Nyt alkaa olla kuppi ihan täynnä tätä "kutsumusammatti, hoivavietti" -höpötystä.
Olen röntgenhoitaja, 22 vuotta alalla ollut. Opiskelemaan en hakeutunut kutsumuksen hurmoksessa, vaan tekniikan, fysiikan ja ihmisläheisen työn innostamana. Päivääkään en ole ollut töissä "kutsumuksen" aiheuttamaa riemullista tunnetta tuntien. Mutta miltei joka päivä ole mennyt töihin iloisena monipuolisesta työstä, jossa ei ole hiventäkään kutsumusta. Enkä myöskään tunne minkäänlaista hoitavustarvetta/-viettiä. Pidän ihmisten kohtaamisesta, radiologisten laitteiden haastavasta tekniikasta, radiologisten tutkimumenetelmien monipuolisuudesta, nopeasti kehittyvästä alasta ja tietysti asiakkaista ja asiakaspalvelusta. Teen työni niin hyvin kuin taidan, jotta potilaille/ asiakkaille saadaan tutkimukset röntgenissä turvallisesti ja luotettavasti tehdyksi, niin, että potilaat saavat luotettavat diagnoosit hoitojaan ajatellen. Tästä pidän ja siitä haluan palkan.
Olen röntgenhoitaja, 22 vuotta alalla ollut. Opiskelemaan en hakeutunut kutsumuksen hurmoksessa, vaan tekniikan, fysiikan ja ihmisläheisen työn innostamana. Päivääkään en ole ollut töissä "kutsumuksen" aiheuttamaa riemullista tunnetta tuntien. Mutta miltei joka päivä ole mennyt töihin iloisena monipuolisesta työstä, jossa ei ole hiventäkään kutsumusta. Enkä myöskään tunne minkäänlaista hoitavustarvetta/-viettiä. Pidän ihmisten kohtaamisesta, radiologisten laitteiden haastavasta tekniikasta, radiologisten tutkimumenetelmien monipuolisuudesta, nopeasti kehittyvästä alasta ja tietysti asiakkaista ja asiakaspalvelusta. Teen työni niin hyvin kuin taidan, jotta potilaille/ asiakkaille saadaan tutkimukset röntgenissä turvallisesti ja luotettavasti tehdyksi, niin, että potilaat saavat luotettavat diagnoosit hoitojaan ajatellen. Tästä pidän ja siitä haluan palkan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinähän olet paikkasi löytänyt, ilmeisen ammattimaisesti työhösi suhtautuva röntgenhoitaja.
Don't Worry, Be Happy!