Pihallemme ilmestyi noin viikko sitten pieni kissa (selvästi pentu, mutta en osaa arvioida ikää). Kukaan ei ole sitä kaipaillut, eikä kissa ole osoittanut minkäänlaista halua lähteä kuistimme alta minnekään. Kissa on todella arka, mutta toisaalta viikossa on tapahtunut edistystäkin. Se ei kuitenkaan vielä tule lähelle tai pyri sisälle. Asun maalla ja luulen, että pentu on jostain maalaistalosta, jossa sen olemassaolosta ei edes välttämättä tiedetä. Olen tietysti ruokkinut ja juottanut sitä; pentu uskaltaa jo syödä sisäkuistin puolella, jos sitä ei häiritä.
Asuinpaikkakunnallani ei ole tahoa, joka ottaisi kissan hoiviinsa (en halua tapattaa sitä) ja olenkin miettinyt, onko sen kesyttämisestä minkäänlaisia toiveita. Onko kenelläkään kokemusta? En voi ottaa sitä koskaan täysin sisäkissaksi allergiani vuoksi, mutta voisin järjestää sille lämpimän tilan muuten, jos se meidän luonamme haluaisi elellä. Olisiko kanssakeskustelijoilla toimintaohjeita tai vinkkejä. Haluaisin todella asiaan jonkun ratkaisun ennen kovia pakkasia.
Asuinpaikkakunnallani ei ole tahoa, joka ottaisi kissan hoiviinsa (en halua tapattaa sitä) ja olenkin miettinyt, onko sen kesyttämisestä minkäänlaisia toiveita. Onko kenelläkään kokemusta? En voi ottaa sitä koskaan täysin sisäkissaksi allergiani vuoksi, mutta voisin järjestää sille lämpimän tilan muuten, jos se meidän luonamme haluaisi elellä. Olisiko kanssakeskustelijoilla toimintaohjeita tai vinkkejä. Haluaisin todella asiaan jonkun ratkaisun ennen kovia pakkasia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos kissa on täysin villiintynyt, niin onhan sitä melko vaikea kesyksi saada enkä edes tiedä olisiko villikissan kesyttäminen kissan kannalta kovin mielekästä, mutta jos se nyt jo osoittaa jonkunlaista uteliaisuutta ja luottamusta teihin, niin olisi tosi hyvä jos voisitte sen pelastaa talvipakkasten alta pois. Jos ette itse voi sitä ottaa sisäkissaksi, niin kyselkää jos joku toinen tahtoisi kissan itselleen, ja ennen sen luovuttamista yrittäkää saada se ensin tottumaan ihmisiin, uskaltautumaan tulemaan lähelle/sisälle, jos allergialtasi suinkin vain pystyt sen ottamaan edes tilapäisesti sisätiloihin.
Tai jos sille ei löydy uutta kotia, mihin se voisi edes osittaiseksi sisäkissaksi mennä, niin voit toki järjestää sille ruokailu- ja nukkumapaikan johonkin lämpimään piharakennukseen tms. Tärkeintä on, että kissalla tosiaan on joku paikka mihin mennä, kun nälkä, vilu ja väsy yllättää.
Toisaalta jos kissa kesyyntyy liikaa ja kiintyy teihin, niin se saattaa alkaa pyrkimään sisälle asuintaloon teidän mukana, ja hennotko sitä sitten jättää oven ulkopuolelle yksinään? Vaikka kissa kyllä nauttii ulkona olemisesta ja varsinkin jos on oppinut ulkona elämään, eikä kauaksi aikaa jää suremaan sitä että joutui jäämään oven ulkopuolelle.
Mutta hienoa että joku välittää näistä villimmistäkin kissoista! :)
Puhuit että kissa on uskaltanut tulla sisäkuistille syömään. Se on jo hyvä merkki siitä että kissa luottaa teihin edes hitusen, ja jos teillä olisi mahdollisuus päästää kissa sisäkuistille majailemaan, ruokailemaan ja lepäämään, eikä se pahentaisi sun allergiaa, niin sekin olisi jo paljon tehty. Tärkeää on sitten vain, että kissalla olisi vapaa pääsy kuistilta ulos, esim. oveen asennetun kissanluukun kautta. Se riittäisi ulkoilevalle maalaiskissalle mielestäni tosi hyvin, tärkeintä on että kissa on turvassa lähestyviltä pakkasilta ja että ruuansaanti on taattu.
Ja kaikkein tärkein juttu, jos meinaatte kissan kesyttää, niin käykää leikkauttamassa se, ettei vastaavanlaisia orpoja pentuja ala ilmaantumaan kenenkään kuisteille.