yksinäisyyden tunne
kaipaus kauas kantaa
ikäväkin saattaa jotain antaa
seura jonkun toisen
poistaisi ikävän moisen.
kaipaus kauas kantaa
ikäväkin saattaa jotain antaa
seura jonkun toisen
poistaisi ikävän moisen.
VIILTÄÄ
galileoo
30476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
seuraan jonkun toisen...
poistaa ikävän moisen...
tunteet suuret...
johonkin niillä kai juuret...
mielipiteitäkin on niin monta...
lapioida välillä...myös se sonta...
tämän kaiken kun jaksaa...
on jo paremmalla puolella matkaa...
mutta...ikävä on välillä suuri...
olet mulle sellainen lääke kuuri...
ikäväkin ajan kanssa haihtuu...
ajatukset muihin asioihin vaihtuu.
vai mitä tarkoitat
näinkö luotasi karkoitat
vai saako seura toisen
aikaan reaktion moisen
kimaltamaan kuin huulirasva
ei pimeässä mikään kasva.
toisillemme...
yksin silloin emme...
lähelläsi liidän...
siinä olen...
vaikka välillä...korkeuksissa kiidän...
luotani en karkoita...
aina vain ei aikaa...sitä tarkoitan...
mutta...hyvinhän tämä jo luistaa...
vuoteeseen...jo itsensä suistaa...
näin ei tarvitse aamulla päätä puistaa...
hyvää yötä ja kauniita unia.
näin ainakin aattelin
ulos kun katsastan
ajatuksissani pellolla ratsastan
sujuu kuin tanssi
ajatus kulkee kuin päällä ois trannssi.
märkä...kuin uitettu koira...
ei sentään noita...
vaikka sarvea pukkaa...
kuitenkin lempeä...
availen takku tukkaa...
mutta...transsi...kuulostaa hyvältä...
sellainen ilta tanssi.
koko kimma
kuivaksi saada on vimma
transsi alkaa
hyppikää tasajalkaa.
ole pyörivää mallia...
muuten...esitettävä lallia...
mutta...älä suotta toimi...
enkeli jo föönin poimi...
millä kuivui jo tukka...
se riittää...
lippu tangossa kuivui sukka...
mutta...tasa jalkaa...
hei...ilta alkaa.
SIELLÄ OLLAAN
no ota ei ainakaan pollaan
ilta toimet pian alkaa
nyt villasukat lämmittää jalkaa .
kuiva on nyt tukka...
eikä jalassakaan villasukka...
päin vastoin...
kuin kuuma kalle...tai...
kirjoittaisinko...kuin karvinen tai nalle...
viikko on juostu...kuin järkeä vailla...
siitä viestit...silloin tällöin...
siis sillälailla...
nyt kotiin palasin...
vierellesi kaipasin...ja heti halasin...
hyvää iltaa tai yötä...
viikko takana...työtä...
nyt nousu vaihde päälle...ja onni myötä.
silloin...kun sydämmeen sattuu...
se pieni...paku...ei...
johon...kaikki ikävä mahtuu...
silloin ei...aina jaksa suodattaa...
tähän voi...ajatuksiansa vuodattaa...
mutta...seura toisen...
poistaa ikävän moisen...
Huomenta....gali...
aamu suukko ja hali...
siitä on jo aikaa...
kun aamusta heti...enkeli raikaa.
kera kuutamon
valkeutta saanut maa on
niin kuin kakku kerma kehikon
juuri selasin...
sinua ajattelin...kelasin...
niin...lumipeite maan...
kohta lumi enkeleitä tehdä taas saa...
ripsiin...hiuksiin lumi tarttuu...
lumi pesut...juokse karkuun.
eikös se niin jatku
vai lumi pesu pitäisi pelätä
no et sinä minua selätä
haaveissa korkeitaan
pesun sulta saan.
hei...ei pidä pelätä...
sinut kuitenkin selätän...
tiedätkö...naisella on kaikki valta...
hypi vaikka tasa jalka...
no...mutta siitä vain unta nään...
se oli jatkumo tämän sään.
joista paljon huvia
haaveilla aina saa
onhan jotain mitä odottaa
tasajalkaa ei viitsi tähän aikaan yöstä
se olisi ikävä muistutus työstä.
kun on mitä odottaa...
unikuvia...on hyviä...
mutta..työstä...
joudutko hyppimään tasa jalkaa...
että nyt se työ alkaa...
täällä rupes nauru raikaan...
tähän aikaan...naapurikin koputtaa saikaan.
itsensä pitää
muuten ei tule mitää
ajatella minä kuvaa
kenties haavoittuvaa.
timanttina jään...
löytyy särmää...
leikin ja härnään...
seuraus ja syy...
enkeli...tai pikku piru...
mutta...ei kyy...
eikä hillitä pidä...
vaan villitä.
niin monella tapaa
aamuisin ikkunoita rapaa
joskus koskee lapaa
välillä kaivaa napaa
joskus aikaa vastaan skapaa.
kohta kääntää lapaa...
on ressistä vapaa...
vastaan ei...tänään skapaa...
unten maille vie...
se höyhen saarilla lie.
en kanssasi jaa
paljon on tehtävää
etten tänne jää
on aika mennä
on aika tulla
miten sulla.
ei enempää kuun siltaa...
nyt on aika jatkaa...
eteenpäin matkaa...
siis...runon vain rustaan...
en vajoa aukkoon mustaan.
sinne katoaa kun saukko
monen laisia iltoja riittää
ketä siitä saa kiittää
tapoja terveellisiä
vaiko hyvää onnea.
mieleen anu...
tai saukko...
unohdetaan koko musta aukko...
rakkautta iltaan...
kevyesti kohti kuun siltaa...
hei..onko siellä onni käynyt...
täällä sitä ei näy nyt...
mutta...sehän on hyvä...
perjantai...perjantai...
kohta on pyhä.
elämä muuttuu taas iloisemmaksi
saa tulla ja mennä
kun en itse kaikkeen ennä
on taasen valinnan vapaus
kahleista pääsee vaikea tapaus.
vai vaikea tapaus...
niin...miettii...
sanoja...valinnan vapaus...
kiirekkö aina suuri...
rauhallisesti...sellainen mielessä juuri...
rimpuilen vastaan...
vuoret siirtää jaksan.
ylitse muiden
se esiin kaivetaan
nyrkkiä puiden
onko vaikea tapaus
vain valinnan vapaus
olisko voinnut
valita toiset soinnut
vain ärsyttääkseni
niitä käytän
textillä kentän täytän
vaiko olenko vain ilkeämielinen
kuka tietää sen
miettimistä ensi yöksi
teenkö tätä työksi
vaiko luonne vika
jos käyttäytyy kuin sika
kirjoittajan vapaus
jos käyttääytyy kuin vaikea tapaus
mutta jos asiaa rauhassa pohtii
kiinnittäen kaiken johto kohtii
voi siihen järkeä saada
ei se koko maailmaa kaada.
mitään johto kohtia...
mottaan kohta...
tätä täytyy pohtia...
rauhaa ja rakkautta...
huomenna parempi mieli...
eikä haamu...
mutta...riimuun ei voi laittaa...
siitä on vain haittaa...
siihen en ala...
vaihto ehto...sitten vaikka palan...
nousee uhma...ja silloin...
ei saa olla tuhma.
väkivallan uhkan edessä
vaikka voisin olla kuin kala vedessä
mutta että pohtimaan
mitähän siitäkin saan
päänsärkyä ja pahaa mieltä
sulle näytän kyllä kieltä
riimu kuuluu navettaan
ammun kaulaan.
antaudu ei edes mari...
väkivalta ei uhkaa...
puhallan vain tuhkaa...
no..mutta...
minustako johtuu...
että saat päänsärkyä...
ja pahaa mieltä...
tätä täytyy siis pohtii...
näytä vain kieltä...
olen kuitenkin eri mieltä.