Millaisia asenteita teillä ja teitä hoitavilla/hoitaneilla lääkäreillä on syövästä paranemisesta? Entä syövän syistä?
Minua oma pikku kasvaimeni on ravistellut - toisaalta ihan myönteisesti, toisaalta joskus pelkään, ja uskoni terveenä pysymisen mahdollisuuteen horjuu.
Haluan uskoa, että syy sairastumiseeni oli se, että tämä vuosi on ollut elämäni stressaavin vuosi inhottavine sukulaisineen, liian suurine työtaakkoineen ja rakkaiden menetyksineen. Kun olen ollut vihainen, olen tuntenut vihlauksia rintakehässä.
Nyt olen herkistynyt sille vielä enemmän. Melkein joka kerran, kun ajattelen jotain epäystävällistä, rinnasta kouraisee. Muutan kiireesti ajatukseni hyvän toivotuksiksi, ja kipu haihtuu.
Olen varma, että itse me itsemme sairastutamme. Tai ainakin itse me aiheutamme parantumisemme. Uskon, että minkälainen 'ihmeparantuminen' tahansa on mahdollista, jos vain muutamme tavanomaisen negatiivisen ajattelumme.
Lääkärit on koulutettu ajattelemaan, että he ovat asiantuntijoita. Mutta he ovat vain oireiden tuntijoita, ja heidän hoitokeinonsa rajoittuvat oireiden poistoon, poistamalla sairastuneen ruumiinosan tai käyttämällä kemiallisia aineita. Lääkäri ei kuitenkaan pysty 'hoitamaan' edes pikkuruista haavaa. Oman ruumiimme systeemit tulevat avuksi, hyydyttävät veren, taistelevat tulehdusta vastaan, ja rakentavat uuden ihon rikkoutuneen tilaan. Lääkäri pystyy vain ompelemaan haavan reunat yhteen. Siihen hänen asiantuntemuksensa loppuu. Kuitenkin me kunnioitamme lääkäreitä puolijumalina.
Minua oma pikku kasvaimeni on ravistellut - toisaalta ihan myönteisesti, toisaalta joskus pelkään, ja uskoni terveenä pysymisen mahdollisuuteen horjuu.
Haluan uskoa, että syy sairastumiseeni oli se, että tämä vuosi on ollut elämäni stressaavin vuosi inhottavine sukulaisineen, liian suurine työtaakkoineen ja rakkaiden menetyksineen. Kun olen ollut vihainen, olen tuntenut vihlauksia rintakehässä.
Nyt olen herkistynyt sille vielä enemmän. Melkein joka kerran, kun ajattelen jotain epäystävällistä, rinnasta kouraisee. Muutan kiireesti ajatukseni hyvän toivotuksiksi, ja kipu haihtuu.
Olen varma, että itse me itsemme sairastutamme. Tai ainakin itse me aiheutamme parantumisemme. Uskon, että minkälainen 'ihmeparantuminen' tahansa on mahdollista, jos vain muutamme tavanomaisen negatiivisen ajattelumme.
Lääkärit on koulutettu ajattelemaan, että he ovat asiantuntijoita. Mutta he ovat vain oireiden tuntijoita, ja heidän hoitokeinonsa rajoittuvat oireiden poistoon, poistamalla sairastuneen ruumiinosan tai käyttämällä kemiallisia aineita. Lääkäri ei kuitenkaan pysty 'hoitamaan' edes pikkuruista haavaa. Oman ruumiimme systeemit tulevat avuksi, hyydyttävät veren, taistelevat tulehdusta vastaan, ja rakentavat uuden ihon rikkoutuneen tilaan. Lääkäri pystyy vain ompelemaan haavan reunat yhteen. Siihen hänen asiantuntemuksensa loppuu. Kuitenkin me kunnioitamme lääkäreitä puolijumalina.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Bernie S. Siegelin "Rakkautta, lääkkeitä ja ihmeitä". On vähän saman tapaisia juttuja kun sinun kirjoituksessa. Tosin kirjassa on myös positiivinen vire jopa itse elämää kohtaan.
En ole lukenut sitä. Mahtava kirja (ajatuksiltaan, ei kirjoitustyyliltään) on Frederick W Bailesin kirja 'Your mind can heal you'. Se on julkaistu ensin jo 1940-luvulla, ja siitä on otettu useita painoksia.
Oli toinenkin kirja, jossa kuvailtiin ihmisiä, jotka olivat parantuneen vaikeista sairauksista (en muista kirjoittajien nimiä nyt). Jollakin diagnosoitiin laajalle levinnyt syöpä, ja hän antoi sen jumalan käsiin, ja syöpä katosi. Tuollaiset tapaukset pudotetaan pois monista seurantakyselyistä, koska ne eivät noudattele yleistä linjaa. Mutta ne muistuttavat meitä siitä, että parantuminen voi olla silmänräpäyksellinen - noita todella tapahtuu! Jos se voi tapahtua yhdelle, voi se tapahtua meillekin.
Bailesin kirjassa on perusajatuksena, että ihmisen ajatus (sielu) on osa maailmankaikkeuden ajatusta (jumalaa). Ajattelumme on luova voima. Mielemme muokkaa fyysisen ruumiimme sellaiseksi, kuin ajatuksemme ovat. Ajattelumme antaa teko-ohjeet, ja mielemme, alitajuntamme, rakentaa ruumiimme ohjeiden mukaan. Jos ajattelemme terveyttä, rakkautta ja kaikkea hyvää, pysymme terveinä. Jos vihaamme, jos vellomme oireissamme ja pelkäämme, sairastumisemme on väistämätöntä.
En ole uskonnollinen. Tämä on enempi filosifinen asia. Minua lohduttaa tavattomasti ajatus, että ajattelumme on osa jumalaa, osa maailmankaikkeuden kattavaa henkeä, ja kun tajuamme yhteytemme tuohon henkeen, voimme pyytää mitä tahansa, ja se tapahtuu.
Siitä ei ole apua, jos anelee paranemista ikäänkuin erityisenä armon osoituksena. Meidän tarvitsee vain hyväkseä se, että terveys on luonnollinen olotila, ja että sairaus, ja fyysinen ruumiimme kaiken kaikkiaan, on vain illuusio - itse tekemämme helvetti tai taivas.
mitenköhän kun lapsi vakavasti sairastuu onko hänkin ajatellut negatiivisesti ja siksi sairastunut?
Todella hyvä! Juuri sellaista asennetta tarkoitan.
Nykyään on kyllä jo aika paljon lääkäreitä, jotka ymmärtävät ihmisen psyyken ja ruumiin sairauksien yhteyden. Minun kohdalleni heitä on sattunut joskus. Nyt syövän kanssa olen tavannut vain lääkäreitä, jotka ajattelevat, että vain leikkaus, lääkkeet ja sädehoito auttavat. Syövän syistä he eivät keskustele kanssani.
Se kyllä saattaa johtua siitäkin, että heillä on aina kiire. Enkä halua valittaa. Ilmainen sairaanhoito on niin ihana asia. Henkisen hyvinvointini ja terveyteni hoidon turvaan sairaalan ulkopuolella. Olen varma, että olen nyt jo paranemassa. Toinen leikkaus on huomenna. Siinä poistetaan lisää kudosta pienen kasvaimen ympäriltä, varmuuden vuoksi.
Itse tykkäsin sen kirjan monimuotoisuudesta. Paranemiselle löydettiin monta eri syytä. Jopa niitä ihmeitä. Taitaa nykypäivänä olla tuo stressi suurin sairauksien aiheuttaja. Varmahan ei voi mistään olla.
joka minut leikkasi samoin hoitajille.Pahanlaatuinen
syöpä levinnyt kainaloon.En usko olevani hengissilman leikkausta.
Paljon minunkin lähelläni on ollut tuskaa
läheisten itsemurhia,kuolemia ym.
Kuitenkaan ei ole muuta kuin luottaa
lääketieteseen ja hoitoihin,useinhan nämä uusivat
muttei sitä etukäteen kannata murehtia.
aiemmin toiselle syöpä palstalle.Kommentoin siellä jo.
Minua ei positiivisuus paranna,valitettavasti.Mutta olen tyytyväinen onnelliseen elämääni,jota elin lähes 60.vuotta.
sekä minun syövän aiheuttaja on brca2.geenimutaatio.Kaikilla,kenellä virhe on,on myös syöpä.Ja joilla ei testissä tätä ilmennyt,ei ole syöpää.Luotan paranemisen suhteen lääketieteeseen.Ja varmaan kaikki sairastuneet pyrkivät positiivisuuteen.siihen en kyllä usko,että pelkkä positiivisuus parantaisi syövän.Miten olis minunkin kohdalla,jos ei olisi leikattu ja annettu hoitoja.Tuskin kovin hyvin nyt voisin,vaikka olisin riemusta laulanut joka päivä.Ja haudassa olisi mieheni ollut jo kauan ilman lääketiedettä!(Raspikurkku,onko mielipiteeni jo liian ärhäkkä,,)
Tuo menee vielä pehmoilun puolelle :-) .
En minäkään oikein usko että mikään asenne sinällään parantaisi syöpää mutta onhan sen sairastaminen paljon helpompaa positiiivisella asenteella. Minulla oli koko ajan hyvin positiivinen asenne mutta kyllä kaikki 33 sädehoitokertaa kuitenkin annettiin.
positiivinen,kun huomenna menee syöpikselle:)
No siitä täytyy olla iloine,että on hoitoa:)
tästä aiheesta keskustelua. Mistähän se löytyy? Olisin iloinen, jos löytyisi samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Tunnen olevani aika yksin uskossani, muutamaa ystävää, ja tietysti kirjoja lukuunottamatta.
Jos todella uskot, ettei ajattelu sinua paranna, niin varmaan on, ainakin sinun kohdallasi. Toivon, että lääketiede pystyy hoitamaan oireesi kuitenkin.
En ehkä uskalla tulla takaisin tälle palstalle enää. Etsin paikkaa, jossa olisi ihmisiä, jotka uskovat paranemisen luonnollisuuteen. Heikko uskoni horjuu kielteisten asenteiden edessä. Toivon teille onnea. Itselleni toivon lujempaa uskoa ja rakastavampaa mieltä.
ei sairaaloita ja lääkäreitä tarvitsisi.
Puhutaan terveydenhoidon kriisistä, mutta hoidammeko todella terveyttämme? Vääristä elintavoista ja asenteista johtuvia sairauksia me hoidamme, ja se on kallista. Kallista rahallisesti ja menetettyinä työtunteina ja elämisen laatuna.
Ehkä vielä joskus lääkärit ovat parantajia ja terveyden vaalijoita, eivät vain oireiden paikkailijoita.
ajatuksella ja löysin siitä jottaa,mitä en ens lukemalla huomannu!Eli sie et vähätellykkää liäkärin työtä ja ossuutta sairraukssiin hoijossa,vaan perräänkuulutit ihmisen positiivista ajattelluu ja sisätä löytyvvii parantavvii voimavaroja-ymmärsinkö oikkein?!Tään palstan immeiset on siitä ajattelusta oiva esmerkki-PERIKSI EI ANNETA!Siihen mie en jaksa uskkoo,jotta myö ite aiheutettaan sairrauvet(paitsi huonoilla elämäntavoilla edistettään niihen puhkkeemista),mut esmerkiks tuo mumskun syöpä ei varmmaa ois ollu estettävissä positiivisilla ajatuksilla,eikä elämäntavoilla,vaikka olis eläny kuinka "huippu tervveellisti!"Sinälläänhän tuo positiivissuus on voimavara ja ilonen mielala auttaa kestämmään huonojakkii päivvii!
että MUIDEN oisi voitu estää muttei mumskun, kyl tää suoraan sanottuna joskus menee yli.joku siis on parempi kuin joku toinen ja se päätetään täällä, kirjoitusten perusteella.
te voisitte oikeesti joskus miettiä miten ilmaisette itseenne.älkää tehkö tyhmiä johtopäätöksiä, luulen ettei mumsku ole sen kummempi pyhimysmäinen olento kuin valtaosa meistäkään.
geenivirhe BRCA 2 joka on periytyvä.
syöpää voi estää pelkällä positiivisella ajattelulla,eikä parantaa!
Mitä taas alaoitatte mumskun mollaamisen?
Hän kertoi itse,että suvussa on geenivirhe,joka aiheuttaa syöpää,ja on aiheuttanut.
Menee hermo,että aina otetaan joku uhri,jota porukalla nälvitään.On tämäkin sairaiden palsta,en muuta sa!
Kysytään mielipiteitä,ja kun joku rekattu kertoo,aletaan häntä mollata.
Hävetkää kaikki,kertokaa oma mielipiteenne,älkää sotkeko juttuihinne toisia ja toisten mielipiteitä.
Ei mumsku ole itseään pyhimykseksi sanonut,joku toinen aloittaa,ja kolmas jatkaa.
Typerä palsta.Neuvoisin sinua mumsku,jätä tämä palsta!Saat vain itsellesi pahaa mieltä,
ei tälläinen toimi!
en ikinä mollaisi mumskua,en myöskään ketään muuta.
negatiivisesta ajattelusta. Jos lukisit ketjun viestit ajatuksella ja ymmärryksellä, niin huomaisit varmasti itsekin, ettei kukaan (hän itse vähiten) ole Mumskua pyhimykseksi ylentänyt.
Ilmaiset harmistuksesi sanoilla "älkää tehkö tyhmiä johtopäätöksiä...." ja mielestäni juuri itse toimit nyt samoin.
Aloittajan ajatukset ovat hyvin lähellä omaani, joten olisin toki toivonut siihen enemmän fiksuja mielipiteitä, mutta ainahan pari teitä negatiivista mahtuu joka aloitukseen.
ihminen esittä asian näin "tyhmiä johtopäätöksiä". Thmyys lähtee opiskelemalla. Tperyys on kieroutuneen luoneen yliminän parantumaton ominaisuus.
Hienoa, että sinun sisälukutaito on tallessa ja ymmärsit aloittajan sanoman. Minä ainakin uskon, että osasyy sairauden puhkeamiseen on nimenomaan elimistömme immuunijärjestelmän pettämisessä ja sen saattaa aiheuttaa mm. stressi, henkinen pahaolo, epäterveelliset elämäntavat ym. elämän vaikeudet. Jos me jo alun alkaen opittaisiin kuuntelemaan omaa elimistöämme ja pitämään siitä huolta, niin ei tarvitsisi sairaana rimpuilla sen positiivisuuden perään.
Sairastuttaessa tietenkin tarvitaan lääketieteen apua, sillä eihän esim. syöpäkasvain sieltä elimistöstä itsekseen häviä. Mutta uskon vakaasti, että sillä positiivisella asenteella autamme elimistömme paranemisprosessia ja uusien terveiden solujen muodostumista.
elimistön kuuntelu.... Meinaan että yhä useammin ihmiset joutuvat olosuhteiden pakosta elämään jatkuvassa stressissä ja pahan olon alla, niin että lopulta ei näekään enää muuta kuin umpikujan. Ei se ihan pelkkä asennekysymys ole.
Ja kun henkinen puoli on tarpeeksi tukossa, paine purkautuu fyysisesti, sairautena joka antaa vihdoin ja viimein mahdollisuuden levätä.
Aika raakaa.
mutta terveyden ylläpitämiseksi(todellinen) positiivinen mieliala on hyödyllisempi kuin negatiivinen. Sitä kai noissa kirjoituksissa yritetään esittää.
positiivinen mieliala parempi on,jos vain pystyy olemaan positiivisella mielellä.
"oikeesti" mietttii,miten ilimaset ihtes!Kun et näköjjään ou palsttoo seuranna,niin elä tule piätäs aukommaan tämmösessä assiissa,josta et mittää tiijä!Kyllä nyt män siulta yli...
Taisin olla hiukan liian herkkänahkainen kommenttienne suhteen. Oli vaan niin masentunut olo, etten jaksanut käsitellä pientäkään epäilyä. Mutta jokaisen parantuminen on hänen oma prosessinsa.
Annan mielelläni lääkäreiden hoitaa oireitani. Se helpottaa sitten paranemista - onpa sekin kasvain jo poissa. Mutta nyt olen mullistamassa elintapani kertakaikkisesti. Muutan kasviruokavaliolle ja rajoitan työtaakkaani. Ja alan lopultakin tehdä asioita, joista nautin. Mitä järkeä on puurtaa hulluna töitä ja kuolla kupsahtaa onnettomana? Perilliset tietysti olisivat tyytyväisiä, mitä enemmän perivät (ja mitä pikemmin).
Ja kyllä monet ovat parantuneet nykylääketieteen parantumattomiksi nimittämistä sairauksista. Luen juuri Tom Monten kirjaa 'Unexpected Recoveries'. Siinä kerrotaan useista sellaisita tapauksista. Esimerkiksi Norman Arnold parani kasvisravintoon siirtymällä maksa- ja haimasyövästä. Kasvaimet vain alkoivat kutistua, ja hän parani! Minun pikkuruinen rintasyöpäni on sen rinnalla lastenleikkiä parantaa.
syönyt kasvisruokaa koko ikäni,en polta ,en juo, harrastan luonnossa liikkumista.Hyvä lapsuus.
Olen positiivinen,iloinen,harrastan taiteita,musiikkia.
Sairastuin syöpään-.enkä enää voi parantua.
Mutta vieläkin olen positiivinen.Kuolema nuorena on kaunis.Kuin vihreä niitty,aamu auringossa.
pyssäytti miut;"enkä voi enää parantua!"Voisitko-tai jaksasitko kerttoo,mikä siulla on?!Ite taistelen syöppee vasttaan silleen,jotta ei ou vielä tiaknoossii,mut ainnaa suapi pelätä!Kuitennii joka päivä on uus aihe nousta ylös-mie elän vielä,miulla on tää koko päivä!Jaksasitko puhhuu-helepottasko se siun mieltäs?
koko ikäni sian ja naudan lihaa.oon juonu,polttanut,
en ole juuri liikuntaa harrastanut
elän terveenä vieläkin,ja olen jo lähes 60v.
että mitä tästä,sääli nuorta ja terveellistä elämää
elänyttä.
no,taijan olla väärällä palstalla.vaan ehkä jossain syöpä minussakin jo muhii,ootellaan tiaknoosia!
siirryn nyt toiselle palstalle.
Kyllä arvostan lääkäreiden taitoja. Kirurgit poistavat kasvaimen, ja sitten ruumis voi alkaa paranemisen ilman sitä mötikkää. Ja lääkärit voivat tarkkailla paranemistamme testein, ja kertoa meille, että paraneminen on käynnissä, vaikkeivät sen syytä ymmärtäisi. Joku vain aina paranee. Jos yhdeksän kymmenestä, tilastojen mukaan, kuolee tiettyyn sairauteen, se yksi paranee!
olet jos saan kysyä. Kun on 10v sairastanut parantumatonta syöpää, niin alkaa olla vitsit vähissä. Uskoni on että Taivaan Isä antaa lisäpäiviä lääkärien avustuksella.
Olen tavannut kiukkusia ja tyytymättömiä ihmisiä ja eläneet terveenä vanhaksi, mutta he ilmeisesti lukeneet näitä onnellisuuden kirjoja.
kuolee kai aika varmasti. Kaikkihan me lopulta kuolemme. Mutta monet ovat pidentäneet elinaikaansa vaikeankin sairauden jälkeen uskomalla kehonsa kykyyn parantua. Kasvisruokavalio, varsinkin makrobiotiikkaan pohjautuva, on parantanut monia, jotka oli julistettu kuolemansairaiksi.
Ei minulla ole vastauksia kaikkeen, mutta jos lapseni sairastuisi syöpään, siirtyisin ehdottomasti makrobioottiseen ruokaan ja kieltäytyisin uskomasta lääkäreihin kuin jumaliin. Olen itse jo vaihtanut kasviksiin, sairastuttuani. "Parantumaton" tarkoittaa vain sitä, ettei nykylääketiede tiedä sille hoitokeinoja. Luonto saattaa tietää. Minusta pahinta, mitä sairastuneelle voi sanoa, on: "Tautisi on kuolemaanjohtava". Suurin osa sen kuulleista lamaantuu ja kuolee kiltisti niinkuin on ennustettu. Ne, jotka ottavat ohjakset käsiinsä, usein paranevat.
Rukouskin auttaa, olen varma.
Älkää luovuttako. Eivät lääkärit tiedä kaikkea, eivätkä he pysty päättämään päiviemme määrästä.
Olen keski-ikäinen.