Tämmöistä tapahtuu, kun ihmisellä/nuorella on oikeasti paha olla eikä kukaan ota tosissaan! Se on todella turhauttavaa. Ei kukaan auta vaikka kuinka yrittäis saada apua.. Mielenterveystoimistoissa lässytetään, että kyllä se siitä, jne..
Rahat on loppu, työssä/koulussa ei jaksa käydä, rahaa pitäis saada ja asiat hoidettua, mutta miten pystyy ja jaksaa kun joka päivä on vain tuskaa ja ahdistusta?!
Yhteiskunta painostaa eteenpäin, läheisiä ei joko ole tai nekään eivät(enää) jaksa/pysty ottaman tosissaan(ymmärrettävää kyllä, jos ei ole kokenut masennusta ei voi ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse).
Masennus on hyvin savakavala ja vaikea ongelma, eikä sitä pitäisi KOSKAAN vähätellä!
Vaikka ihminen ei osaisi hakea suoranaisesti apua se kyllä yleensä antaa paljon vihjeitä ja avunhuudon merkkejä(esim.itsetuhoisuus,juominen..).
Jotka tulee ottaa tosissaan!
Se että edes yrittää auttaa merkitsee yllättävän paljon.
Varsinkin yksi suurimmista virheistä on että viitataan vain kinttaalla ja todetaa, että oli minullakin nuorena vaikeeta! Ette ymmärrä miten pahalta semmonen tuntuu.
Ensimmäisenä ei kannata ajatella vain itseään, kukaan ei voi koskaan ymmärtää eikä tietää toisen tuskaa ja sen voimakkuutta.
Pystyn aivan hyvin kuvittelemaan itseni tämän ampujan tilalle(vaikka en tosiakaan tekis tommosta muille..), kun kaikki on jo liikaa eikä enää pysty ajattelemaan selkeästi. Kun ei oikeasti enää jaksa, ja elämä tuntuu umpikujalta, mitä sitten yrittääkään.
Viattomat joutuu kärsimään, mutta ei sillä ole tekijälle siinä vaiheessa enää mitään väliä.
Ei pidä jäädä odottelemaan jos huomaa toisella olevan paha olla. Ei pidä uskoa että ei se uskalla itseään tappaa. Sitä ei koskaan tiedä mitä se omassa mielen helvetissään tulee vielä tekemään.
Minun mielestä tämä tapahtuma on täysin yhteiskunnan oma vika kun ei auta! Voimme mennä kaikki itseemme ja vihdoinkin herätä.
Opitte kaikki olemaan.
Rahat on loppu, työssä/koulussa ei jaksa käydä, rahaa pitäis saada ja asiat hoidettua, mutta miten pystyy ja jaksaa kun joka päivä on vain tuskaa ja ahdistusta?!
Yhteiskunta painostaa eteenpäin, läheisiä ei joko ole tai nekään eivät(enää) jaksa/pysty ottaman tosissaan(ymmärrettävää kyllä, jos ei ole kokenut masennusta ei voi ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse).
Masennus on hyvin savakavala ja vaikea ongelma, eikä sitä pitäisi KOSKAAN vähätellä!
Vaikka ihminen ei osaisi hakea suoranaisesti apua se kyllä yleensä antaa paljon vihjeitä ja avunhuudon merkkejä(esim.itsetuhoisuus,juominen..).
Jotka tulee ottaa tosissaan!
Se että edes yrittää auttaa merkitsee yllättävän paljon.
Varsinkin yksi suurimmista virheistä on että viitataan vain kinttaalla ja todetaa, että oli minullakin nuorena vaikeeta! Ette ymmärrä miten pahalta semmonen tuntuu.
Ensimmäisenä ei kannata ajatella vain itseään, kukaan ei voi koskaan ymmärtää eikä tietää toisen tuskaa ja sen voimakkuutta.
Pystyn aivan hyvin kuvittelemaan itseni tämän ampujan tilalle(vaikka en tosiakaan tekis tommosta muille..), kun kaikki on jo liikaa eikä enää pysty ajattelemaan selkeästi. Kun ei oikeasti enää jaksa, ja elämä tuntuu umpikujalta, mitä sitten yrittääkään.
Viattomat joutuu kärsimään, mutta ei sillä ole tekijälle siinä vaiheessa enää mitään väliä.
Ei pidä jäädä odottelemaan jos huomaa toisella olevan paha olla. Ei pidä uskoa että ei se uskalla itseään tappaa. Sitä ei koskaan tiedä mitä se omassa mielen helvetissään tulee vielä tekemään.
Minun mielestä tämä tapahtuma on täysin yhteiskunnan oma vika kun ei auta! Voimme mennä kaikki itseemme ja vihdoinkin herätä.
Opitte kaikki olemaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Halleluja vielä tähän päälle. Itsekin eilen kirosin että tämä on yhteiskunnan oma vika. Meitä nuoria ei kuunnella tarpeeksi. Sillon kun minä kerroin muutama vuosi sitten että olen masentunut niin opettajat eivät uskoneet "Miten kun meistä tuntuu että sinä esität ja kaipaat huomiota" ja sen jälkeen 6kk olin osastohoidossa ku yritin itsaria ja meinasin tappaa perheenjäseniäni. Syytän siitä sossua ja muita lutkia jotka eivät minua uskoneet enkä saanut ASIANMUKAISTA HOITOA!!! Täällä sitä ei saa ilman että yrität tappaa
a)itsesi
b) perheenjäsenesi
c) riehut ja yrität tappaa kaikki
Niin se vaan menee. Turha meitä on syyttää. Miksi ette aikuiset kuuntele? Yritämme teille viestittää parhaamme mukaan mutta ette usko ettekä kuuntele. Väitätte ettette huomaa mitään vaikka merkit on selvät.
Jokelan tapaus = Yhteiskunnan vika. Tämä on mielipiteeni kaikkien kokemuksien jälkeen eikä sitä muuta mikään. Tälläsiä asioita ei valitettavasti ymmärrä ku ne joilla on riittävästi ymmärrystä ja jos on eläny sellasessa ilmapiirissä missä on ongelmia. Muiden jotka eivät usko mielenterveysongelmiin tai eivät ymmärrä ihmismieltä eivät sitä koskaan tajua ennen kuin itse joutuvat kohtaamaan ihmismielen pimeät puolet ja henkiset vastoinkäymiset.
koulukiusaamisen torjumiseen ei olla satsattu tosissaan! ja jotkut opet jopa solvaavat joitain oppilaita luokan edessä ja muka se on vaan että ihan normaalia että joskus hermot menee, eli oikeuttavat sen tuolla tavalla, että saavat jotakin oppilasta pilkata. Minuakin rassasi joskus kun opettaja haukkui tyhmäksi välillä muille sitä kovaäänisesti julistaen jos olin tehnyt jotakin väärin. Tyypillistä varsinkin ylä ja ala asteella oli että opettajat sun muut "mukamas" välitunnin valvojat kävelivät yleensä ohi vaikka näkivät selkeästi kun minua kiusattiin!
Allekirjoitan.
Ei tappamisesta/murhasta vastuuta voi niin vaan vierittää muille!!!
Tietysti mielenterveystoimistossa ja ihmisten pitäisi oikeasti yrittää auttaa.
Niin meidän koulussa tapauksissa jotka tiedän onneksi puututtiin siihen miten ihmiset saa käyttäytyä toisiaan kohtaan.