhyet. Seuraava kehitysvaihe oli jarruttaminen. Eno oli neuvonut kuinka jarrutetaan, mutta ensi alkuun en kuitenkaan uskaltanut jarruja käyttää vaan sovelsin omaa tekniikkaa: ajoin aitan seinään!
Kintut ja kyynärpäät olivat verinaarmuilla ja mustelmilla ja enokin oli huomannut etten hänen neuvojansa paljon noudattele. Hän uhkasi pistää pyörän lukkojen taakse jos en opettele jarruttamaan oikein.
Sovimme, että hän juoksee perässäni ja ottaa pyörästä kiinni jos hätä tulee. Ei tarvinnut juosta kuin yhden kerran.
Syksyn tullen olin jo aika taitava.
Omaa pyörää sain kuitenkin odotella kunnes olin 14 vuotta vanha. Kouluaikana muuttivat vanhempani toiselle paikkakunnalle, mutta minä jäin jatkamaan koulua entiselle paikkakunnalle.
Alivuokralaisasunnostani oli matkaa koululle 5 km ja pyörä oli välttämätön.
Seuraavan pyörän sain ollessani jo yli 30-kymppinen. Siitä pyörästä en ehtinyt paljon nauttia, vaan poika piti sitä "krossipyöränä" ja ajeli renkaat kahdeksikolle metsässä! Yritin kerran mennä pyörällä kaupoille, mutta kun takapuoli hyppäsi satulalla tasaisin välimatkoin, niin luovutin koko pyörän urheilun alttarille, eli poika sai ajaa sen loppuun.
Nyt ajelen kuntopyörällä.
nautin todella!
* Kiitos*
Mietin omien polkupyörieni tarinaa - olisiko siinä mitään kerrottavaa?
Aika näyttää...
kerrontaa. Ei niinnkään keskustelua mutta muita viihdyttävää. Muistuu ihan oma opettelu mieleen kommelluksineen.
Ei olla niin kaavoihin kangistuneita, että kaiken pitäisi herättää keskustelua. On mukava lukea välillä juuri tuon tapaista.
Monella opettelu on ollut melkein samanlaista.
Minä en vaan oppinut ajamaan pyörällä. Sain ensimmäisellä opettelu kerralla polvet, kyynärpäät ja puolet kasvoista vereslihalle. Joten se jäi siihen. Monasti tulee mieleen, että olisi kiva osata ajaa ja tehdä pyöräretkiä maaseudulle näin kesäisin.
tulee, jos sinä poljet ja minä ohajaan ( tai päin vastoin ) tai joku muu!
jalka tangon alta opettelin minäkin ajamaan pyörällä. Kouluiässä sain oman polkupyörän, sillä kouluun oli 7 km:n matka.
... lukea välillä kannustavaa ihmistä. Emme todellakaan kaikki ole kirjallisesti lahjakkaita, mutta silti haluamme sanoa ajatuksiamme. Oikein kirjoituksessa tulee myös virheitä kun ammatissakaan ei ole joutunut kirjoittelemaan muuta,kuin sen allekirjoituksen.
Raikkaat tuulet puhaltaa joten kesäkin voisi alkaa.
todella puhaltaa tänään ja ainakin ulkona! Meinasin "jäätyä" meren rannalla, vaikka merivesi on jo lämpimämpää kuin ilma!
Otan myös tosissani tuon vanhan polkupyörän muistelon. Taisin minäkin opetella niin miesten- kuin naistenpyörälläkin ajamaan joskus -40 luvulla. Voi sitä riemua, kun sitten sain ekaluokalla oman pyörän. Se oli äidin vanha pyörä, minkä isä oli maalannut uusiksi ja laittanut vielä takapyörään uuden verkkosuojan!
Siihen aikaan oman polkupyörän omistaminen tuntui samalta kuin, jos olisi omistanut Mustangin!!
Toivottelen hyvää jatkoa keskusteluillenne !
Omaa pyöräänsä jokainen ohjaa ja vain itse sitä voi ohjata ja mihin ohjaa on pyörän satulassa olijan asia.
Toivon Sinun löytävän oikean tien ja nauttivan uudistunein mielin oman pyöräsi ohjailusta - toisetkin haluavat ohjailla itse omma pyöräänsa - elämänkulkuaankin !