Olen 28-vuotias, onnellisesti naimisissa miehen kanssa. En ole koskaan ollut naisen kanssa, enkä ole koskaan ollut ihastunut naiseen. JOskus toki on fantasioita ollut. Rakastan miestäni ja kaikki on ok. Olen aloittanut uudessa työpaikassa ja katseeni etsiytyy aina uudestaan erääseen naishenkilöön. Emme työskentele yhdessä, mutta näemme useasti viikossa. Nyt olen tajunnut olevani ihastunut tähän naiseen. En saa häntä mielestäni,aina nähdessämme huomaan katselevani häntä. Hän on vastannut katseeseen. On todellinen shokki huomata ihastuneensa naiseen, kun en aikaisemmin ole itsessäni huomannut merkkejä tästä. En tiedä mitä tehdä. Kerronko miehelleni? Yritänkö saada kontaktia tähän naiseen? MItä sitten jos teen sanon sorry olen naimisissa, enkä oo kyl ennen tykänny tytöistä...En todellakaan tiedä mitä tehdä. Täytyykö koko elämä ajatella uudestaan? Voiko vasta tällä iällä huomata olevansa lesbo tai bi tai jotain?
hämmentynyt
sade79
4730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole mitään välii näissä karkeloissa!!mut kyl mä vähän vielä miettisin jos sun tilantees on vasta katseitten tasolla naisen kanssa.ei sitä vielä kandee miestä tähä sekottaa.ota selvää tästä naisesta.Rohkeesti jutteleen.onko tää nainen varattu?Jos on menee vähä vaikeemaks, mut ei mahdotonta.
tapahtua ja toteuttaa itseäsi. Älä hosu tekemään mitään. Anna virran viedä. Kyllä se siittä.
Pitkään kestäneessä parisuhteessa on erittäin normaalia, että molemmat puoliskot saattavat ihastua johonkin tyyppiin. Ja monesti vielä tämä "joku tyyppi" on sellainen, mitä oma puoliso ei ole.
En kannusta sinua välttämättä toimimaan hetken mielijohteesta, vaan ennemminkin todellakin olla täysin varma tunteestasi ennen kuin teet mitään radikaalia. Entä jos tämä onkin vain joku hetken juttu,, oletko todellakin valmis uhraamaan avioliittosi(!) sen takia? Ja voisitko todellakin kuvitella eläväsi suhteessa naisen kanssa?
Kannattaa tosissaan miettiä. Ja ota myös huomioon se, että näillä palstoilla ihmiset erittäin helposti kannustaa "olemaan rohkea" ja blabla,, kuinka moni näistä kirjoittelijoista on se tyyppi joka omia toiveitaan herätellen vastaa näihin viesteihin. Tyyliin jos se ihastuksen kohde olenkin juuri minä..
En halua olla tyly, mutta realisti. Ja vaikka olenkin realistisemmalla kannalla tässä tilanteessa, en silti pidä haaveilemista pahana asiana.
Ja vielä yhtenä asiana toivon, että mietit miehesi hyviä/ihania puolia,, yhteisiä ihania muistojanne. Olisitko todellakin valmis jättämään sen kaiken taaksesi? Kahden kanssa kun yhtä aikaa ei oikein voi olla. Mutta senhän toki tiedät.
Lykkyä!
Se on aina ollut ihmisessä, mutta esiintuleminen kestää joillakin kauemmin kuin jollakin toisella.
Tutustu tähän naiseen, ehkä hänkin on naimisissa. Ehkä haluat lapsiakin? Mieti tarkkaan, nyt kun vielä voit.