Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Nothing

    kuulin veden nousevan
    sen kohina herätti minut
    aistin puiden latvojen kertovan
    tuulen voimistuvan

    näin jokaisen hetken
    tunsin rakkauden rapistuvan
    käskin kaikkien olla hiljaa
    jotta kuulisin ikävän kolisevan

    potkin nurkkaan ilon
    tallasin surun vaimeaksi
    olinko onnellinen silloin
    tunsin itseni hyljätyksi

    onni olisiko se keksittyä
    se ei selviä koskaan
    yhdelle sitä riittää
    vain murusina pieninä

    toisille ei yhtään
    4194
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Runosi "kolahti". Näin se on," onnea riittää
    yhdelle pieninä murusina, toisille ei yhtään.
    Kiitos sinulle ihanasta runostasi.
    Hyvää päivän jatkoa!

    Äänestä

    • surkeuden puolelle, mutta
      ei voi estää, sormet kirjoittavat
      sitä, mitä niiden kuuluu kirjoittaa.
      Ja Sinä pidit, kiitän nätisti, Sinua e.ve.

      Sinulle myöskin mukavaa loppupäivää.

      Äänestä

    Puhutteleva runo jälleen Sinulta rakkauden rapis-
    tumisesta. Tuo kolmas säkeistö erityisesti
    koskettaa - koko runosikin.

    Onnea ei riitä kaikille, se on totta. Mutta uskon
    että Sinulle sitä on siunaantunut. Ellet olisi
    kokenut surua, et tietäisi ehkä onnestakaan mitään.

    Kiitos lukunautinnosta, vaikka aihe olikin melko
    synkkä - elämää kuitenkin.

    Äänestä

    • Sinä, ystävä, olet niin läheinen,
      että jos
      ojennan käteni, voisin tuntea sinut.
      On minulla, kuten kaikilla,
      ollut omat hetkeni, kuten sanoit,
      en muuten tunnistaisi surua...

      Vaan,,,,sinä tiedät... minä tiedän...

      Sinua kiitän, ystävä, kun olet noin...ihminen...
      Aito.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Hopeakampa kirjoitti:

    kuulin veden nousevan
    sen kohina herätti minut
    aistin puiden latvojen kertovan
    tuulen voimistuvan

    näin jokaisen hetken
    tunsin rakkauden rapistuvan
    käskin kaikkien olla hiljaa
    jotta kuulisin ikävän kolisevan

    potkin nurkkaan ilon
    tallasin surun vaimeaksi
    olinko onnellinen silloin
    tunsin itseni hyljätyksi

    onni olisiko se keksittyä
    se ei selviä koskaan
    yhdelle sitä riittää
    vain murusina pieninä

    toisille ei yhtään

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu