Mitä mieltä olette valokuvien - siis valmiiden albumissa tms. olevien valokuvien - kopioimisesta valokuvaamalla vaihtoehtona skannerille?
Testasin asiaa ja mielestäni kuvatut kopiot ovat parempia kuin skannatut. (Siis minulla, kamera laadukkaampi kuin skanneri...)
Miten tuon valaistuksen järjestäisi sopivammaksi..? Tuelta tietty kuvasin.
Testasin asiaa ja mielestäni kuvatut kopiot ovat parempia kuin skannatut. (Siis minulla, kamera laadukkaampi kuin skanneri...)
Miten tuon valaistuksen järjestäisi sopivammaksi..? Tuelta tietty kuvasin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Albumissa olevia valokuvia on vaikea saada vakioetäisyyden päähän vaakasuoraan, joten minusta skanneri on paljon parempi. (Skannerin hinta korkeintaan kymmenesosa kameran ja linssin hinnasta).
Olen toki kuvannut paljonkin suoraan kuvista. Parhaana valaistuksena olen pitänyt ikkunasta tulevaa valoa (ei auringonpaistetta). Kamera on ollut suoraan alaspäin jalassa ja valokuvat lattialla. Menetelmä on nopea ja ainoa mahdollinen, jos kuvat on niin isoja, ettei miitä voi skannata edes osissa.
Scanneria. Kuvia olen jäljennellyt paljonkin, jopa työkseni. Lampuilla kuvattaessa kaksi samantehoista eri puolille, 45 asteen kulmaan pöytatasosta. Silloin mahdollinen kiilto eli heijastus ei osu optiikkaan niin helposti. Jos puhutaan isosta originaalista niin mieluummin neljä ja kyllin etäälle jotta valo on tasainen.
Filmiaikaan värilämpötilan kanssa sai värkkäillä, vallankin dialle jäljentäessä, mutta digillähän se ei ole ongelma.
Värille kuvattaessa studiosalamat on erinomaset vakaan sävynsä ja silmällä nähtävän heijastuksen vuoksi. Niitä vaan harvalla on kotosalla.
Tuo päivänvalokuvaus epäsuoralla valolla toimii ihan hyvin, kunhan originaalin vaan saa suunnilleen suoraan. Kirjoista olen joskus joutunut kuvaamaan painavan laadukkaan kirkkaan lasin läpi, jotta kuvatti pysyi suunnilleen suorana. Ei haittaa olennaisesti terävyyttä kun lasi on puhdas ja tiukasti kiinni pinnassa. Heijastuksen näkee kun kääntelee lamppuja, parhaiten tämä onnistuu muuten pimennetyssä huoneessa.
Hieman kummeksun scannerisi jälkeä. Mun ikivanha raksutin tuottaa ilman muuta parempaa jälkeä kuin kymmenmeganen kamera. Kunhan asetuksista vaan on laitettu kylliksi resoluutiota. Eikä originaali ole ihan postimerkin kokoinen. Nykyisin käytän ilman muuta scanneria, kunhan kuva tai albumi sinne jotenkin mahtuu. Pari osaa nykysuomen sanakirjaa päälle painoksi, jotta kohde asettuu suoraan. Vasta scannailin isävainaan sota-aikasta kuvakokoelmaa perikunnalle jaeltavaksi, enkä siihen hommaan olisi viitsinyt kuvaamalla ruveta.
Kiitos vinkeistä. Tuo skannerin resoluutio jäi mietityttämään... Tein sen oletuksen, että sen resoluutio ei yksinkertaisesti riitä hyviin kuviin... Vanha se ei ole, noin vuosi. Mutta jos resoluutio onkin säädettävissä... Pitää illalla etsiä käyttöohje, on jäänyt lukemati.
Resoluutio on vain osa kuvan laadusta. Jos scannerin säädöt on ruvella, niin lopputulos ei korjaannu resoluutio muutoksilla. Parhaimman tuloksen saa jos kuvan säätää suoraan scannerisoftassa, edellyttäen että softa tämän mahdollistaa.
No nii. Testattu on. Muutin resoluutioks 600 dpi, maksimin vempaimessani. 10 kuvien koko on nyt skannattuna jotain 3 megan luokkaa. Tiiä tosta tekniikasta mutta mulle tulos riittää. On jopa varaa ottaa rajauksia isoista ryhmäkuvista ja ihan selkeeltä näyttää ne kokeeksi rajatutkin.
Eli kiitti. Tommosta se usein on mulla. Alan uskoa itseäni ja käsityksiäni kun faktatietoa on niin paljon etten jaksa/osaa perehtyä... Varsinki vielä ku se on enkuks joka on kopiokoneeni ohjekirjan yksi kieli turkin mm. mutta ei suomen lisäksi.
Aikoo käyttää kopiointiin niin pitää olla reprojalusta. Usein on mahdollista käyttää suurennuskoneen jalustaa.
Skannaus on aina parempi, mutta siinä pitää käyttää suurta resoa ja säätää sävyt oikein. Automatiikka ei aina pelaa.
käyttämällä ihan tavallista kameranjalkaa. Kameran salamakengässä on vesivaaka, jokka kameran saa säädetty koko lailla suoraksi.
Kohtuullista jälkeä tuli kamerallakin juu. Makron laitoin päälle ja virittelin ilman passeja, en täydellisyyteen pyrkinyt. Mutta sen havainnon tein että vaikka kamera tarkentukin ihan OK, niin kuvatussa kuvassa huomasin ettei se kuva ollukka pöydällä ihan suorassa vaan pienetkin aaltoilut ja käyristymät tuli esiin. Saman "virheen" tosin olen onnistunut saamaan aikaan skannerillakin. Jos vaikka albumi eikä se sitten kuva ihan lasia vasten ollutkan vaikka luulin.
Nykysuomen sanakirja pitää paperiin liimatut valokuvat suorassa. Pahoissa tapauksissa turvaudun lasilevyyn kuvan päälle ;-)
Diat muuten voi kuvata ikkunaan teipatussa skannerin diakehyksessä.
Esimerkiksi valokuvien kopiointi albumista tai albumiin liimatuistakuvista, digikameran reprojalustan avulla on paljon nopeampaa kuin skannerilla, mm. koska:
A) jokainen liimattu kuva voidaan heti asettaa suoraan, tarkastakin kun kuvauksessa käytetään vaikka matka-TV:tä monitorina,
B) kuvan alkurajaus erityisen nopeaa "veivillä" kameran korkeutta säätämällä,
Laatu tietysti edellyttää eräänlaisten "pimiöolosuhteiden" järjestämistä, mm:
A) esim. mv-kuvauksessa lähellä ei saa olla mitään vaaleita tai muita valoa heijastavia esineitä,
B) reppojalustan sivuvalojen tulisi olla ainoa valonlähde,
C) kuvattavan kuvan päällä usein tarvittavan lasin olta kirkas l. valoa hajoittamaton,
D) sivuvalojen suuntaus tehtävä sellaiseksi ettei heijastusta tai suoraa valoa linssiin,
E) lamppujen etäisyys riittäväksi/(sopivaksi), että kohteella tasainen valaisu,
F) jalusta ja kameran kiinnitys tukeva, tai kauko- tai lankalaukaisimen käyttö,
G) kameran etäisyys kohteesta isohko, ettei tynnyri ym. vääristymiä, eikä isoa peittolasin "rajapinta"-valontaittoa
H) jne, jne.
Nämä tässä ennen digiaikaa reprokuvaajan mietteitä. Jokaiselle joskus pimiössö valokuvia tehneelle tuttuja asioita.
En todellakaan usko, että skannerilla digitalisoimalla saisi saisi parempaa jälkeä kuin kameralla ja reprojalustalla, jos olosuhteet tehdään sopiviksi.
Toivon kuitenkin keskustelua, koska kysymyksessä on tämänhetkinen tietämykseni, eikä uskonto!