Olen tässä ajatellut vaikka jolu joka tuntee minut kysyisi varmaan millä, mutta silti vaan fundeeraan. Ollanko me fakkiutuneita pieruja vai yritetäänkö ede joka päivä pikkasen kehittää itseämme niin henkisesti kuin fyysisesti. Tyydymmekö vain naljailee ja nokkimaan toisianne. Siihen on elämän varrella kaatunut moni naisten välinen ystävyys alkumetreille. Taitaa olla miesten kanssa sama tahti. Kuitenkin minä ainakin kirkkaasti muistan että nuorena löytyi suvaitsevaisuutta ja empatiaa enemmän kuin tänä päivänä. Tämä elämä kun ei ole mikään tartani vaikka tukka putkella saa joskus mennä vieläkin. Joskus tuntuu siltä että niinkuin ei iloisista tai onnellisista tuntemuksistaan sais edes kertoa. Heti tulee joku ilonpilaaja. Minä ainakin haluan elää ja nauttia elämästä. Nauraa kun naurattaa, itkeä kun itkettää. Huumoria kehiin ja toisen tervettä kannustusta.
Tässä mietin
Yritystä
1217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinähän sanoit kuin minä ihe. Todella tuntuu kuin vain kateus loistaisi kun aina pitää jokin negatiivinen löytää joka paikasta. Hauskaa pitää olla ainakin välillä. Eikä muistella mitä silloin sanoit ja silloin, joskus vois jonkun unohtaa. Pidetää myö hauskaa! Joten hauskaa päivän jatkoa sinulle!