hei kaikille
haluan kertoa teille oman tarinani saksanpaimenkoirani kanssa.
ostin Cenin 4:n kuukauden ikäisenä. koirani valitsi minut. siitä alkoi 4,5 vuoden rikkomaton ystävyys. hän hyväksyi lapsieni syntymät, hoiti ja vartioi. lohdutti huonoina aikoina, oli mukana kaikessa.
oli hyviä ja huonoja hetkiä. erossa toisistamme vain kun oli pakko. 1 1/2 vuoden ikäisenä eläinlääkäri totesi lonkat f-lonkiksi. perinnöllisyystekijä.
5.4.2001 vein parhaan ystäväni lopetettavaksi. koko ajan olin hänen vieressään. itken melkein joka päivä ystävääni, en unohda häntä koskaan.
kun näen jossain saksanpaimenkoiran, pala nousee kurkkuun.....
minulla on ikävä. aina.
haluan kertoa teille oman tarinani saksanpaimenkoirani kanssa.
ostin Cenin 4:n kuukauden ikäisenä. koirani valitsi minut. siitä alkoi 4,5 vuoden rikkomaton ystävyys. hän hyväksyi lapsieni syntymät, hoiti ja vartioi. lohdutti huonoina aikoina, oli mukana kaikessa.
oli hyviä ja huonoja hetkiä. erossa toisistamme vain kun oli pakko. 1 1/2 vuoden ikäisenä eläinlääkäri totesi lonkat f-lonkiksi. perinnöllisyystekijä.
5.4.2001 vein parhaan ystäväni lopetettavaksi. koko ajan olin hänen vieressään. itken melkein joka päivä ystävääni, en unohda häntä koskaan.
kun näen jossain saksanpaimenkoiran, pala nousee kurkkuun.....
minulla on ikävä. aina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mullakin on saksanpaimenkoiria. rakastan niitä yli kaiken. toinen niistä on jo 8 vuotta, mutta en halua edes ajatella sitä asiaa. Kadulla kun näen muita saksanpaimenkoiria, sydäntä lämmittää. mulle sakemannit on sama kuin uskollinen rakkaus. Tiedän että omistamaansa koiraa ei voi unohtaa. älä anna sen kuitenkaan estää uuden pienen schäferivauvan hankkimista. Jossain on se sun uusi uskollinen ystäväsi, odottamassa sua : )
Kokeilepa laittaa hakusanaksi hakukoneeseen koiraenkeli. Muutamat ovat kirjoitelleet tosi nättejä ajatuksia poismenneestä rakkaastaan...