Nyt kirjoitan yleisellä tasolla vanhemmuudesta.
On sattuma millaiseen perheeseen lapsi syntyy.
On arpapeliä millaiseen seuraan lapsi voi joutua esimerkiksi jengiytymisen myötä. Kuinka paljon käyttäytymisemme on geeneissä, kuinka paljon ymnpäristön muokkaamaa - se on ikuisuuskysymys.
Lasta voi ja täytyykin kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja avoimuuteen, mutta häntä ei saa aivopestä eikä provosoida ja siihenhän kaikki yhteiskuntamme ääriliikkeet poliittisella ja uskonnollisella sektorilla tähtäävät. Kaikki nämä järkyttävät surulliset vastaavanlaiset tapaukset ovat saaneet toimintamallin poliittisten tai uskollisten ääriryhmien tavoista selvittää asioita. Itse olen sitä mieltä, että kysymys on puhtaasta anarkiasta eikä minkään aatteen vuoksi taistelemisesta tai sen eteen kuolemisesta.
Toisaalta jo asennemaailma, jossa lapsi varttuu perustuu tämänkaltaiseen argumentointiin hänen vanhemmiltaan: "Olen skitso ja neuroottinen ja kyseenalaistan aina kaiken. Provosoin vain siksi, että saisin keskustelua aikaan..." Niin...no niin...
Keskustelun avaaminen voi vaatia toisinaan "provosointia", mutta se, että siitä tulisi jatkuva tapa aloittaa ja ylläpitää keskustelua, voi pahimmillaan johtaa Jokelan tapaisiin tragedioihin kun kysymyksessä on nuori ihminen, jonka taisteluvietti ja oman paikkansa etsiminen maailmassa on juuri voimakkaimmillaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
On sattuma millaiseen perheeseen lapsi syntyy.
On arpapeliä millaiseen seuraan lapsi voi joutua esimerkiksi jengiytymisen myötä. Kuinka paljon käyttäytymisemme on geeneissä, kuinka paljon ymnpäristön muokkaamaa - se on ikuisuuskysymys.
Lasta voi ja täytyykin kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja avoimuuteen, mutta häntä ei saa aivopestä eikä provosoida ja siihenhän kaikki yhteiskuntamme ääriliikkeet poliittisella ja uskonnollisella sektorilla tähtäävät. Kaikki nämä järkyttävät surulliset vastaavanlaiset tapaukset ovat saaneet toimintamallin poliittisten tai uskollisten ääriryhmien tavoista selvittää asioita. Itse olen sitä mieltä, että kysymys on puhtaasta anarkiasta eikä minkään aatteen vuoksi taistelemisesta tai sen eteen kuolemisesta.
Toisaalta jo asennemaailma, jossa lapsi varttuu perustuu tämänkaltaiseen argumentointiin hänen vanhemmiltaan: "Olen skitso ja neuroottinen ja kyseenalaistan aina kaiken. Provosoin vain siksi, että saisin keskustelua aikaan..." Niin...no niin...
Keskustelun avaaminen voi vaatia toisinaan "provosointia", mutta se, että siitä tulisi jatkuva tapa aloittaa ja ylläpitää keskustelua, voi pahimmillaan johtaa Jokelan tapaisiin tragedioihin kun kysymyksessä on nuori ihminen, jonka taisteluvietti ja oman paikkansa etsiminen maailmassa on juuri voimakkaimmillaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielipiteitä voi olla laidasta laitaan, jokainen varmasti pohtii syitä ja seurauksia. Mutta ei ole kenenkään meistä asia syyllistää vanhempia. On tapahtunut Suomen mittakaavassa ennen näkemätön tragedia, josta toipuminen eri tahoilla vie pitkään. Sitä prosessia ei lainkaan edesauta kirjoituksesi kaltainen selkeä osoittaminen vanhempien suuntaan. Myös heidän suruaan pitää kunnioittaa "kivittämisen" sijasta.
...suinkaan ole syyllistettyjen listalla. Skitsofrenia on sairaus siinä missä sokeritauti tai sydänvikakin, valitettavasti vain huonompi hoitoennusteeltaan.