Tekstiviestit kiertävät maata, sytytä kynttilä ikkunalle Jokelan uhrien muistolle, ja siinä kärsivien lohduksi klo 18.00 tänään.
Kaikkia tekstiviestit eivät kuitenkaan tavoita.
Minä ainakin sytytän oman kynttiläni, teethän sinäkin niin.
isa
Kaikkia tekstiviestit eivät kuitenkaan tavoita.
Minä ainakin sytytän oman kynttiläni, teethän sinäkin niin.
isa
Vastaukset 20
Vanhimmat
Järkyttävän tapahtuman taakse voi kätkeytyä paljon sellaista mikä ei koskaan tule julkisuuteen.
Mitä tapahtui kodin sisäpuolella?
Kuinka vanhemmat pääsevät asian yli?
Syytöksiä tulee ensimmäiseksi juuri kotioloista, se on asia joka vaikuttaa meidän jokaisen elämään kaikkien eniten.
On helppo syyllistää perhe, niin minäkin ensimmäisenä ajattelin.
Hirvittävää ajatellakaan niin heti ensimmäisenä kun ajattelee sen perheen tuskaa mitä he nyt käyvät läpi.
...on vielä raskaampi kantaa kuin uhrien. Syyllisyys oman pojan tekemisistä ja suru siitä että myös hän on nyt kuollut, on varmasti todella hirveää. Pystyvätköhän edes enää asumaan tuollaisessa pienessä kylässä jossa kaikki tuntevat toisensa. Surullinen, todella surullinen asia kaikille asianosaisille. Ja myös meille muille suomalaisille.
vaikeita uhrien omaisten ja rikollisten omaisten taakkoja voi verrata toisiinsa.
Sytytän kynttilän!
ps taakka kuin taakka, yhtä vaikee kantaa.
Ensi reaktioni oli, syyllistin perheen. Tuomitsin vanhemmat. Nyt kun olen sulatellut asiaa, myös tekijän vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ovat uhreja. He tarvitsevat myös tukea, lohdutusta ja ymmärrystä.
Myös he ovat menettäneet lapsensa, tavalla joka on pahin mahdollinen, riistäen samalla niin monen hengen ja elämän.
Kuka muistaisi heitä ja heidän tuskaansa.
Sytytän siis kaksi kynttilää, toisen kaikille surmansa saaneille ja loukkaantuneille, heidän omaisilleen, ja toisen tekijän omaisille.
Toivon teille kaikille voimaa tulevaan.
isa
Lämpimin ajatuksin kaikkia niitä kohtaan joita tämä trakedia on satuttanut.
Sytytin jo eilen äitini kanssa hänen kodissaan kynttilät ikkunoille. Puhuimme tuosta hirvittävästä tapahtumasta. Vanha äitini järkyttyi kovasti, vaikka emme tunne ketään uhreista. Katsoimme yhdessä jokaisen uutislähetyksen ja jäin yöksi äitini luo, ettei hänen tarvitse olla yksin. Varmasti hyvien monien ihmisten perusturvallisuus on järkkynyt ja kaiken ikäiset ihmiset kokevat suuren surun ja järkytyksen.
Illalla olin kirkossa klo 18 ja rukoilimme tuon tapahtuman ja Suomen kansan puolesta. Tänään olin klo 12 muistojumalanpalveluksessa Oulun Tuomikokirkossa. Kirkko oli melkein täynnä. Monien koulujen oppilaat olivat tulleet kirkkoon opettajineen ja kaiken ikäisiä ihmisiä oli kirkossa. Kaksi pappia puhui kauniisti lohdutuksen sanoja. Surmattujen nuorten, rehtorin ja terveydenhoitajan ja heidän läheistensä puolesta rukoiltiin. Laulettiin virsi 517 ja toinen erittäin kaunis virsi 600. Pappi luki Psalmin 90 ja Roomalaiskirjeen 8:35. Kaikki yhteen ääneen rukoilimme Isä meidän-rukouksen ja lopuksi pappi siunasi koko kirkkokansan Herran siunauksella.
Vaikka en tunne ketään surmatuista, niin tuntuu pahalle, kun ihmisiä kuoli noin hirveällä tavalla. Paikalla olleet ja auttajat varmaankin kärsivät ahdistuksesta, painajaisunista ja posttraumaattisesta stressistä vielä viikkoja, kuukausia, vuosia.
Koko Suomi suree tuota tapahtumaa ja kaikkialla maapallollamme varmasti tuo eilinen järkyttää, kuten kaikki tätä ennen tapahtuneet ovat järkyttäneet meitä. Kaikki me suremme yhdessä. Tämä on kansansuru ja suruliput ovat puolitangossa surmattujen muistoksi Suomessa tänään. Todella surullinen ja järkyttävä tapahtuma. Miten nuoriamme voisi auttaa, ENNEN tuollaisia tapahtumia, ettei tuollaista tapahtuisi?
♥ Otan osaa suruunne omaiset ja koulutoverit ♥
Seurasin vierestä tapahtumia koko ajan. Suru ja murhe on kaikilla. Itselläni on sekä ilo tyttäreni hengissä selviämisestä että suunnaton murhe koko tapahtumasta. Itku ei ole vielä tullut, mutta on tulollaan. Oppilaat, kaikki, kokivat ahdistavia pelon hetkiä koululuokissa. Nämä nuoret, joiden maailma on vielä muutenkin keskeneräinen joutuvat kokemaan jotain tällaista, joka ei ikinä unohdu. Muisto seuraa läpi koko elämän.
Kaikki eivät ehkä toivu koskaan.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan,
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Sytytin Kynttilän.
Kiitos jartsev. Minulla palaa kynttilät ikkunoilla vieläkin.
Ja tuossa vielä kokonaan virsi 600:
1. Hyvyyden voiman ihmeellisen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
2. Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.
3. Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme. Kristus, rauha tuo!
4. Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä, kuulemme kansasi jo laulavan.
5. Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.
Ja Tuomiokirkossa tänään laulettu virsi 517 kokonaan:
1.Herra lähelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan. Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.
2. Herra kädelläsi iloita mä saan, se on rikas käsi antamaan. Siellä armahdusta meille tarjotaan, eikä kadotusta milloinkaan. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.
3. Herra, kädelläsi itkeä mä saan, kohonnut ei käsi kostamaan. Sitä naulat pisti pahuus ihmisten, anteeksi soi risti kaiken sen. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.
4. Herra kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.
Kynttilä palaa ikkunallamme. Surmatyöntekijälle ja uhreille. Ei syyllistetä ketään, kaikilla on varmaan paha olla, niin oli myös tällä pojalla, nyt hänelläkin on hyvä olla. Me muut olemme täällä vain jatkoajalla. Kaikille oikein paljon voimia, sitä tarvitaan.
Suru koskettaa ihmisyyttä,tuska sisällä
käsittäömätön.Sielussa tuntuu jotain
riittämättömyyttä,itku tukee häpeilemätön.
Istun hiljaa katson kynttilän liekkiin,mietin
miten pieni hehku elämäkin on.Ajatus kulkeutuu kauhun hetkiin,pelon on täytynyt olla suunnaton.
Nyt voimme tukea me jokainen toista,vieraallekkin
käden ojentaa.Tunnustaa surumme ilman ujostusta,
itseemme jotain uutta kasvattaa.
Joku suurempi käsi taivaan,meiie tällä
kaikella opastaa.Kaikki ihmiset pitää
ottaa mukaan,ketään emme saa unohtaa.
Myönteisyys on taivaan viljaa,ruokaa sielulle sydämmelle.Vaikka suremme tänäin olemme hiljaa,
huomisesta lähtien aikaa enemmän ihmisyydelle.
Mies57, voi kun osaat kauniisti kirjoittaa, tuntisimpa sinut, toivottavsati kaikki lukee sen.
Tiedän miltä suru tuntuu, ja omaisena se sattuu todella kauan, kauan. On hyvä kaikkien tänään rukoilla ja kiittää tästä päivästä.
Kiitos sanoistasi,arvostan niitä kovasti.
Niinhän se on että suru yhdistää ja kuin
luonnostaa laittaa käsiä tarttumaan toisen
käteen.Toivottavasti suru myös kasvattaa ja
kypsyttää.Hyväksymään toinen itsenään ja suvaitsemaan virheet.Emme saisi ketään
jättä yksin,hylätä.Suvaitseminen ja
asnteeksiantaminen on tärkeää.Positiivisuus ja
myönteisyys on elämän oma lääke,sortoa
ja vääryyttä vastaan.Nyt se pitäisi viimeistään olla yhä useammalle selvää.
Minä toivon koko sydämestä sinulle
turvallista ja hyvää tätä päivää.
Tänään on hiljennytty muistamaan eilisiä
uhreja ja ajateltu heidän läheisiään.
Siunausta ja jaksamista kaikkien uhrien omaisille.
Kauheinta oli kun vierailin ilman nimimerkkiä 16v palstalla chatissa. Siellä nuoret vähät välittvät tapahtuneesta ! jokela on heidän mielestään "niin kaukana". tuskin edes ymmärtävät että se on suomessa. Ja ehkä 16 vuotias on vielä niin lapsi ettei pysty ymmärtämään...,..,
Sanaton suru täyttää koko pohojanmaan. Laitoon tuohon kuistille lyhtyhyn kynttilän palamahan.
Paljon on kysymyksiä, vastauksia ei laikaan.
Jumalan armoon turvaten saamme kuitenkin alakaa uutta päivää. Ei oo täs ny oikeen kirijootus intoja, jos toisen kerran sitten.
Armolla peität riisutun ja pyhyydellä täytät,
rohaiset maahanpainetun, taas uuden toivon
näytät. Kauniisti korjaat kaatuneet, uudistat voimat
uupuneen, ken voisi kyllin kiittää.
Armollinen Jumala, anna voimasi uhrien läheesille. Nosta ja lohoruta, tue ja vahvista. Kulje meirään kaikkien vierellä, vie perille.
terv. pohojanmaan seppä.
Suru täyttää sydämeni. En tuntenut ketään heistä. Olen kasvattanut kaksi nuorta miestä ja selviytynyt heidän kanssaan murrosiästä. Äitinä koen surua tuon surmaajapojan äidin puolesta ja niiden äitien puolesta, joiden lapset menehtyivät. Koen surua niiden lasten rinnalla, jotka näkivät ja kokivat tuon hirvittävän tapahtuman. Kenenkään ei pitäisi koskaan joutua tuollaista näkemään ja kokemaan.
Kirkot ovat täyttyneet tänään surijoista. Oulun Tuomiokirkkokin oli täynnä tänään klo 12 päivällä. Sodan aikana Suomen silloinen presidentti käski suomalaisia polvistumaan suuren Jumalamme edessä ja pyytämään armoa ja suojelusta Jumalalta ja Suomen ihmiset kuuntelivat silloin presidenttiään. Jotkut olivat nähneet suuren enkelilauman Suomen rajoilla ja vihollinen pakeni tuon enkelilauman edessä. Mihinkäs muuhun voimme turvata kuin Jumalaamme tällaisen kansansurun kohdatessa. Minulla on palanut kynttilät ikkunoilla koko iltapäivän ja palaa vieläkin. Tekstiviestejä tulee aina vähänväliä ystäviltä: muista laittaa kynttilät ikkunoille! Nytkin kännykkä soi ja sain viestin joltain ystävältä. Suru on yhteinen.
Kyllä Hildur me tarvitsemme nyt myös toisiamme.Toistemme lohtua,hellyyttä,ymmärtämystä
ja suvaitsemista.Ei tällainen teko synny tyhjästä,
eikä siitä toivuta hetkessä.Syyllistämällä
varmistamme vain,että jotain vielä pahempaa
tapahtuu.Jokaisen ihmisen pitää käydä sisällään ja
sielussaan.Emme saa etsiä toisistamme virheitä,virheellisyyksiä.Pitää etsiä syitä miksi välittää,olla ystävä.On kaunista sytyttää kynttilä ikkunalle.Tärkeämpää sytyttää se sydämeen.
Jumala antoin meille suunnattoman elämän lahjan.
Meidän on itse opåittava lahja käyttämään hyödyksemme.Ei tuhoksi.Kirkoissa voimme surra ja muistaa menehtyneitä.Elämässä meidän on pakko muuttaa asenteitamme niin,ettei ikinä tuollainen
toistuisi.On hyvä jos suru on yhteinen,mutta elämän pitää meillä olla vielä yhteisempi.
Voi perkele sentään! Vielä puhut jumalasta.
Mikä saatanan jumala mukamas tällainen on joka ei puutu asioiden kulkuun?
Miksei jumalasi vastannut Estoniayönä hyttien käytäviltä kuuluviin hätähuutoihin?
Miksi ei jumalasi pelastanut poikani lapsuudenkaveria tukehtumasta omaan oksennukseensa?
Saatana hurskastele sinä , mutta anna minulle vastaus!
varmasti pysty ymmärtämään, mitä kaikkea tapahtuma
pitääkään sisällään.
Itse olen miettinyt niitä lapsia, nuoria, jotka
olivat itse tapahtumapaikalla.....