Kertokaa kokemuksianne kun koira tullut taloon. Kuinka lapset suhtautuneet? Ovatko olleet mustasukkaisia ja kuinka kauan? Meillä nyt koiravauva ollut 3 vkoa ja yhtään ei 3 vuotiaalla ota hellittääkseen mustasukkaisuus. Melkein vaivun jo epätoivoon. Ja tietysti mietityttää kuinka pentu reagoi jos lapsi ei hellitä. JOutuuko jo ajattelemaan luopumista koirasta?? Ja onko mustasukkailu ollut kuinka rajua?
APUA, mustasukkainen lapsi
jervao
82422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
3 viikkoa lapsella on lyhyt aika.. (samahan tuon onko kyseessä toinen lapsi "josta et voi luopua" tai koira..mustasukkaisuutta esiintyy aina jossain määrin.)
Kuinka olet ottanut lapsen mukaan "koiraleikkeihin"?
Kerro hieman lapsen käytöksestä koiraa kohtaan??
"EI HELLITÄ ?"
Oletko kertonut lapselle,että hän on "isosisko" koiranpennulle, joka tarvitsee opetusta ja neuvoja kasvaakseen hänelle leikkikaveriksi..? (muista kuitenkin että pentu on AINA alempiarvoinen laumassa!)
3v osaa jo/ alkaa hoitamaan nuorempiaan..Kokeile käyttää sitä hyväksesi!
rajat ja rakkaus. niin, parempi olisi, että hieman laittaisit rajoja lapsellesi. tuon ikäinen jo kyllä pian tajuaa, jos ei ole aiemmin tarvinnut tajuta, tekojensa seuraukset. onneksi ei ole kyseessä perheen uusi vauva! siitä olisikin sitten hieman vaikeampi luopua... niin, ja kyllä se koira sitten isona kostamalla näyttää, jos et ole pystynyt lasta pitämään siitä erossa. voi olla vaan aika rumaa jälkeä esim. naaman alueella saa kulmahanpaat hetkessä ihmeitä aikaan...
ihan noin mene.
Ei lapsen mustasukkaisuus ole välttämättä (itse asiassa aika harvoin) seurausta rajojen ja raukkauden puutteesta.
On täysin normaalia että pieni lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja itse asiassa se on hyvä merkki, jos lapsi olisi täysin välinpitämätön voisi miettiä miksi.
Sinulla on aika kapea katsantokanta asioihin ja ilmeisesti kuulut siihen ihmisryhmään joka, tietämättä enempää asioista heitttää kehiin heti ensimmäisen kuulemansa lauseen jolla voi arvostella muiden ihmisten lasten kasvatusta.
Asiat eivät ole koskaan ihan yksiselitteisiä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle vinkiksi, ota lapsi mukaan hoitamaan pentua, 3-vuotias osaa jo valvotusti esim. tarjota ruuan pennulle, laittakaa yhdessä esim. pennun makuupaikka ja miettikää pennun hoitoon liittyviä asioita.
Anna lapsen mukamas päättää jostain pienestä asiasta jota teette pennun kanssa jolloin lapsi tuntee itsensä tärkeäksi osaksi pennun hoitoa ja huomaa olevansa sinulle avuksi ( vaikka todellisuudessa voi olla enemmän "haitaksi")
Lapsi kokee usein jäävänsä vähän vähemmälle huomiolle kun pentu tulee taloon,vaikka todellisuudessa niin ei tapahtuisikaan, ihan sen takia koska lapselle on sanottava ettei pentua saa häiritä' kun se nukkuu, syö yms.
Ja tässä olen itse huomannut hyväksi konstiksi sen että lapsella on jokin tietty oma tärkeä juttu pennun hoidossa.
Anna lapselle aikaa tottua pentuun, käytä omaa maalaisjärkeä asioiden kanssa, ei ne pennutkaan ihan lasia ole.
En ala tässä rautalangasta vääntämään mitä mikäkin lause tarkoittaa, uskon että alkuperäinen kirjoittaja ymmärtää ihan vaivatta mitä tarkoitan ja ne ketkä ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, niin ei tarvitsekkaan.
Hyvää jatkoa pennulle, lapselle ja sinulle
Meillä ainakin tykkäsi kovasti pennusta, mutta nyt 4.v poika on alkanut repiä koiraa, kiusaa koiraa koko ajan ja menee päälle istumaan kun koira nukkuu! Mutta minusta koira saa kyllä itse näyttää milloin ylittyy raja.
Toivottavasti koira ei sitten näytä liian kovasti kun kuppi vihdoinviimein kaatuu.
Eikö olisi parempi jos vanhemmat menisivät väliin ja tekisivät HYVIN selväksi ettei koiraa revitä eikä sen päällä istuta.
Eikö sitä penikkaa voi kieltää? "Koira saa näyttää milloin raja ylittyy"... Koira saa tuolla tavalla huonoja kokemuksia lapsista ja oppii ettei lapset ole mukavia. Kun yhden kerran sitten "näyttää" kunnolla, niin ollaan koiraa viemässä piikille...
Koirakielto tällaisille!
Juuri kaipailin omia kokemuksianne ko. asiasta ja onko mustasukkaisuus aikanaan hellittänyt. Rajoja ja rakkautta meillä todellakin on ollut, mutta isompi ei mustasukkaile ollenkaan, pienemmällä sitten senkin edestä. Lasta on otettu mukaan juuri esim. tuon ruuan antamisessa ja joka päivä jutellaan asiasta kuinka ollaan tai ei olla koiran kanssa. Tuolla kommentilla "ei hellitä" lähinnä tarkoitin ettei mustasukkaisuus "tunnu hellittävän" yhtään. Toki sen käsitän että 3 vkoa on lyhyt aika ja onhan toki kauheita tarinoita kuullut mustasukkaisista sisaruksista kun vauva tulee perheeseen. Toki emme koirasta ole luopumassa (vaikka se kauhulla käynyt mielessä, pelkään siis jos pennun luonne kärsii) kuten ei kukaan vauvastakaan. Kiva kuulla kuitenkin että asiat helpottuvat joskus =)
Kyllä se aikanaan helpottaa, usko pois. Minäkin elän siinä uskossa! Minulla kaksi nuorimmasta 4 ja 5 vuotiaat ja 10 viikkoinen pentu. Nuorimmainen on aivan mielettömän mustis omasta äidistään, aina kun otan pennun syliin alkaa meillä itku että hän ei saa koskaan sitä pitää jne... Ja vanhenpi 5 vuotias poika, ei perusta yhtään mitään vaikka muuttaisi asumaan äidin syliin ;)
Nuorimmaisen ei vain ole koskaan aikaisemmin tarvinnut vielä jakaa äidin huomiota niin kun vanhempi lapseni on jo sen jakanut.
Varmasti sellainen yhteinen puuhastelu koko perheen ja koiran kesken lähentää myös kaikkien kiintymistä ja soputumista uuteen tulokkaaseenne.
En tiedä ymmärsitkö mitä ajan takaa, mutta yritän kuitenkin itsekkin äitinä kertoa että se on ohimenevää. Ja sopetuminen tapahtuu sitten arvaamatta.
Jotkut vertaavat lasten mustasukkaisuutta siihen, että meillä äideilläkin menisi aikamme tottua isin uuteen naisystävään =D